Johdatusta, 2015

Johdatusta, 2015

Joulukuussa 2014 julkaisin tänne blogiini postauksen lyikkäriluonnoksestani, jossa enkeli johdatti sikoja. Kirjoitin siihen, että tarkoituksenani olisi tulevaisuudessa toteuttaa maalaus samaisesta luonnoksesta. Tähän avautui oiva mahdollisuus, kun Vegaaniliitto avasi piirustuskilpailun, jonka tehtävänantona oli suunnitella heille joulukortti. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ryhdyin tuumasta toimeen ja maalasin työn viimeisen kesälomaviikon aikana valmiiksi. Aikaa kului yhteensä 48 tuntia. Olisin halunnut vielä viimeistellä työtä monilta osin, mutta tiesin, ettei siihen opiskelujen ohessa olisi juurikaan aikaa.

Maalaus ja sitä edeltänyt lyikkäriluonnos vuodelta 2014.

 Maalauksen sanoma on sama kuin luonnoksenkin. Molemmat on tehty sekä lohdutukseksi että kannanotoksi:

"Pohdin piirtäessäni, kumpi vaihtoehdoista olisi ihmisille mielekkäämpi: ettei yhtään possua tapettaisi lihanhimon vuoksi vai että kinkkua saisi jouluisin ilmaiseksi? Veikkaan, että aika moni valitsisi tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Piirrosta voikin tulkita kahdella tavalla. Joko enkeli johdattaa possuja teuraaksi tai turvaan. Enempää en halua avata kuvaa, vaan sitä voi kukanenkin halutessaan itse tulkita."

Itse maalausprosessi oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Olen ihan kökkö tekemään nopeita päätöksiä, mutta nyt oli pakko, kun oli vain viikko aikaa tehdä teos alusta loppuun. Possujen ja enkelin asennot pysyivät alusta asti samoina, mutta päänvaivaa tuottivat sen sijaa enkelin siipien väri, enkelin vaatteiden väri ja taustalla olevat puut. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, etenkin puut kokivat muutoksia. Lumiset puut olisivat toki olleet jouluisempia, mutta halusin taustalle tietynlaista uhkaavuutta, ettei tunnelma olisi ihan vain "luminen metsäretki possujen kanssa" -tyylinen. Halusin myös enemmän kontrastia pimeyden ja valoisuuden välille. 

Kerrankin muistin kuvata myös maalausprosessin eri vaiheita. Käsien maalaamisessa olisi vielä paljon harjoittelemista!

Kilpaile tai tee hyvää taiteillen

Nyt on mahdollisuus tehdä hyvää taiteillen. Eläinsuojelukeskus Tuulispää nimittäin järjestää marras-joulukuun vaiheessa taidehuutokaupan, jonne voi antaa omia taideteoksiaan lahjoituksiksi. Ei kun siis sivellin viuhumaan!

Vegaaniliitto on puolestaan järjestänyt joulukorttipiirustuskilpailun, jonka osallistumisaika on 12.8. - 9.9.2015. Voittaja saa taideteoksensa Vegaaniliiton joulukortteihin sekä 10 kpl kortteja omaan käyttöönsä. Lisäohjeita saa Vegaaniliiton Facebook-sivulta.

Taiteiletko tietämättäsi eläimellä?

Tässä postauksessa käsittelen hieman vegetaiteen alkeita. Täytyy tietysti olla realistinen ja myöntää, että eläintuotantoa on melkeinpä mahdotonta kokonaisuudessaan vältellä: vaikka käyttäisit vain synteettisiä siveltimiä, saattaa siveltimen varsi olla päällystetty eläinperäisiä aineita sisältävällä materiaalilla, ja vaikka ostaisit pelkkiä kasviperäisiä maaleja, saattaa niissä olevia yhdisteitä olla testattu eläimillä. Pienilläkin askeleilla voi kuitenkin vaikuttaa jo yllättävän paljon, ja siksi suosittelen eläineettisistä valinnoista kiinnostuneita tutustumaan näihin taidetarvikkeisiin.


