lauantai 31. toukokuuta 2014

Jo joutui armaan ajan aikataulut

Mietin vaikka kuinka kauan, että aloitanko kesän sarjakuvapäiväkirjani täällä Synesteettisessä Siveltimessä vai vaihtoehtoisesti toisessa blogissani Hetken Ikuisesti Onnellisessa. Toisaalta sarjakuvat ovat piirrettyjä ja siten taidetta, mutta toisaalta ne taas kertovat kesäteologin työstäni, mikä ei sinänsä liity tähän blogiin. Lisäksi en ole yhtään varma saanko kovinkaan montaa sarjakuvaa aikaiseksi vai muuttuuko päiväkirja sittenkin tekstimuotoiseksi. Joka tapauksessa, pohdinnan jälkeen päätin, että kesästäni kertova sarjakuvapäivis on löydettävissä tuolta edellä linkatusta HIO:sta. Sain ensimmäisen sarjakuvan jo julkaistua.

Töitä on ollut tavallista vähemmän näytillä, koska minulle on viime aikoina tullut paljon sellaisia tilaustöitä, joita tilaajat eivät ole halunneet julkaistavan blogin puolella. Tulevaisuudessa taas kesätöiden alkaminen sotkee kesän alussa jonkin verran blogiin keskittymistä, koska minun pitää tottua niin moneen uuteen asiaan. Mitään en mene kuitenkaan vannomaan kesän aikana julkaistavien piirrosten määrästä - huomasin nimittäin, että viime kesänä väitin kirkkain näppäilyin lopettavani blogin kesän ajaksi ja tuloksena oli enemmän postauksia ja piirroksia kuin koskaan. Niinpä en todellakaan väitä, että blogin toiminta mitenkään hiipuisi :D

Post Crossing- kuulumisista vielä lyhyesti: jouduin ostamaan viimeiset kolme postikorttia kaupasta, sillä minulla ei ollut aikaa piirrellä niitä. Ne olivat aika kivan näköisiä:

Tämä kortti lähti Yhdysvaltoihin. Vastaanottaja toivoi taiteellista tai mystistä korttia.

Tämän kortin saksalainen vastaanottaja puolestaan halusi tyypillisen maisemakortin

Tämä kortti lähti Venäjälle. Vastaanottaja toivoi kuvaa kissasta.
Lisäksi korttiani odottaa taiwanilainen poika, joka haluaisi korttiinsa Pin Up -tytön kuvan... ajattelin piirtää hänelle vähän erilaisen sellaisen ;) Siitä lisää myöhemmin!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Näinkin voi käydä



Laitoin siis "Makkoselle" piirroksen menemään Ifolorin vanhassa paketissa ja varmistin Postilta, että niin voi varmasti tehdä. Posti oli kuitenkin lähettänyt paketin jostain kumman syystä Ifolor Oy:lle, vaikkei siinä ollut minkäänlaista osoitetta siihen suuntaan. Näinkin voi ilmeisesti siis tilaustöiden kanssa käydä, eli ottakaahan yhteyttä, ellei niitä kuulu ajoissa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Nainen ja pöllö, 2014

Toissapäivänä julkaisemastani kuvasta innostuneena päätin piirustella aiheesta myös lyikkärityön. Valitettavasti unohdin ennen kuvan ottoa pyyhkiä piirustusta ympäröiviä kuminjälkiä, mutta ne nyt voi kuvitella vaikka hahmoja ympäröiviksi hiekkamyrskyiksi tai joksikin muuksi yhtä eeppiseksi.



Tykkään työssä eniten naisen kasvoista, sillä en käyttänyt niihin minkäänmoista mallia ja silti mittasuhteet ja ilme onnistuivat hyvin. Vähiten puolestani tykkään pöllön "asusta", koska siitä näkee että mielenkiinto loppui vähän kesken.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Buddhalintu ja jättikorvanainen

Mulla on nyt viimeaikoina ollut ihan tajuttomasti tekemistä. Kesäloman kynnyksellä piti tehdä vielä viimeiset esseet, tentit, luentopäiväkirjat ja tilaustyöt, joista viimeksi mainitut valmistuivat normaalia hitaammin juuri opiskelukiireiden vuoksi. Kun kesäloma pari päivää sitten alkoi, tuntui suorittaminen jääneen jollain tapaa päälle. Oli pakko siivota, aloitella gradua, suunnitella tulevia riparioppitunteja ja piirtää koko ajan, kun kerran ehti. Ja sitten mitään noista ei jaksanut kunnolla aloittaa, koska tuntui, että niitä pitää tehdä täydellisesti kuin vain voi.

