Rakkautta ilmassa

Otsikko ei tällä kertaa koske minua ja Korppua, vaikka toki meillä rakkautta riittää. Tai no ehkä voisinkin kertoa ihan muutaman sanan meistä, kun olen näköjään viimeksi postannut aiheesta yli vuosi sitten. Eli nyt ollaan oltu yli vuosi kihloissa, hääpäivä on vihdoin varmistunut, kirkko varattu, hääpaikka valmiina ja mekkokin hommattu. Mekosta pistin jo viime kesänä sneak peekin Instagramiin, sitä voi sieltä käydä kurkkimassa. Häät tulevat kuitenkin olemaan vasta kesällä 2018, eli varmaankin vuoden päästä blogin lukijat joutuvat kestämään häihin liittyvää askartelua, sähellystä ja muuta lällyilyä. Olen yrittänyt säästää teitä siltä pitämällä aiheen tiukasti taiteessa.

Ja sitten mennään takaisin aiheeseen, sillä tämä postaus ei vieläkään ole meidän välisestä rakkaudesta, vaan ystävien välisestä. Eli ystävänpäivästä. Tiedän, tiedän: ystävänpäivä on hieman höntti juhla kaikessa kaupallisuudessaan. Ja vielä vähän höntimmän päivästä tekee, että siitä on alettu muuntaa jenkkityylistä Valentine's day:ta, jolla on ilmeisesti tarkoitus luoda ihan hirveät paineet sinkuille, ja saada ruusut sekä suklaa loppumaan kaupoista kesken.

Joulumarkkinoilta ylijääneitä nalleja, jotka on valmistettu akryylilangasta.

Silti ystävänpäivästä tulee minulle todella lämpimiä muistoja mieleen. Muistan, kun pujahdimme erään kaverini kanssa koulumatkalla pieninä ekaluokkalaisina kauppaan katsomaan ystävänpäiväkrääsää silmät ihastuksesta säkenöivinä. Koulumme vieressä sijaitsevassa kaupassa oli pinkki ja kimalteleva pino kaikkea mahdollista: nalleja, koristeruusuja ja sydäntyynyjä. Olimme molemmat sitä mieltä, että pyöreään lahjapakettiin pakattu ja vaaleanpunaiseen mekkoon puettu pieni piipittävä nallelelu (joka oli vielä tuolloin mielestämme hiiri) olisi upein lahja, minkä voisimme saada. Sen pystyi jopa laittaa roikkumaan imukupista ikkunaan! Jos me kumpikin saisimme sellaiset, voisimme leikkiä niiden olevan siskoksia. Päätimme yhdessä käydä molempien vanhempien luona kysymässä, voisimmeko saada rahaa ostaaksemme toisillemme ystävänpäivälahjaksi nuo hiiret - ja suureksi yllätykseksi saimme! Ystävänpäivälahjat taisivat jäädä tuohon kokemukseen, mutta lapsena oli silti vuosittain ihanaa tehdä ja vastaanottaa ystävänpäiväkortteja.

Vuosi vuodelta ystävänpäiväkorttien - kuten muidenkin korttien - lähettäminen on kuitenkin omalta taholtani vähentynyt. En oikein tykkää korttien väsäämisestä, mikä on tosin vain yksi syy, sillä voisihan niitä ostaa valmiinakin. Kai laiskuuteni asiaa kohtaan johtuu puhtaasti siitä, että älypuhelimen kautta on helppoa olla ystävien tavoitettavissa, asuivatpa he sitten missä päin maailmaa tahansa. Kortit siis tuntuvat vähän turhalta. Toooisaalta taas korttien vastaanottaminen tuntuu ihan erilaiselta kuin Whatsapp-viestin saaminen. 

Kierrätyspaperista valmistettuja ystävänpäivä-, kihla-, vuosipäivä- tai hääpäiväkortteja. 3 €/kpl.

