Yliopistoarki jatkuu pitkään venähtäneen kesäloman jälkeen normaalisti, minkä vuoksi niin blogin kirjoittaminen kuin maalaushommatkin tulevat hidastumaan merkittävästi. Toisaalta, esimerkiksi englannin kurssilla saamme itse valita artikkelin tiivistelmälle, jonka tulemme tekemään, joten yhdistäessäni pääaineeni maalaamiseen, saan ehkä aikaan myös tänne sopivan tekstin.
Taiteensosiologian sivuaineopinnot on myös tarkoitus aloittaa pian, mikä varmasti synnyttää uusia ajatuksia maalaamiseenkin liittyen... saa nähdä. Se kuitenkin tulevassa, seuraavaksi jo tapahtuneita asioita elämässäni.
Maalaan sinut pöydän alle
No en varmaan maalaa, huijasin väliotsikossa. Maalauspääni osaa olla kovinkin huono välillä, etenkin seurassa... Tämä kappale itsessään kuitenkin liittyy pöytiin, nimittäin taannoiselta Ikea-reissulta mukaan tarttui maalauspöytä. Siis pöytä joka on tarkoitettu vain maalaamisen harjoittamiseen, eikö olekin ihanaa? Kunnon työtuoli puuttuu, mutta se ei jaksa haitata vielä.
Halusin maalauspöydän, koska keittiöpöytä, jonka ääressä ennen maalasin, on hyvin epäkäytännöllinen siihen hommaan. Aina syömään mennessä täytyi viedä pois vesi, siveltimet, maalaus (joka sitten mahtui kuivumaan vain lattialle) jne.jne. ja ruoan jälkeen tuoda ne takaisin. Lisäksi maalauspöydän myötä saimme lisää säilytystilaa ja pöytätasoa, sekä paikan joka saa hyvällä omalla tunnolla näyttää hieman sotkuiselta.
Sain myös idean tehdä kartongista maaliläikkiä muistuttavia jälkiä seinään. Jäljet on kiinnitetty sinitarralla.
Cherry Blossom Girl
Maalauspöytä pääsikin heti käyttöön, ja vaikka keskeneräisiä töitä on paljon, sain yhden niistä valmiiksi muutama päivä sitten.
Kaverillani oli 21-vuotissynttärit, ja halusin yllättää hänet maalauksella koska olen oikeastaan joka vuosi luvannut maalata tai piirtää hänelle jotain (mutta sitten unohtanut koko homman tai inspiraationi on päättänyt ruveta kesken kaiken leikkimään piilosta). Idea syntyi lähes heti; tämä kyseinen kaveri rakastaa mm. pelejä ja Japania, joten yhdistin kirsikankukat ja Skyrimin. Voin sanoa että työ oli eeppisin minkä olen maalannut. Kuulen kuinka kuoro aloittaa laulantansa kun katson sitä!
Harmittamaan jäi hieman kasvojen iho, koska maali kuivui siinä odottamattoman nopeasti (käyttämäni maalit olivat vanhentuneempia kuin luulin) ja sitten iho jäi rypyläiseksi. Onneksi löysin alennuksesta uudet maalit, joten ehdin edes jotenkin pelastamaan tuon kohdan työstäni. Harmittamaan jäivät myös ääriviivat, koska en jaksanut tehdä niitä suoriksi ja tasaisiksi. Toisaalta, ehkä se on hyvä juttu, sillä ainakin kädenjälkeni näkyy teoksessa, eikä maalaus näytä tietokoneella tehdyltä.
Pidin erityisesti hiusten ja kukkien maalaamisesta, vaikka yleensä nautin silmien tekemisestä eniten. Jotenkin kun ne sai vain vedellä siveltimellä miten sattuun pohjamaalatulle kankaalle.. ah!
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen työhön.
Pakollinen loppukappale
Harmittaa hieman sanoa heipat maalaamiselle... kesä kun oli niin aktiivinen siltä suunnalta. Noh, lohduttaudun sillä ajatuksella että lomia tulee, hyvästit eivät ole ikuiset. Tämähän kuulostaa samalta kuin olisin taas inttileskeksi jäämässä? Sen tapaisesta erosta ei sentään ole kyse.
Kivaa (myöhäistä) lukuvuodenalkua kaikille!
