Oudoimmat yhteydenotot

Ajattelin tässä juhannuksen ratoksi viihdyttää itseäni ja toivottavasti myös teitä lukijoita kertomalla hupsuimmista sekä oudoimmista yhteydenotoista, joita minulle on vuosien varrella tullut.

1. Passikuvamies

Tämä puhelu tuli minulle joitain vuosia sitten. Linja rätisi ja oli hankala saada selvää:

Minä: "Limppu puhelimessa."

Tilaaja: *kssszzz* "-- ksia?"

Minä: "Anteeksi, nyt kuuluu vähän huonosti, toistaisitteko?"

Tilaaja: *kszzzzzz* -tkö sinä niitä maalauksia?"

Minä: "Niin että teenkö maalauksia? Kyllä vain."

Tilaaja: "jaa" *kszzz*

Minä: "Olisiko teillä kiinnostusta tilata sellainen?"

Tilaaja: "Joo."

*hetken hiljaisuus*

Minä: "Niin minkälaista saisi olla?"

Tilaaja: "Haluaisin tyttöystävälleni muotokuvan itsestäni. *kszzz*-aisitko sä selvää passikuvasta? Sotilaspassista?"

Minä: "Passikuva saattaa olla aika pieni, mutta riippuu tietysti maalauksen koosta."

Tilaaja: "Maalaus A3-kokoa."

Minä: "Njoo, on se passikuva vähän turhan pieni malliksi."

Tilaaja: "Kszzz..k".

*puhelu sulkeutuu*

2. Sexiwau

Erittäin epäselvä puhelu, jossa linja rätisi taas kerran koko ajan, enkä ymmärtänyt heti mistä oli kyse. Äärettömän monen "anteeksi, en oikein saanut selvää" -lauseen jälkeen selvisi, että pariskunta olisi halunnut minut Helsinkiin valokuvaamaan rakastelusessiotaan livenä ja sitten piirtämään/maalaamaan siitä taulun seinälle. Maksoi mitä maksoi. Valitettavasti ei tullut kauppoja.

3. Epäselvät ermelit

Epäselviä ermeleitä tulee vastaan tasaisin väliajoin. Tässä eräs sähköpostikeskustelu hieman muunneltuna:

Tilaaja: "Hei! Haluaisin että piirtäisit koirastani A4-kokoisen maalauksen niin, että lopullinen teos mahtuu olohuoneeni seinälle. Onko mahdollista ja paljonko maksaa?"

Minä: "Hei! On mahdollista. Olisitko siis kiinnostunut tilaamaan maalauksen vai piirroksen? Hinta riippuu työn koosta sekä tekniikasta. Esimerkiksi A4-kokoinen lyijykynämuotokuva maksaa x määrän ja lähes saman kokoinen maalaus x määrän."

Tilaaja: "Kuulostaa hyvältä, laitetaan tilaukseen siis!"

Minä: "Hei! Minulle jäi vähän epäselväksi, olisiko kyseessä piirros vai maalaus? Lisäksi tarvitsisin mallin, että voin aloittaa."

Tilaaja: *lähettää viikon kuluttua kuvan koirasta*

Kysyin vielä kerran onko kyse piirroksesta vai maalauksesta. Viestiini ei vastattu, mutta puolen vuoden kuluttua saapui kysymys, että onko jo valmista.

4. Hoppuheput

Kuten epäselviä ermeleitä, hoppuheppujakin on liikenteessä usein. Pitäisi saada iso muotokuvapiirros pariskunnasta/koirasta/lapsista valmiiksi ja perille Seinäjoelle seuraavan päivän sisällä, koska hääpäivä on tulossa. Vastatessani, että piirtäminen vie vähintäänkin pari viikkoa ja postittaminen pari päivää, ihmetellään kovaan ääneen, ettei yhden teoksen raapustaminen nyt voi montaa tuntia viedä ja lyödään luuri korvaan.

5. Hintahait

Hintahait tilaavat teoksen hinnastoa vilkaisematta ja tilausvahvistuksen saatuaan pöyristyvät siitä: halvemmallahan saisi teetettyä vaikka julisteen, kun Ifolorilta tilaa! Tätä tapahtui jo silloin kun pyysin A4-kokoisesta piirroksesta 20 € ja tapahtuu edelleen. Siksi epäilen, josko hintahait edes oikeasti välittävät summasta.

6. Moralisoijat

Näitä tyyppejä ärsyttää jostain syystä se, että yritän mahdollisuuksien mukaan pyrkiä toiminnassani eettisyyteen ja ekologisuuteen. He eivät halua minulta taidetta, vaan ainoastaan saada minut kiinni jostain epäekologisesta. Tässä eräs Facebookissa käyty keskustelu:

Yhteydenottaja: "Kirjoitit nettisivuillasi, että lähetät tilaukset asiakkaille kansioissa. Mistä materiaalista valmistat kansiot?"

Minä: "Moi ja kiitos mielenkiinnosta! Pyrin mahdollisuuksien mukaan ostamaan pahvisia tai kierrätysmuovista valmistettuja kansioita."

Yhteydenottaja: "Se siitä ekologisuudesta."

Minä: "Mitä tarkoitatte?"

Yhteydenottaja: "Kartonki ei hajoa ja se saastuttaa. Mikromuovi"

Minä: "Kyllä pahvi hajoaa luonnossa, mutta toivon, että se tietysti kierrätetään käytön jälkeen."

Yhteydenottaja: "Oletko itse ollut näkemässä, että roska-autot vievät kierrätyspahvit pahvinkeräykseen? En minäkään."

Minä: "Luotan kyllä, että kierrätetty pahvi menee uusiokäyttöön."

Yhteydenottaja: "Mutta postitat silti ja postiautot menevät pitkiä matkoja. Se saastuttaa."