En nyt oikein tiedä mitä hain tällä postauksella. Ehkä halusin vain purkaa tunnontuskiani, kun haluan samaan aikaan sekä myydä tuotteitani (esimerkiksi vetoamalla ystävänpäivään) sekä vastustaa kaupallisuutta? Siinäpä vasta ongelma. Toisaalta, yksikään sentti näistä korteista ei mene omaan taskuuni. Yhdestä kortista veroihin ja palvelumaksuihin menee yksi euro, painattaminen maksoi yhden euron, ja tuotto (1 €) jaetaan Unicefin sekä korttien suunnittelijan, eli pikkuveljeni, kesken. Jos satuit kiinnostumaan kuvien tuotteista, niin niitä voi tilata minulta sähköpostitse asiakaspalvelu (at) limppuwitick.fi tai nettisivuiltani www.limppuwitick.fi

Oma mökki Mahdollisuuksien torilta!

Sain hankittua maailman söpöimmän mökki-hökkelin Joensuun Mahdollisuuksien torilta. Mökistä käsin esittelin toimintaani ja myin tuotteitani. Tai pääosin Korppu hoiti esittelyn, hän on minuun verrattuna aikasmoinen supliikkimiäs. Korppu pyöri alueella jakamassa muun muassa esitteitä ja auttamassa kaikessa mahdollisessa.

Onnellinen Limppu mökkerössään

Tapasin torilla monia kivoja ja kiinnostuneita ihmisiä, ja sain tehtyä vähän kauppaakin. Myynnissä oli kuvittamiani kelloja, valmistamiani koruja, teettämiäni postikortteja ja käsitöitä (kuvia myyntituotteista alla). Lapset rakastivat virkattuja kaktuksia, nuoret kelloja sekä koruja ja vanhemmat taas Hilpuri-Hippoa. Suosituin myyntituote oli kuitenkin yllätyksekseni postikortit. Etenkin Uteliaat dodot -maalauksesta tehdyt kortit menivät kuin kuumille kiville: niitä ostettiin asiakkaiden mukaan niin seinälle kehyksiin, vessan peiliin (?) kuin ystävillekin lähetettäviksi. Ihmisiä kiinnostivat myös eläinteologiset aiheet, ja monet halusivat jo nyt tietää tulevan näyttelyni päivämäärän. Valitettavasti en vielä osannut sitä antaa.

Korvakoruja ja avaimenperiä alehinnoin. Näitä on tulossa myyntiin myös nettikauppaan!

Kaktuksia sisustamiseen tai sitten vaikkapa neulatyynyiksi.

Hilpuri-Hippo ja muita myyntituotteita

Vielä pari vuotta sitten en olisi varmaan ikinä uskaltanut mennä tällaiseen tapahtumaan mukaan. Animalia Joensuussa toimiminen on kuitenkin tehnyt pöydän pitämisestä tutumpaa hommaa, joten  nyt oli pienempi kynnys osallistua.

Kellot eivät menneet perhoskelloa lukuun ottamatta kaupaksi, joten nekin tulevat pian myyntiin nettikaupan puolelle. Jos haluat varata kellon, laita sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu(at)limppuwitick.fi. Kellot maksavat 105 - 125 euroa.

Sain viime kuussa yliopisto-opintoni päätökseen, ja välittömästi valmistuttuani aloitin tilaustöiden tekemisen ohessa luomaan myös myyntituotteita. Tein töitä 12 tuntia päivässä, joskaan se ei tuntunut työltä. Olisin itse asiassa halunnut taiteilla vieläkin enemmän, mutta aika ei ihan riittänyt.

Kuvittamani pöllökellon lahjoitin Animalia Joensuun arpajaispalkinnoksi. Onnetar suosi ilahtunutta 5-vuotiasta Lemmyä.

Ikävä kyllä jätin monta viimeistelyä kaipaavaa hommaa tehtäväksi toria edeltävään iltaan, koska "parissa tunnissahan ne hommat hoituvat". Kun vielä yhdeltä yöllä hääräsin minkä vain ehdin, alkoi suunnitelma jo hieman kaduttaa. Päästyäni sänkyyn en tietenkään saanut unta, vaan tori pyöri mielessä. Toripäivänä kärsin väsymyksen lisäksi kauheasta allergisesta nuhasta, silmien kutiamisesta, päänsärystä ja hienoisesta jännityksestä, mutta niistä huolimatta päivä oli kyllä paras pitkään aikaan. Itse torilla tunnelma oli loistava ja asiakkaat huippuja. Sain myös hauskoja kommentteja. Eräs lapsi huudahti ilahtuneena Hilpurin nähdessään: "Kato äiti, lehmä!"