Päätin kerralla riuhtaista itseni lomatunnelmiin istahtamalla ulos ja piirtelemällä mitä huvitti, niin epätäydellisesti kuin vain ikinä halusin. Sitten kun siitepöly alkoi vaivata liikaa, menin sisälle muokkaamaan piirtämääni kuvaa koneelle jälleen niin epätäydellisesti kuin halusin. Se oikeasti rentoutti, ja lopputuloskin on vähintäänkin mielenkiintoinen:
Sateenkaari on sama kuin edellisessäkin postauksessa ^^'
Vaikka väritykset ja näin edespäin ovatkin melko sutaisuja, itse aihe ja värit ovat mielestäni mielenkiintoisia. Tuosta saisi varmasti hyvän maalauksenkin. En oikein tiedä mitä tämä symboloi, mutta merkki naisen poskessa tarkoittaa ainakin aurinkoa ja pöllöstä minulle tulee jostain syystä mieleen Buddha :D

ps. Mitähän kummaa blogin kaloille on tapahtunut?

torstai 15. toukokuuta 2014

"Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa"

Kun joku soittaa kaksi eri nuottia ja kysyy minulta kumpi oli korkeampi ja kumpi matalampi, en osaa vastata siihen. Tämän takia minut joskus leimattiin jopa sävelkuuroksi. Hassu homma kuitenkin on, että kun minulle antaa vaikkapa pianon nenän eteen, osaan pimputella tuttuja sävelmiä päästäni (en siis ole koskaan soittanut pianoa, enkä osaa nuotteja), ja kuulen heti jos menee vahingossa nuotin vierestä. En erota myöskään oikeaa ja vasenta, joten luulen että tuo korkean ja matalan äänen erottaminen johtuu samasta aivohäröstä kuin se.

Tänään huomasin, että jos edessäni on kaksi eri väriä, jotka ovat erisävyisiä, en osaa ollenkaan sanoa kumpi on vaaleampi ja kumpi tummempi, mutta itse värinäkötestissä minulla ei ole mikään ongelma laittaa värejä järjestykseen. Värinäkötestin voi tehdä esimerkiksi täältä. Mitä pienemmän pistemäärän saa, sitä parempi värinäkö, nolla on toisin sanoen paras. Itse sain neljä pistettä, mites te? :D Normaali värinäkö on tietääkseni 0-100. Mikäli saa enemmän kuin sata pistettä, kärsii luultavasti jonkinlaisesta värisokeudesta.



tiistai 13. toukokuuta 2014

Tänään keskustelua taiteen vaikuttamismahdollisuuksista

Huomio, sinä joensuulainen tai Joensuussa tällä hetkellä viihtyvä! Kello 19.15 kaupunginteatterilla pidetään keskustelutilaisuus taiteesta. Keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy. Tässä koko mainos:

"Keneen voi rakastua -näytelmän esityksen jälkeen teatterin pienellä näyttämöllä keskustellaan rakkauden poliittisuudesta. Keskustelu on osa Hohto-sateenkaariviikkoa. Klubilla puhutaan taiteesta yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona ja väylänä. Miten taiteella muutetaan maailmaa? Onko taiteen tehtävänä tuoda esiin epäkohtia? Onko taide aina poliittista vai saako se olla mielikuvituksen vapaata leikkiä ilman päämääriä? Näistä aiheista keskustelemassa ovat kuvataiteilija Reima Juhani Hirvonen, yhteisötaiteilija ja näyttelijä Merja Pennanen, Setan varapuheenjohtaja ja kuvataiteilija ja kuvakirjailija Katriina Rosavaara. Keskustelua emännöi ohjaaja Aino Kivi. Keneen voit rakastua -näytelmä alkaa klo 18, keskustelu klo 19:15, molemmat kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy, näytelmäliput voi ostaa tästäTervetuloa!"