Itseinho x10

Olen työstänyt viimeisen kuukauden ajan ahkerasti neljää pastellipiirrosta, joiden ääressä tuli vietettyä niin vappu kuin viikonloputkin. Tänään oli enää vuorossa käsitellä työt fiksatiivilla, ettei liitumainen pastelliväri pääsisi leviämään. Purkissa luvattiin, ettei fiksatiivi muuttaisi värien sävyjä, ja kyseisen merkin korostettiin sopivan erityisesti pastellitöille. Sen kummempia testailematta rupesin sitten suihkuttelemaan ainetta töille, mutta kuinkas kävikään: kuivumisen alettua pastellitöiden keltaiset kohdat rupesivat "vetäytymään" toisiaan vasten ja muuttumaan läpikuultaviksi. Keltaista oli käytetty töihin paljon. Vaivalla tehdyt tasaiset pinnat näyttivät siltä kuin sumeaa kuvaa olisi terävöity liikaa. Ajattelin muutoksen olevan väliaikainen, mutta toisin kävi - pinta karhentui ja tummui pysyvästi. Yritin korjata karheutta piirtämällä päälle uudelleen pastellilla. Se näyttäisi auttavan jonkin verran, mutta tulos ei ole läheskään yhtä kirkas kuin aluksi.

Harmittaa ja ärsyttää. Minulla on huomisaamuun asti aikaa yrittää korjata piirrosten pintaa, ennen kuin tilaaja hakee ne. Samanlaista yksityiskohtaisuutta en saa niihin kuitenkaan takaisin. Jälkiviisaudet kaikuvat päässä: olisi pitänyt testata fiksatiivia eri väreille etukäteen. Olisi pitänyt ottaa paremmat kuvat töistä ennen fiksausta. Miten sitä voi olla niin typerä, että tekee tällaisia virheitä?

Aina välillä sitä kuvittelee osaavansa olla armollinen itselleen "nyt vihdoin aikuisena", mutta itsesyytökset ja tilaajan mahdollisen pettymyksen johdosta koettu musertavan huono omatunto painavat maahan.

Toivottavasti tämänkin osaa jonain päivänä nähdä oppimiskokemuksena.

--

Lisäys seuraavalta aamulta: Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää taas paljon valoisammalta. Rakeinen pinta imi väriä yllättävän hyvin, eikä suurta eroa huomaa. Oppimiskokemuskin on tavoitettu ja se kuuluu näin: nuku yön yli, ennen kuin alat panikoida :D No panikointi ei nyt muutenkaan kannata, mutta ei varsinkaan iltaisin, jolloin muutenkin väsyttää ja minulla on taipumusta ruveta käymään ylikierroksilla.

Kisuja jouluksi!

Ensi kuussa juhlitaan Synesteettisen Siveltimen 5-vuotissynttäreitä (!), ja vasta nyt sain ensimmäistä kertaa elämässäni kissa-aiheisen tilauksen. Tässä ovat lyijykynäpiirrokset Fanista ja Minsestä. Kumpikin työ tilattiin joululahjaksi. Malliksi sain skannatut valokuvat kisuista.

Minse, 2016

Vauhdikas kesä ja laimeahko (?) alkusyksy

Tein aivan valtavasti töitä kesän aikana, vaikka itse sanonkin: jaoin Synesteettisen Siveltimen mainoslehtisiä postilaatikoihin, päivitin aktiivisesti sometilejäni ja valmistin myyntituotteita erilaisiin tapahtumiin. Olin mukana muun muassa Mahdollisuuksien torilla, Sinkkolan Kulttuuripiha 2016 -tapahtumassa, Kulttuurikahvila Laiturin Osuuskuntarockissa, Sinkkola POP:issa sekä Ruskajuhlassa. Tein rutkasti taiteeseen liittyviä ja liittymättömiä vapaaehtoistöitä, valmistin hyväntekeväisyystuotteita, sekä loin ihan älyttömästi maalauksia ja piirroksia. Lomaakin ehdin onneksi pitämään, sillä olin kaasona ystäväni häissä, ja kalenterista oli varattava ainakin viikko, jotta polttarit ja muut asiaan kuuluvat jutut saatiin hoidettua rauhassa.

Tilauksia saapui oikein mukavasti aina elokuun loppuun saakka, vaikka aiempina vuosina kesät ovat olleet hiljaisinta aikaa. Nyt alkusyksyn myötä on sen sijaan ollut vaisumpaa, vaikka yleensä tämä on ollut se kaikista kiireisin kausi.

Touko-kesäkuun arvontavoittajalle valmistetut lyijykynätyöt Mocca- ja Ii-koirista.

Eilen tulivat muuten valtakunnallisten taiteilija-apurahojen päätökset. Olen odottanut niitä kuin kuuta nousevaa viimeiset puoli vuotta, joten tässä vaiheessa tuntui jo siltä, että ihan sama kumpi päätös sieltä tulee, kunhan ei tarvitsisi enää elää epätietoisuudessa. Päätös oli kielteinen. Ensi vuonna järjestettävästä taidenäyttelystäni tulee ymmärrettävästi paljon pienimuotoisempi kuin mitä siitä olisi apurahojen tuella tullut, mutta onneksi se on kuitenkin toteutettavissa. Näyttelyni tulee pohjautumaan eläinteologiaan, tarkemmin sanottuna kristinuskon ja eläinetiikan suhteeseen. Valmiina on jo viisi työtä, joita en ole kaikkia julkaissut netissä. Tarkoituksenani on luoda yhteensä vähintään kymmenen maalausta.