Siveltimet

Olen aina elänyt sellaisessa harhaluulossa, että maalaaminen on automaattisesti vegaani harrastus, kunhan ei käytä eläinten karvoista valmistettuja siveltimiä. Vegesiveltimet eivät ole koskaan olleet minulle ongelma, koska olen aina muutenkin tykännyt huomattavasti enemmän synteettisistä siveltimistä kuin eläinperäisistä. Synteettiset kestävät kauemmin, niistä ei irtoa rajullakaan maalaustekniikalla karvoja, ja jälki on mielestäni paljon parempaa. En olekaan koskaan oikein tajunnut, miksi synteettisiä siveltimiä vieroksutaan niin paljon. Ostin muutama vuosi sitten kalliin ja ohuen näädänkarvasiveltimen, koska niiden paremmuutta oltiin kehuttu aivan älyttömästi. Jo parin vuoden kuluttua siveltimeni muistutti erehdyttävästi Homer Simpsonin päälakea, ja maalaukseni puolestaan näyttivät osoittavan puberteetin merkkejä karvoituksineen. Kyseessä saattaa hyvinkin olla liian raju siveltimen kohtelu, mutta hyvän vertailukohteen antaa kuitenkin se, että pian 10 vuotta täyttävät synteettiset siveltimeni ovat edelleen käytössä ja hyväkuntoisia.

Yleinen harhaluulo on, että karvat eläinpohjaisiin siveltimeen saadaan sivutuotteena hyvinvoivista ja parturoiduista eläimistä, mutta tähän ei ole ainakaan vielä löytynyt todisteita. Sen sijaan karvat tulevat pääosin teurasjätteestä tai tapetuista turkiseläimistä. Esimerkiksi eläinoikeusjärjestö Humane Society International on todennut luonnonkarvan käyttämisen olevan epäeettistä, koska silloin tulee tukeneeksi turkistarhausta tai tehotuotantoa. Yle on tehnyt jopa nettiartikkelin aiheesta: Orava, näätä, sika tai poni – mistä tulee siveltimien karva?

Mikäli synteettiset siveltimet eivät kuitenkaan jaksa kiinnostaa millään, voi siveltimiä tehdä myös itse esimerkiksi omista hiuksistaan tai lemmikin harjaamisesta ylijääneistä karvoista. Tästä klikkaamalla löydät hyvän videon aiheesta.

Maalit

Ei ole hirveän hankalaa löytää vegaanisia maaleja, kunhan jaksaa vain vähän nähdä vaivaa. Esimerkiksi suosittu taidevälinemerkki Winsor & Newton on koonnut nettisivuilleen listan kaikista sellaisista tarvikkeistaan, jotka sisältävät eläinperäisiä aineita. Lista löytyy täältä. Akryylimaaleista eläinperäisiä ainesosia sisältävät vain Ivory Black- ja Payne's gray -sävyt, mutta akvarelli- ja öljyväreistä niitä löytyy valitettavasti enemmän.

Aloin etsimään tietoa, myytäisiinkö missään kaupassa maalisarjoja, jotka olisivat täysin vegaanisia. Törmäsin googletellessani Deltan soijamaaleihin, joita mainostetaan ympäristöystävällisinä ja myrkyttöminä vaihtoehtoina perinteisiin maaleihin nähden. En löytänyt kuitenkaan mistään mainintaa soijamaalien ainesosista, joten lähetin sähköpostia eräälle suomalaiselle jälleenmyyjälle asiasta. Jälleenmyyjä ei ole vielä vastannut (mikä ei liene yllätys, koska on viikonloppu) mutta päivitän tänne, kunhan saan asiasta lisätietoa. EDIT: myyjä vastasi, ettei hän tiedä käytetyistä pigmenteistä, sillä ne ovat "tuotesalaisuus".

Jos haluaa olla ehdottoman varma käyttämiensä maalien sisällöstä, voi niitä tietysti valmistaa itsekin. Kokeilin vuonna 2012 valmistaa mustikkamaalia simppelisti sekoittamalla pari mustikkaa veteen. Tuloksena oli vesivärimäinen seos, jota oli helppo kontrolloida, ja joka levittyi tasaisesti paperille (mustikoiden mehu kannattaa tosin siivilöidä ennen käyttöä, jotta maalaus säästyy marjanpaloilta). Olen kuullut, että esimerkiksi mansikat ovat hyviä vaihtoehtoja marjamaalaamiselle. Vuonna 2014 kokeilin myös kahvimaalaamista, mutta se ei ollut ollenkaan samanlaista. Kahvi ei ollut tarpeeksi tummaa ja väri levisi helposti. Maalien tekemiseen tarvitaankin yleensä muitakin aineita kuin liuotinta (joka tässä tapauksessa oli vesi) ja pigmenttiä (joka tässä tapauksessa oli mustikka/kahvi), mikäli siitä haluaa paksumpaa. En tiennyt mitä nuo aineet voisivat olla, mutta onnekseni löysin Päivi Simin ja Outi Tuomelan toimittaman Kotimaalarin käsikirjan, joka on kokonaisuudessaan luettavissa netistä. Kirjasta löytyy todella kattavasti vinkkejä kotitekoisten maalien valmistamiseen.