Teatteri on varmasti täynnä opasteita, joten perille pääsemisen ei pitäisi olla ongelma. Mikäli sade on haittaava tekijä, myös kimppakyytimahdollisuus löytyy. Laita vaan s-postia osoitteeseen Limppu.Livari(at)gmail.com.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pastoroitu maito, 2014

Eräs opettaja pyysi minua piirtämään tällaisen :D

Pastoroitua maitoa

Synteettinen muuttui synesteettiseksi

Kuten varmaan huomasitte, blogin nimi vaihtui yllättäen tänään. Synteettisestä Siveltimestä tuli Synesteettinen Sivellin, eli keskelle sanaa sijoitettiin randomisti ES:ää. Jonneilusta ei kuitenkaan ole kyse, vaan syy on puhtaasti lakijuttu; synteettiset siveltimet ovat tietynlaisia tuotteita, joten minulla ei ole oikeutta omia niiden nimitystä markkinointinimekseni (tai näin ainakin olen käsittänyt). Lisäksi synesteettinen kenties kuvaa paremmin blogia ja tämän kirjoittajaa, sillä synesteetikoksi lukeudun itsekin.

Melkoisen hölmöltä tämä nimisekoilu kuitenkin tuntuu, kun tilasin ne käyntikortit ja mainoksetkin ihan muutama kuukausi sitten ja nyt niissä on sitten väärä markkinointinimi. Onneksi URL-osoitteet niin Facebookiin kuin tähän blogiinkin pysyvät kuitenkin samoina.

Yritelkäähän tottua kahden kirjaimen lisäykseen ja kiitos ymmärryksestä!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kohu postimerkeistä

Homopostimerkit kohauttivat viimekuun puolivälissä. Niistä uutisoivat monet lehdet ja niiden kuvia jaettiin Facebookissa oikein urakalla. Suhtautuminen vaihteli ääripäästä toiseen. Puolet olivat ilahtuneita siitä, että Suomi viimeinkin sai postimerkin, jossa on homoja. Toinen puoli taas päivitteli Itellan kalastelevan huomiota mediaseksikkäillä aiheillaan ja pilaavan Suomen maineen. Yllättävän monet kysyivät myös minun mielipidettäni, mikä oli ihan mukava yllätys. Vastaukseni tosin oli melko tylsä, sillä aihe ei ollut mielestäni kiinnostava, ja ajattelin "kohun" laantuvan viimeistään seuraavana päivänä. Olin kuitenkin väärässä, sillä törmään yhä päivittäin kuviin ja kommentteihin noista samoista postimerkeistä. Niinpä päätin - melkoisen myöhässä - kirjoittaa oman mielipiteeni näkyville.


1. "Lapset voivat törmätä noihin kuviin!"

Yksi vastaantulleista kommenteista on, että lapset saattavat nähdä postimerkit, minkä vuoksi niiden myynti pitäisi peruuttaa. En ihan täysin tajunnut tätä argumenttia. Lapsia luultavasti vain hihityttää, että postimerkissä on peppu. Muuhun he tuskin kiinnittävät huomiota. Lisäksi jokainen lapsi, joka on joskus ollut taidenäyttelyssä, on varmasti nähnyt ronskimpaakin taidetta kuin nuo postimerkit. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en usko, että kovin moni jaksaa edes kiinnittää huomiota postimerkkeihin. Minä en ainakaan jaksaisi.


2. "Suomikuva kärsii"

Suomikuvaan postimerkit tuskin vaikuttavat yhtään mitenkään. Täytyy muistaa, että "Tom of Finland", eli Touko Laaksonen, on ollut jo kauan yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista. Niinpä suomikuva "pilattiin" tämän logiikan mukaan jo viimeistään vuonna 1989, jolloin Laaksosen töitä oli esillä New Museumissa New Yorkissa.


3. "Porno ei kuulu postimerkkeihin"