Olin viime viikonloppuna "hakemassa inspiraatiota" näyttelytöiden ideoimiseen eläinteologia-aiheisessa konferenssissa Ison-Britannian Cambridgessa.  Kaikkien oli pakko kertoa itsestään jotain, joten minä kerroin sitten tuosta tulevasta näyttelystäni. Siitä oltiin todella kiinnostuneita, ihmiset halusivat nähdä töitäni ja näytettyäni muutaman he pyysivät, että järjestäisin näyttelyn myös Britteihin. En sitten tiedä, olivatko kommentit vain sitä kuuluisaa brittiläistä kohteliaisuutta, mutta ainakin ne saivat minut toiveikkaalle mielelle. Konferenssi oli suurempi tapahtuma kuin mitä alunperin arvelin sen olevan. Paikalla oli muun muassa kuuluisa eläinoikeusaktivisti ja kirjailija Carol J. Adams.

Vasemmalla: Muotokuva Tuulispään Unelma-ketusta, joka myydään eniten tarjoavalle FB-sivuillani 18.9.2016 mennessä (lähtöhinta 20 €!). Tuotto annetaan kokonaisuudessaan Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle. Pitäisi yrittää ottaa parempi kuva Unelma-teoksesta, sillä se on oikeasti paljon parempi kuin miltä tuossa näyttää! 

Oikealla: Muotokuva tilaajan isän 60-vuotispäivän kunniaksi.

Kuten yllä olevan kuvan tekstistäkin voi päätellä, olen viime aikoina valmistanut taidetta ja tuotteita Eläinsuojelukeskus Tuulispään laidunkeräystä varten. Tuulispää kerää rahaa, jotta voisi ostaa isomman laitumen eläimilleen:

"Yksi merkittävimmistä lähitulevaisuuden tavoitteista Tuulispäässä on lisämaan osto. Lisämaa tarjoaisi enemmän tilaa nykyisille eläimille, mahdollistaisi uusien eläinten vastaanoton sekä antaisi mahdollisuuden laajentaa myös adoptio-ohjelmaamme.
Tuulispäähän tarjotaan jatkuvasti eläimiä, erityisesti hevosia. Toistaiseksi olemme joutuneet kieltäytymään uusista laiduntavista eläimistä. Ensisijainen tavoite on ostaa maata mahdollisimman läheltä."

Tuulispäälle valmistamiani hyväntekeväisyystuotteita.

Tuotteita voi tilata keräyksen hyväksi Facebookin lisäksi myös nettisivuiltani. Esimerkiksi kaikista joulukorteista lahjoitetaan tuotto hyväntekeväisyyteen! Vielä ei ole ollut kauheaa yleisöryntäystä ostamaan hyväntekeväisyystuotteita, eivätkä esimerkiksi Facebook-päivitykseni aiheesta ole näkyneet juuri kenellekään. Toivottavasti saisimme kuitenkin kasaan vaikka ihan pienen summan rahaa.

Tässäpä olivat hieman töksähdellen esitetyt kuulumiset kesältä ja alkusyksyltä. Aiheeseen kuulumattomasti hihkaisen tähän loppuun muutaman sanan joulusta: joululahjatöiden luominen on aloitettu, ja niitä voi tilata nettisivuiltani 15.10.2016 saakka. Viimeistään nyt siis kannattaa ruveta etsimään hyviä valokuvia maalattavaksi tai piirrettäväksi.

Puudelit, 2016

Tässäpä tilaustyö, jonka aloitin jo viime vuoden puolella. Minua pyydettiin maalaamaan muotokuva kahdesta puudelista, isosta ja pikkuisesta. Työ oli varmaankin haastavin tilaus tähän mennessä. Ensinnäkin minulla oli hieman käytännön pulmia, sillä F8-kokoiset possuttomat maalauspohjat tuntuivat loppuneen Suomesta juuri, kun niille olisi ollut tarvetta. Lopulta sopiva maalauspohja kuitenkin löytyi, vaikka sitä piti etsiä kissojen ja koirien kanssa. Toiseksi, jouduin juuri teoksen olleessa inspiroivimmillaan muuttamaan Lappeenrantaan seurakuntaharjoitteluun. Otin työn mukaan tarkoituksenani jatkaa sitä uudella paikkakunnalla, mutta ei maalaamisesta sitten tullutkaan mitään.

Teknisiä ongelmia puolestaan tuottivat mallikuvat. Molemmat koirat oli kuvattu eri kuvakulmista (iso ylhäältä päin ja pieni vähän alakulmasta), joten ne oli hankalaa saada järkevästi samaan maalaukseen. Lopulta päädyin laittamana pienen puudelin nojailemaan maalauksen kulmaan. Kokoeroa oli myös hankalaa havaita, sillä koirista ei ollut yhteiskuvaa, josta olisin sen nähnyt. Onneksi tilaaja auttoi minua hahmottamaan sitä. Kolmas  ongelma oli valaistus. Pieni koira oli kuvattu ulkona, iso taas sisällä. Niinpä isoon puudeliin kohdistuva valaistus oli kellertävää ja ylhäältä päin tulevaa, pieneen koiraan taas valkoista ja sivulta paistavaa.

Kovan väkertämisen ja ähinän saattelemana sain kuitenkin puudelit samaan kuvaan ilman, että ne näyttäisivät aivan päällekäin liimatuilta. Iso kiitos tyytyväiselle asiakkaalleni, joka jaksoi odottaa maalauksen valmistumista arvioitua pidemmän ajan!

Kasper, 2016

Tässä on A4-kokoinen piirros jackrusselinterrieri Kasperista. Teoksesta saatu tuotto meni kokonaisuudessaan Kodittomien koirien ystävät ry:lle (KKY), ja sillä rahoitettiin osittain uuden mikroskoopin hankkimista Save the Dogsin klinikalle.

Huomasin uuden puolen itsessäni tätä piirtäessäni: en hengitä lainkaan, kun keskityn raapusteluun. Sitten pidän aina välillä happitaukoja, joita varten irrotan katseeni piirroksesta. Ei kuulosta kovin terveeltä, pitänee päästä tavasta eroon.

Jos et ole muuten vielä tykännyt Facebook-sivustani, tee se nyt. Kunhan koossa on vähintään 400 tykkääjää, lasken näiden A4-kokoisten muotokuvapiirrosten hinnan ainakin syksyyn saakka. 