Monet kertoivat tulleensa torille ihan vain taidettani katsomaan, ja vielä useammat tunnistivat kevytyritykseni nimen perusteella. Olen todella ilahtunut ja samanaikaisesti hitusen hämmentynyt, että Synesteettinen Sivellin on saanut näkyvyyttä.

Kuvissa on myynnissä olleita postikortteja, joista etenkin dodo-kortit olivat suosiossa. Myös näitä on myynnissä nettikaupassa. Olisin lisäksi halunnut teetättää kolibri-maalauksesta lakkiaiskortteja, mutta budjetti ei enää venynyt. Ehkä ensi kesänä niitäkin on myynnissä.

Suurin osa pöytäni luokse tulleista oli kiinnostunut ostamaan lyijykynäpiirroksia, ja siksi voisin tähän lopuksi mainostaa KKY:n huutokauppaa. Kodittomien koirien ystävät ry on järjestänyt Facebookissa huutokaupan, jonka tuotto menee kokonaisuudessaan Romaniassa tehtävään eläinsuojelutyöhön. Nyt onkin oiva mahdollisuus tehdä samaan aikaan hyväntekeväisyyttä ja saada taidetta: voit nimittäin huutaa 190 €:n arvoisen lyijykynäpiirroksen valitsemastasi eläimestä lähtöhintaan 79 €. Valmistan korkeimman tarjouksen huutaneelle piirroksen hänen toiveidensa mukaan ja vegaanisin työvälinein. Huutokauppa sulkeutuu huomenna (9.5.2016) klo 20.00. Pääset huutokauppaan klikkaamalla tästä.

Seuraava tapahtuma, johon osallistun on Joensuun Noljakassa järjestettävä Kulttuuripiha 2016, joka pidetään 30.6.2016. Tervetuloa osallistumaan sinnekin! Lisätietoa on muun muassa Facebook-tapahtumassa.

Työharjoittelussa

Työharjoittelujaksoni starttasi jokin aika sitten. Tähän on ollut melkoinen totutteleminen, sillä työn oppimisen lisäksi takana on moniin uusiin ihmisiin ja tapoihin tutustumista. Maalaus- ja piirustusvälineet ovat olleet mukanani koko ajan, mutta niihin olen tuskin ehtinyt koskeakaan. Päivät ovat välillä venyneet tajuttoman pitkiksi, enkä vapaa-iltoinani saa ajateltua mitään muuta kuin tulevia työtehtäviä. Ehken siis ole vielä tottunut tähän rytmiin. Tässä on kaikki, mitä olen viimeisen kuukauden sisällä saanut aikaan:

Ylhäällä vasemmalla: aloin luonnostelemaan minua ja Korppua. Ei ihan natsannut, suuni on liian vaikea piirrettävä. Alhaalla vasemmalla: eräs julkimo, arvaatko kuka? Hänenkin naamaansa mielenkiintoni loppui vähän turhan nopeasti... ehkäpä tässä joku päivä koitan jatkaa näitä.

Piirustus- ja käsityötaitojani olen harjoittanut jonkin verran töiden varjolla. Esimerkiksi nuo ylhäällä näkyvät paperinuket leikkasimme ja väritimme lasten kanssa eräällä leirillä, ja teimme niillä myöhemmin pienen näytelmän. Lisäksi olen saanut töiden lomassa kutoa, sillä en omistanut hautajaisiin sopivia hanskoja, ja tein sellaiset päivää ennen töiden ensimmäisiä hautajaisia.

Lapsia ärsytti koko näytelmän ajan, kun sulhasen lakki osui vinoon :D

Jos tälle alalle (siis papiksi) joskus päädyn, niin olisi hauskaa virkata paperinukkien (-nukkejen?) lisäksi Jeesus ja opetuslapset, ja opettaa lapsia niiden avulla.