Otsikon kanssa olen täysin samaa mieltä, mutta niin suuri pornonvastustaja kuin olenkin, nämä postimerkit eivät kyllä ole pornoa nähneetkään. Samanlaisia kuvia voisi olla missä tahansa muotilehdessä nykypäivänä, tosin korvattuna aidoilla ihmisillä (yleensä naisilla). Tuo haarojen välistä kurkistava pää on ehkä ainoa poikkeus, mutta itse en edes nähnyt siinä muuta kuin leijuvan naaman ennen kuin kuulin sanan "homoeroottinen". Joo, olen ehkä vähän tyhmä, mutta en yhdistänyt sitä ensimmäisenä mihinkään härskiin.
Yhdessäkään postimerkissä ei ole minkäänmoista aktia päällä, eikä niissä edes näy mitään kriittistä. Olen itsekseni naureskellut, että minkähänlainen kohu olisi syntynyt, jos esimerkiksi Kalervo Palsan töitä, kuten Kulttuurisilmä, Vapautuminen, Arktinen hekuma tai jokin muu hänen tunnettu teoksensa olisi päätynyt postimerkiksi. Silloin saattaisin itsekin älähtää, vaikka nuo teokset ovatkin erittäin tunnettuja Suomeen liitettyjä töitä.


4. "Homous ei kuulu postimerkkeihin"

Vetoaminen homouteen postimerkkien kieltämisessä on jo melko höpöä. Homoja näkee katukuvassa päivittäin ja heitä on ollut aina olemassa jokaisessa maassa ja maanosassa, vaikkei heitä postimerkkeihin kuvattaisikaan.
Ainut syy, miksi näistä postimerkeistä olisi joku voinut suuttua, on mielestäni niiden antama stereotyyppinen kuva homoudesta. Mielikuvaa homoudesta "perversiona" yritetään koko ajan muuttaa mielikuvaksi rakkaudesta, ja mielestäni nämä postimerkit antavat hieman takapakkia tuolle ajattelulle. Tällä argumentilla vastustamiseen en kuitenkaan ole ainakaan vielä törmännyt. Ehkäpä se johtuu siitä, että aikoinaan Touko Laaksonen halusi muuttaa mielikuvaa homoudesta hyväksytymmäksi juuri stereotypioiden avulla.


Itse tuskin ostan Tom of Finland-postimerkkejä koskaan. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että jotenkin vastustaisin homoaiheisia postimerkkejä, vaan siitä, että suosin kirjeissäni värikkäitä, kauniita ja iloisia merkkejä, mitä nuo eivät mielestäni ole. Kunnioitan Touko Laaksosta, mutta on pakko myöntää, että minusta hänellä on hienompiakin teoksia kuin nämä postimerkkeihin kuvatut. Suomessa on kuitenkin aikaisemminkin ollut rumia postimerkkejä, joten en ymmärrä tämän kohun syytä. Toisaalta olen iloinen, että taide voikin vielä hoitaa alkuperäisen tehtävänsä, eli kohahduttaa ja herättää ihmisiä pohtimaan. Paremman kohun olisi tosin saanut aikaan vaikka siitä, että postimerkissä oleva mies tupakoi - "haluammeko todella antaa Suomesta kuvan röökaajien paratiisina?"

torstai 1. toukokuuta 2014

Hyvää vappua!

Vappunalle!
Kuten osa teistä varmaankin huomasi, Nallepuoti avautui viikon alussa. Alun perin nimeksi olisi pitänyt tulla "Nalletupa & Nalleria", mutta nuo molemmat olivat olemassa olevien yritysten nimiä, joten nimi on nyt Limpun Nallepuoti. Puodin tarkoitus on, että asiakas saa itse suunnitella haluamansa nallen ja tilata sen.

Maalaus- ja muista kuulumisista sen verran, että tällä hetkellä tilaustöitä on ennätyksellisen paljon tekeillä. Olen niiden kanssa samanaikaisesti puurtanut ihan mielettömällä kiireellä yliopisto-hommien kanssa, jotta saisin teologian kandidaatin paperit ulos toukokuussa. Eilen minulle tosin kerrottiin, että olin suorittanut väärän sosiologian kurssin pakollisen kurssin sijaan, joten papereiden saaminen siirtyy syyskuulle. Yhdestä kurssista siis jäi kiinni, mutta eipä se mitään. Ainoa syy, miksi olisin jo toukokuussa halunnut valmistua, olisi ollut toukokuun todistustenjakotilausuuteen osallistuminen. Onneksi sellainen järjestetään syksyllä!

Joka tapauksessa, olen loppujen lopuksi ihan onnellinen kiireestä, sillä ainakin sitä tietää lähestyvänsä jotakin tavoitetta. Tänään ei kuitenkaan pidetä kiirettä, vaan otetaan rennosti ja nautitaan vapusta!




Ihanaa vappua kaikille lukijoille!