Ensimmäinen kuukausi taiteen parissa

Mitä tekisin maisterinopintojeni jälkeen? Pyörittelin kysymystä mielessäni reilun vuoden verran, päivittäin. Olisi varmaan johdonmukaisinta ryhtyä pastoriksi, kun se on ollut minulla tähtäimessäni jo viiden vuoden ajan. Olisi varmaan luontevinta ryhtyä jatko-opiskelijaksi, kun kirjoittamisrytmiin ja tutkimusten tarkasteluun on viimein päässyt kiinni. Olisi varmaan riskialteinta ja hauskinta ryhtyä taiteilemaan, kun se on minulla mielessäni jatkuvasti. Yliopistoaikanahan suurin valituksen aiheeni oli, etten ehtinyt notkumaan maalauspöydän äärellä tarpeeksi, mutta nyt siihen tarjoutuisi mahdollisuus – tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla ei ollut selvää suunnitelmaa yhtään minkään suhteen. Taiteilijaksi ryhtyminen oli kuitenkin enemmän vitsi tai haave kuin tosissaan esitetty ajatus. Ei minulla olisi pokkaa saati varaa ruveta kutsumaan itseäni taiteen ammattilaiseksi. Mutta ei kyllä tutkijaksi tai pastoriksikaan.

Sitten yksi päivä tein päätöksen ja kerroin Korpulle, että ryhtyisin valmistuttuani etsimään paikkaa lapsityön teologina. Korppu näytti ihan kummastuneelta ja töksäytti, että entäs se sinun taiteesi. Muljautin silmiäni ja naurahdin, minkä jälkeen hän sanoi entistä painokkaammin, että ”minusta sinun pitäisi ihan tosissasi ruveta kokeilemaan taiteilemista. Tämän parempaa mahdollisuutta ei tule.” Ja tässä sitä ollaan, kuukausi on nyt takana päätoimisena kevytyrittäjänä ja ”taiteilijana” (käsittääkseni taiteilija on ammattinimike, jota saa käyttää itsestään vain virallisesti taiteilijaksi kouluttautunut henkilö. Siksi välttelen sanaa. Myöhempi lisäys: kuulemma se ei ole suojattu ammattinimike, eli sitä saa käyttää. Jee!).

Teoksiani on tällä hetkellä nähtävillä Joensuun Sinkkolan Navetta-Galleriassa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä paikalle,  kirjoita terveisesi vieraskirjaan!

Valmistuin teologian maisteriksi, ja ryhdyin hommiin. Normaali aamuni alkaa siten, että nousen sängystä, syön aamiaisen, vaihdan päälleni maalausvaatteet ja rupean tilauksesta riippuen joko maalaamaan tai piirtämään. Piirrän noin yhteen ja syön lounaaksi pari lautasellista kaurapuuroa (kaurapuuro tulee kyllä jo korvista ulos. Koko kuukausi on maistunut kaurapuurolta. Olen nauttinut sitä lounaaksi lähes päivittäin, sillä se on halpaa ja pitää nälän pitkään poissa). Kaurapuuron jälkeen jatkan maalaamista tai piirtämistä, kunnes Korppu tulee töistä. Maalaan tai piirrän joka päivä 6 – 12 tuntia, riippuu kokonaan menoista ja mielialoista. Sen jälkeen päivitän vielä nettisivuja sekä blogia tai jaan mainoksia. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä tylsältä, mutta minusta kuukausi on ollut todella rentouttava, innostava ja inspiroiva. Yhä edelleen valitan sitä, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja taiteilulle.

Osallistuin Osuuskuntarokin käsityötorille. Tässä muutamia myyntituotteita.

Ongelmia on ollut siinä, etten ehkä osaa (tai halua) suhtautua taiteiluun liiketoimena, mutta haluaisin kuitenkin elää sillä. Esimerkiksi hyvin moni tilaajista on anonut lisäaikaa teoksen maksamiseen – hyvin perusteluin – ja olen antanut sitä. Tästä aiheutuu kuitenkin sellainen ongelma, että en oikein tiedä millä itse eläisin uusiin eräpäiviin saakka. Toinen aiheutuva ongelma onkin sitten suunnitelmattomuus. Monet asiakkaat (jopa noin 70 %) tilaavat työn, mutta kun toteuttaminen ajankohtaistuu, puhelimeen tai sähköpostiin ei enää vastatakaan. Tämä on todella ikävää, sillä se vaikeuttaa todella paljon tulojen ja ajankohtien arvioimista. Kerrankin eräs pappa olisi ollut halukas tilaamaan muotokuvan itsestään ja rouvastaan tämän syntymäpäiväksi, mutta jouduin harmikseni ilmoittamaan tilausjonon olevan sen verran täynnä, ettei muotokuva ehtisi valmiiksi haluttuun päivään saakka. Puolet tilausjonossa olevista asiakkaista suoritti kuitenkin katoamistempun, ja papan teos olisikin ehtinyt valmiiksi. Pappakin oli jo ehtinyt ostaa jotain muuta tilalle.

Keskusteltuani muiden alalla olevien kanssa, tämä on ilmeisesti melko yleinen ongelma. Monia ratkaisuja on ehdotettu: mitäpä, jos solmisin kirjallisen sopimuksen jo aina alustavan tilauksen yhteydessä? Mitäpä, jos pyytäisin varausmaksun etukäteen (50 €), jonka saisi takaisin tilauksen maksettuaan? Tulen pohtimaan näitä vaihtoehtoja tulevaisuudessa, mutta ainakin vielä hetken pidän nykyisen systeemin toiminnassa. Luulen, että asiakkailla on jo muutenkin aika korkea kynnys tilata taidetta, ja varaussysteemit kenties vain suurentaisivat sitä.