Vaikkei minua ole harjoittelun aikana ihan kauheasti hotsittanut taiteilla tai tehdä käsitöitä, niin aina kotiin palatessa inspiraatio iskee päin kasvoja kuin... no sanotaan vaikka, että kuin vasara (inspiraativajausta löytyy tällä hetkellä myös kielikuvien suhteen). Joko kodissani on erityisen luova ilmapiiri tai sitten Korppu vaan sattuu olemaan muusani. Joka tapauksessa, kotona käymiseni ovat olleet sen verran nopeita pyrähdyksiä, että olen taiteilu-innostuksesta huolimatta lähinnä keskittynyt Korpun kanssa rentoutumiseen. Yksi ilta leffaa katsoessa tulin silti virkanneeksi aika hauskan pupun. Jätin sen Korpulle seuraa pitämään.

Pupu. Tälle pitää jossain vaiheessa tehdä kaveri.

Aika on siis sujunut melko lailla töissä, töissä ja junassa. Junasta käsin olen bongaillut vallan upeita graffiteja, ja kadehtinut niiden tekijöiden taitoa. Tuntuu, ettei oikeita graffiteja ole pitkään aikaan näkynyt missään, vaan niiden sijaan kirkkoveneitä ja omaa nimeä piirretään yksivärisenä ja tylsänä joka paikkaan.

Vasemmalla: upeita graffiteja. Keskellä: kalenteri, jonka askartelin Korpulle ennen harjoittelun alkamista. Jokaiselle harjoittelupäivälle on luukku, josta löytyy lahja, viesti, vitsi tai jotain muuta mukavaa. Kun kalenteri oli vielä keskeneräinen, piilotin sen kaappiin. Korppu  talloi sen  huomaamattaan varmaan kolmesti. Lopulta älysin "piilottaa" kalenterin keskelle olohuonetta, jolloin hän ei edes huomannut sen olemassaoloa.  Oikealla: Silinteri-Jeesus.

Uusia tilauksiakin on tullut melkoinen määrä. Milloin pitäisi kuvittaa kaikista kirkkoherroista muotokuvat, milloin tehdä sukupuita ja milloin piirtää kanssatyöntekijän koira. Kaikki tilaukset ovat valitettavasti vitsillä heitettyjä, eli oikeasti bisnes ei juurikaan luista tällä hetkellä. Tosin siihen osasin jo varautua omien kiireideni keskeltä.

Tällä hetkellä tilauksessa olevia piirroksia ja maalauksia jatketaan taas maaliskuussa. Asiakkaille olenkin jo varoitellut viivästyksestä.

Pallokilppari ja epätoivoinen Wither

Kuten heinäkuussa vuodatin, salakavala virkkausinto valtasi minut kesällä. En ole koskaan aiemmin virkannut, mutta tuon innon saattelemana opettelin tekemään afrikankukkia ja isoäidinneliöitä. Afrikankukista syntyi tämä pallon muotoinen kilppari, jonka annan pikkusiskolleni joululahjaksi. Kunhan aikaa liikenee, teen myös toiselle pikkusiskolleni samanlaisen. Kilpparista tuli paljon pallomaisempi kuin minulla oli suunnitelmissa, mutta mitäs me pienistä.

Kuvissa kilpparin langat ovat vielä päättelemättä. Olen niin superlaiska viimeistelemään käsitöitä.

Isoäidinneliöistä puolestaan syntyi Minecraft-peleistä tuttu Wither, eli "Näivettäjä", jota 9 vuotta täyttänyt pikkuveljeni toivoi lahjaksi. Suuria vaikeuksia tuottivat Witherin ilmeet. Ilme oli aina joko virnuileva tai sitten epätoivoinen, vaikka peleissä se kuvataan ihan neutraalina. Pikkuveljen hoputtamana valitsin epätoivoisen ilmeen, sillä onhan Näivettäjä kuitenkin pelissä pahis (?).  Kortissa oleva iloinen olento saa sitten kompensoida pehmolelun ilmettä. Silmistä ja suista tuli aika kömpelön näköisiä, mutten yksinkertaisesti saanut niitä paremmiksi. Isoäidinneliöitä tein tähän yhteensä 60 kappaletta, ja valmiit kuutiot täytin vanhoista farkuista leikatuilla suikaleilla.