Jos nyt vielä jatketaan näiden huonojen puolien pohtimista, niin yksi niistä on myös arvostuksen puute. Ensinnäkin aika monet tutut kyselevät, että olenko ”vieläkin” työttömänä, vaikken ole missään vaiheessa ilmoittautunut työttömäksi. Vastaan taiteilevani, jolloin esitetään jatkokysymys: ”No mut milloin aloitat ne oikeat työt?”

Asiakkaiden taholta ihmetellään lähinnä sitä, miksi pyydän niin paljon rahaa teoksistani. Tässä muuten pieni selvitys rahoista: A4-kokoisen piirroksen hinta on 190 €. Summa sisältää verot ja postikulut, joten oikeastaan hinta siis on noin 163 - 170 euroa (riippuen siitä, löydänkö piirrokselle sopivan kierrätyslaatikon vai ostanko paketin uutena). A4-kokoisen muotokuvapiirroksen tekemiseen kuluu aikaa keskimäärin 40 tuntia, yhden työviikon verran. Viikkopalkkani ei kuitenkaan ole tuo 170 euroa, vaan tästä lähtevät verojen lisäksi työnantajamaksut ja palvelumaksut, jonka jälkeen tililleni maksetaan noin 110 euroa. Jos minulta tilattaisiin joka viikko lyijykynäpiirros, tienaisin siis noin 440 euroa kuussa. Optimistisesti ajattelen, että ajan myötä opin piirtämään nopeammin. Monille asiakkaille on yllätys, kuinka paljon aikaa piirtämiseen voikaan mennä. Usein he ihmettelevätkin, että miten canvas-taulun tilaaminen Ifolorilta voi olla sekä halvempaa että nopeampaa kuin piirroksen tilaaminen taiteilijalta.

Tuossa olivatkin oikeastaan kaikki huonot puolet, mitä tässä hommassa on tullut vastaan. Esimerkiksi tilaamaan asti edenneet asiakkaat ovat olleet aivan ihanan sydämellisiä, kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. Heidän kanssaan on ollut upeaa suunnitella ja toteuttaa teoksia.  Lisäksi on ollut kivaa saada rakentavaa palautetta ja kehuja. Erityisesti dodotyöt ovat vetäneet väkeä puoleensa, dodo-kortit ovat loppuunmyytyjä tällä hetkellä. On ollut huippua huomata, miten ihmiset tunnistavat kevytyritykseni. Kummastusta herättää kuitenkin sukupuoleni: "Ai säkö oot se Synesteettinen?" tokaisi eräskin asiakas viikko takaperin, "mä luulin, et sä oot mies!"

Seuraavan kerran olen pitämässä pöytää Joensuun Sinkkolan Kulttuuripiha2016-tapahtumassa. Tervetulloo!

Suuteleva pari, 2015

Tässä on yksi jouluksi valmistamani A4-koon piirros. Sen tekeminen sujui alusta loppuun kuin tanssi! Mallikuva oli tarkka, eikä sitä oltu kuvattu salamalla, joten yksityiskohtia pystyi tekemään oikein urakalla. Valitettavasti en voi julkaista muita joululahjatilauksia blogissa, sillä en ole saanut siihen tilaajien lupaa.

Muotokuva Bastista, 2015

Poistin viime viikkoisen kysymyspostauksen, sillä se oli melkoinen floppi: vain yksi kysymys, joka sekin tuli eräältä tutulta, joka toki tiesi vastauksen! Noh, nyt voin leikkiä, että olen ollut niin mahdottoman selkeä blogissani, ettei kysyttävää enää ole. Kuvitellaan siis kaikki, ettei kyseistä postausta koskaan ollutkaan, ja siirrytään seuraavaan aiheeseen:

Tässä oli eräs todella haasteellinen ja antoisa tilaustyö. Haasteellinen se oli siksi, että mallikuva oli otettu salamalla ja rajattu kuonosta alaspäin vaakasuorasti. Lisäksi tilaaja halusi teokseen vaalean taustan, vaikka kuvassa tausta oli musta. Antoisa työ kuitenkin oli siksi, että mallikuva oli erittäin tarkka ja haluttu koko suuri.

Salaman takia koiralle tuli mielestäni hauskan näköinen väritys. Koska mallikuva oli lisäksi rajattu kuonosta alaspäin, minun piti improvisoida hauvelin rinta. Silti sekin onnistui mielestäni yllättävän hyvin. Oli rentouttavaa saada tehdä pitkästä aikaa näin yksityiskohtaista työtä: koiran otsaa, silmiä ja kuonoa maalasin erityisen keskittyneesti.

Tämä työ oli varmaan ensimmäinen ikinä, jonka aikana en kertaakaan kokenut epätoivoa (yleensä minun pitää kokea vähintään yksi "tää ei ikinä tai mitenkään voi tulla onnistumaan" -parkuminen). Tilaaja oli tyytyväinen teokseen ja tilasi heti perään uuden teoksen. Sekin on suuri muotokuva koirista, mahtavaa!

Vanhan tuolin kuvittaminen

Välillä tuntuu, että olen suhtautunut kesäopiskeluun melkeinpä turhan rennosti: kun sataa vettä, ei jaksa opiskella. Kun paistaa aurinko, ei viitsi opiskella. Olen heinäkuun aikana saanut luettua tasan yhden kirjan niistä kolmesta, joista minun pitäisi tehdä essee elokuuhun mennessä. Toisaalta, elämme vasta heinäkuun kuudetta päivää (enkä todellakaan opiskele viikonloppuisin), joten ehkäpä hieman liioittelen, jos väitän laiskotelleeni.

Kesäkuun viimeisenä päivänä sain arvosanan gradustani: onnistuin tienaamaan jopa E:n*! Ylioppilaskirjoituksissa keskiarvoni oli M* ja korkein arvosanani M, joten E gradusta oli todellinen yllätys. Gradussani käsittelin Andrew Linzeyn teologisia perusteita eläinten oikeuksien edistämiselle kristillisenä velvollisuutena.

Olen saanut muutamia tilauksia kesän aikana, joista ehdottomasti erilaisin on vanhan, vankilassa valmistetun tuolin kuvittaminen. Tuolin omistaja oli itse valmiiksi pohjamaalannut tuolin, mutta hän oli myös ottanut kuvan siitä, miltä tuolin kuvio oli näyttänyt ennen maalaamista. Lisäksi hän oli tehnyt minulle sapluunan valmiiksi. Hieman lisää haastetta tehtävään tuo kuitenkin se, että mallikuvassa näkyvä kuvio on paikoin hieman epäselvä. Toinen haaste on, että joudun käyttämään sekatekniikkaa maalatessani, sillä asiakas osti kukkia varten öljypohjaisia maaleja, mutta lehtiä varten vesiliukoisia maaleja (normaalisti ostan itse omat maalini, mutta tällä kertaa ne sattuivat olemaan asiakkaalla valmiina). Haasteet ovat kuitenkin todella mielenkiintoisia ja mukavia. Kivaa on myös se, että sää on suosinut ja olen saanut maalata tuolia ulkona.

Tuolin kuvittamisesta tulen laittamaan enemmän kuvia Instagramiin.

*E vastaa karkeasti sanottuna kouluarvosanaa 9, ja M puolestaan arvosanaa 8.

Enkeli, 2015

Tilaaja lähetti kuvan pienestä edesmenneestä koirastaan, ja toivoi minun piirtävän sen pilvien keskelle siivet selässään. Pidin hyvin paljon ideasta, mutta siivet huolettivat minua hieman, koska koiran asennon vuoksi niitä oli vaikea saada näkymään sen takaa kunnolla. Sitten keksin, että siivet voisi piirtää myös eteen. Täten saisi vaikutelman enkelikoirasta, mutta kuva symboloisi samalla "siipien suojassa" eli turvassa olevaa hauvaa. Tykkäsin erityisesti tehdä koiran kasvoja sekä siipiä. Rintakehän turkki sen sijaan aiheutti minulle hieman päänvaivaa, koska varjostukset menivät valokuvassa niin jännästi. Puolisoni ehdotti sitten, että voisin piirtää myös pilvet heijastamaan valoa turkkiin, ja niin sitten teinkin. Tilaaja oli tyytyväinen työhön, samoin kuin minä.

Hevonen, 2014

Uskaltaudun jo julkaisemaan viimeisiä vuonna 2014 tilattuja piirroksia. Tilaukset olivat kaikki tarkoitettu joululahjoiksi, minkä takia en niitä tietenkään aiemmin laittanut näytille. Julkaisen ne kahdessa tai kolmessa osassa, koska tässä postauksessa esiteltyä piirrosta lukuun ottamatta kuvat joulutilauksista ovat toisella koneellani, jota puolestaan pitää vähän viritellä, että saan kuvat ulos. On se kumma, että kaikki tietokoneongelmat sijoittuvat aina vuodenvaihteeseen... viime vuonnahan oli sama juttu.

Hevonen, 2014

Ensimmäinen viime vuonna tilattu joululahja oli heppa-aiheinen. Työ oli yllättävän nopea tehdä ja ilokseni huomasin, että olen kehittynyt varjostamisessa sekä yksityiskohtiin keskittymisessä. Vaikein kohta mielestäni oli hevosen silmä, mikä johtui sen tummuudesta. Pupilli ei näy melkein yhtään ja oli haastavaa saada silmä näyttämään luonnolliselta. Lopputulos on mielestäni erittäin jees.

Saapa taas nähdä kauanko menee, että opin kirjoittamaan piirroksiin vuosiluvun "2015". Viime vuoden tammikuussa valmistettuja töitä jouduin kumittamaan tai länttäilemään maalia niiden päälle useamman kerroksen, että sain vuosiluvun oikein :D
Mutta vielä vuodenvaihteesta puheen ollen: oikein hyvää uutta vuotta lukijoille!

Uula, 2014

Tässä kuukausi sitten valmistunut tilaustyö, joka oli syntymäpäivälahja tilaajan ystävälle. Kuvassa Uula-niminen yksivuotias hauva, joka on rodultaan pumi.

Hääpotretti, 2014

Mitä olen värkännyt toukokuusta asti? Erästä hääkuvaa! Tiedän, että kirjoitan lähestulkoon _AINA_, että maalaus oli haastavin tähän mennessä, mutta tämä ylitti kaikki tähän mennessä tekemäni työt siinä. Mallikuva oli kooltaan vain 480 x 720 pikseliä (eli suunnilleen postikortin kokoinen minun näytölläni), ja lisäksi siinä olivat neljät kasvot, joista pitäisi kaikista yrittää maalata edes jollain tasolla tunnistettavat. Kuten kuitenkin tilaajalle ilmoitin: häät, kasvot ja eläimet ovat lempimaalattaviani, joten ryhdyin työhön mielissäni. Kauan siinä meni ja monet kerrat meinasin menettää toivoni yrittäessäni tehdä ihosta oikean väristä, tarpeeksi tasaista tai kasvoista saman näköisiä kuin kuvassa. Lisäksi hahmojen mittasuhteet toisiinsa nähden, sekä taustan ja kasvojen värit piti saada oikeanlaisiksi. Loppujen lopuksi työstä tuli silti hieman tummempi kuin valokuvasta. Ilmeissä onnistuin suunnilleen oikein, mutta yhden henkilön kasvot olivat jostain syystä vaikeammat kuin toisten.

Lopputulos oli kuitenkin paljon parempi kuin mihin olisin uskonut pystyväni. Huomaan ilokseni kehittyneeni maalaamisessa melkoisesti.

Mittasuhteiden kuvaamiseksi. Työ on kokoa 35,5 x 35,5 cm.

Sadekävely, 2014

Kesäloma on päättynyt ja palasimme muutama päivä sitten takaisin opiskelukaupunkiimme, jossa opinnot starttasivat heti täysillä. Maalausvälineitä en ole vielä ehtinyt kaivaa esiin, mutta ehkä pääsen rytmiin taas pian. Taiteilua kuitenkin pitäisi olla luvassa ihan kunnolla, sillä uskaltauduin ilmoittautumaan Kansalaisopiston piirustus- ja maalauskurssille.

Kesän aikana valmistuneet työt ovat vielä lähes kokonaan esittelemättä, joten seuraavaksi on vuorossa yksi niistä.

Sadekävely, 2014

Kuten huomaatte, kyseessä on jälleen sadetyö; eikä muuten jää viimeiseksi lajiaan tältä vuodelta. Tämä työ tilattiin minulta kesän lopussa, ja toiveena oli, että maalaus olisi suurempi versio Parasta minä voi tehdä sateella, on antaa sataa -sarjan ensimmäisestä työstä. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja työ valmistui muutamassa päivässä. Maalinvalutus sottasi jälleen kerran paljon enemmän kuin olisin kuvitellut, ja sanomalehdet piti vaihtaa peräti kolme kertaa. Melkoinen sotku odotti myös maalin kuivuttua, mutta onneksi tahrat irtosivat helposti.

Aihe innosti minua jälleen kerran maalaamaan sateenvarjoja. Sateenvarjojen pyöreys, heijastavuus ja värikkyys tekevät niistä tosi ihanat maalattavat :)

Asiasta paperiin: muistanette toissa postauksessa esittelemäni kamalan party hattuni? En jaksanutkaan roudata sitä mukaan tänne lähes 600 kilometrin päähän, vaan sen sijaan kirjoitin kirjeen, jonka teippasin hatun sisälle. Itse hatun kuljetin sen jälkeen kirpputorin saa ottaa -laariin. Mielenkiinnolla odotan löytääkö joku jossain hatun ja sen sisältämän kirjeen - ja saanko kuulla siitä enää koskaan mitään -, vai katoaako se kuin tuhka tuuleen. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta toivo elää.

Tuulien teitä, 2014

Maaliskuussa pidin arvonnan, jonka voittaja sai itse suunnitella haluamansa maalauksen tai piirroksen. Tänävuonna voitto meni Me Vämili -nimimerkille, joka toivoi "synkähköä keiju- tai enkelitaulua". Sain voittajalta vapaat kädet ja lopputulos näkyy alla.

Työstä tuli sen verran yksityiskohtainen, ettei kaikkia kohtia saanut tarkasti näkymään tuohon kokokuvaan, vaikka kovasti yritinkin. Toisaalta juuri yksityiskohtaisuuden takia työtä oli myös helppoa ja ihanaa tehdä - kuten joskus profiiliini kirjoitinkin, minusta kuoriutuu aina välillä melkoinen nysvääjä.

Maalaus on erilainen kuin alunperin suunnittelin, sillä siinä piti olla kivellä/keinussa istuva tyttö, joka tuijottelee merelle. Puussa taas piti olla lehtiä ja pieniä valopalloja, mutta siitä tuli kuitenkin aivan liian jouluisen näköinen, joten suunnitelma meni kokonaan uusiksi. Inspiraation lähteinä toimivat loppujen lopuksi Tuulien teitä -laulu, Disneyn Kaksin karkuteillä -elokuva ja jo kauan omissa suunnitelmissanikin ollut keijun kuvittaminen. Haastetta toivat valot ja varjot, sekä läpinäkyvät siivet. Alunperin minua häiritsi hirveästi, että jos olisin varjottanut keijun realistisesti, olisi suurin osa siivistä ja selästä jäänyt pimentoon. Sitten hölmönä tajusin, että mistä minä tiedän keijujen siipien rakenteesta, saattavathan varjot toimia niissä ihan eri tavalla. Niinpä päätin tuoda siivet kokonaan näkyviin: fysiikan lakien rikkominen on täysin sallittua tässä asiassa.

Keijun ilmeen suunnittelemiseen meni kauan, koska halusin, että nuo leijuvat lyhdyt kuvastavat Tuulien teitä -laulun sanojen tapaan kauniita toiveita ja pyyntöjä. Alunperin keijulla oli hieman surumielinen ilme, mutta halusin sittenkin antaa sille toiveikkaan hymyn.

Maalaukseen meni enemmän aikaa kuin siihen normaalioloissa olisi mennyt, mikä johtuu pääosin kesätöihin kuluneesta ajasta. Elokuun alusta lähtien blogin ja maalaamistahdin olisi tarkoitus palata normaaliin. Olen Facebookin puolella julkaissut yksityiskohtia tästä työstä, kun se vielä oli keskeneräinen, ja eräs lukija kommentoikin sinne, että hänelle tulee keijusta mieleen ihan usvametsän neito. Nyt sitten soi Röllin ääni päässä aina kun katson tätä maalausta :D

Paksut kissat, 2014

Tämän työn minulta tilasi sama kaveri, joka pyysi minua maalaamaan myös Kolme koiraa ja kisu -työn. Jälleen kerran mukana olivat samat haasteet ja mukavuudet: kissoja on ihanaa maalata, mutta monen kuvan yhdistäminen yhdeksi tuotti pientä päänvaivaa. Lisäksi kissojen kokoerot oli vaikeaa huomioida, kun en ole niitä koskaan livenä nähnyt. Tällä kertaa kaikki kuvat olivat kuitenkin erittäin hyvälaatuisia, mikä varmaan jonkin verran näkyy työn jäljessä. Ensi kertaa sain myös käyttää pikkiriikkistä sivellintäni, joten jälki on senkin vuoksi hieman yksityiskohtaisempaa. Lopputulokseen tuntuivat kaikki osapuolet olevan oikein tyytyväisiä. Työn nimi juontaa juurensa siitä, että maalasin kuulemma kissoista aluksi liian laihoja. Niitä piti sitten "paksuntaa" jälkikäteen :D

Kolme koiraa ja kisu, 2014

Kolme koiraa ja kisu, 2014

Sain tilaustyökseni maalata eräälle lukijalle synttärilahjaksi kuvan hänen kolmesta koirasta ja kissastaan. Työ oli tähän mennessä haastavin, sillä kaikki kuvat, jotka sain lemmikeistä, olivat kuvattu eri kulmista ja eri valaistuksessa. Lisäksi työ oli suuri, kooltaan F8. Kaikilla oli myös salaman valoittamat silmät, eikä kokoeroja voinut erillisistä kuvista kovin helposti tulkita. Etummainen koira, joka "nojaa" maalauspohjan päätyyn, lisättiin vasta myöhemmin työhön ja siksi se on näissä ottamissani kuvissa vielä vähän märkä. Alunperin maalauksessa siis piti olla vain kolme eläintä. Minun piti muutaman kerran vaivata tilaajaa kyselemällä lisäkuvia ja -ohjeita, mutta lopulta kokoerot ja muut ongelmat saatiin selätettyä. Oli kiva huomata, että olen kehittynyt etenkin koirien karvojen maalaamisessa! :)

Hyvää synttäriä Ennille ja hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! :)

Pienen perheen potretti, 2014

Pienen perheen potretti, 2014 (A4)

Sain piirrettäväkseni perhepotretin eräästä pienestä perheestä. Tilaaja pyysi alunperin yksinkertaista ja taustatonta työtä kolmesta henkilöstä ja sanan "Family" kirjoittamista työn eteen maalaisromanttisin kirjaimin. Jouduin kieltäytymään kirjaimista, mutta tilaajaa se ei onneksi haitannut.

Työhön antoi haastetta isän piirtäminen, sillä hänestä ei löytynyt kokonaista kuvaa. Yhdestä kuvasta otin vartalon, toisesta pään oikean puolen ja kolmannesta pään vasemman puolen. Työtä oli kuitenkin aivan ihanaa piirtää muun muassa onnellisten kasvojen ja iloisen tunnelman vuoksi.

Minusta taustattomuus sopi tähän työhön, sillä perhe on keskellä yhtenäisenä "pakettina", symboloiden tietysti yhteenkuuluvuutta :)

Nyt loppui häpeäminen

Kun laitoin ensimmäistä kertaa tilaustyöilmoituksen tori.fi-palveluun, minua hävetti ihan hirveästi. Ajattelin, että kaikki ilmoitusta klikkaavat katsovat töitäni ja naureskelevat itsekseen: "Voi tyttö-rukkaa, luulee osaavansa piirtää! Kyllä se vielä oppii tämän maailman säännöt." Kun sain ensimmäisen tilaustyön, minua hävetti ottaa siitä maksu vastaan. Yritinkin itse asiassa antaa sitä asiakkaalle takaisin, ajatellen, ettei minun taidoillani ole oikein vastaanottaa muiden rahoja. Asiakas ei siihen suostunut ja häntä onneksi vain nauratti suhtautumiseni asiaan. Kun asiakkaita alkoi tulla lisää, hintoja oli pakko nostaa, että olisin jäänyt hommassa edes vähän voitolle. Sekin hävetti: miksi minä saisin ottaa rahaa tästä? Olisi oikein, jos tilaustöillä saaduilla rahoilla maksaisin vaan verot ja korvaisin maalaamiseen menevät kulut.

Kun laitoin ensimmäiset ilmoitukset tilaustöistä "fyysisesti" näkyville, yritin viedä ne sellaisiin paikkoihin, ettei kukaan tuttu olisi niitä nähnyt. Noh, ne paikat olivat sitten sellaisia, ettei kukaan muukaan niitä luultavasti ole koskaan nähnyt. Suhtautumiseni oli melko ristiriitainen: nautin piirtämisestä ja maalaamisesta todella paljon, joten asiakkaiden saaminen oli tärkeää ja sitä kautta myös mainostaminen tarpeellista. Silti pelkäsin, että mainostaminen leimaisi minut jollain tapaa ylpeileväksi ja sellaiseksi henkilöksi, joka "luulee olevansa jotain". Onko se sitten tämä suomalainen mentaliteetti pyrkiä olemaan mahdollisimman nöyrä? Ikävä kyllä en olisi varmaan saanut yhtään asiakasta ikimaailmassa, jos en olisi kertonut kenellekään osaavani piirtää.

Sitten älysin jotain tärkeää: ensinnäkin, jos minulta kerta tilataan kiitettävä määrä maalauksia ja piirroksia, osaan sitä varmaan jonkin verran myös tehdä. Kukaan ei osta minulta "sikaa säkissä", koska maalaus- ja piirustustyyliini voi tutustua tämän blogin kautta ennen tilausta. Toiseksi, annan aina rahat takaisin, mikäli työ ei ole mieluinen. Sitä ei tosin ole koskaan vielä käynyt. Kolmanneksi, en ole missään vaiheessa väittänyt olevani "taiteilija", vaan joka puolella kerron olevani harrastelijataiteilija tai leikkimielisesti "akryylisottaaja". Minulla ei siis ole mitään syytä hävetä mainostamista, en sillä huijaa ketään, enkä myöskään luule itsestäni liikoja. Luulen juuri sopivasti.

Käyntikortti

Tuon pienen päässäni käydyn kamppailun jälkeen totesin, etten jaksa enää hävetä. Satun tykkäämään taiteilusta, niinpä minulla on oikeus myös mainostaa sitä. Mikä vapautuminen siitä sitten seurasikaan! Teetätin heti muutamat käyntikortit ja pienen pienet mainokset, kun niitä kerta halvalla sain. Ja pistin niitä vieläpä näkyville paikoille.

Aika hurjaa se silti oli :S