Maalauspohjat

Facebookissa toimivassa Vegaanitaiteilun työvälineet ja materiaalit -ryhmässä joku oli kysynyt valmistajilta maalauspohjissa käytetyistä ainesosista, jolloin selvisi kaikkien Daler Rowney -merkkisten maalauspohjien olevan vegaanisia. Suomessa niitä on helppo tilata esimerkiksi Minoa.fi:n kautta. Jos normaalisti käytät jotain toista maalauspohjamerkkiä, kannattaa rohkeasti lähettää kysymys valmistajalle niiden vegaanisuudesta.

Monet taiteilijat valmistavat maalauspohjia myös itse alusta asti. Minäkin olen sitä joskus tehnyt, mutta totesin kolmansien vinojen kehysteni jälkeen, ettei se ole ihan oma juttuni.


Paperit

Lähestulkoon kaikki vesiväripaperit on päällystetty liivatteella, joka on yleensä valmistettu sian nahasta tai sian tai naudan luista, suolista ja jänteistä. Esimerkiksi Strathmore-merkkiset paperit ovat kaikki vegaanisia vesiväripapereita lukuun ottamatta. Sain kuitenkin ilokseni kuulla, että minun suosimani Canson-merkkinen paperi on päällystetty synteettisellä gelatiinilla. Katso tarkempi lista alta.


Lyijykynät

Vegelyijykyniä on jonkin verran helpompi löytää kuin muita edellä mainittuja tuotteita. Monet lyikkärit toki sisältävät mehiläisvahaa, mutta esimerkiksi Suomessakin suosituissa Derwert-merkkisissä lyijykynissä ei ole lainkaan käytetty sitä. Ikävä kyllä Derwertin pehmeissä kynissä on käytetty eläinrasvaa (vahvuudet 2B-9B). Niinpä vain Derwertin vahvuuksien B-H9 lyikkärit ovat täysin soveltuvia vege-ihmisille.

Mikäli satut tietämään aiheesta enemmän, niin kommentoiminen on erittäin suotavaa! Ja jos kysymyksiä herää, vastaan tietysti mielelläni parhaani mukaan.

----

EDIT: Vegaanitaiteilija Pekka Hokkanen on ilahduttavasti koonnut listan vegaanisista taidetarvikkeista! Lista löytyy nettisivuiltani.

Liebster Award

Sain taas pitkästä aikaa Liebster Award -haasteen. Sen ideana on uusien blogien löytäminen ja näkyvyyden antaminen pienille blogeille ja bloggaajille. Ajattelin nyt kerrankin vastata haasteeseen kunnolla, sillä olen yleensä suhtautunut aika hutiloiden näiden kirjoittamiseen.

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Kiitän haasteesta Hurmaavaa!-blogin pitäjää, Katjaa. Olen ihaillut Katjan blogissa erityisesti hänen taitoaan valmistaa ihan mahtavia käsitöitä muun muassa kutomalla ja virkkaamalla. Olisipa itsellänikin kärsivällisyyttä ja osaamista sellaisiin töihin. Katsokaa nyt vaikka tätä pöllöä, se on aivan ihana! Tässä ovat Katjan minulle laittamat kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mikä on parasta blogin pitämisessä?

Parasta oman blogin pitämisessä on varmaankin se, että näkee helposti kehittymisensä niin kirjoittamisen kuin taiteenkin osalta (toisaalta haluan aina poistaa vanhat postaukseni. Tulee hirveä myötähäpeä niitä lukiessa). Tuntuu myös hyvältä, kun on voinut olla jollekin avuksi, ja kun joku antaa vinkkejä, jotka ovat hyödyksi minulle.

2. Mikä on paras koskaan kirjoittamasi postaus?

Mustikkamaalausta oli kiva kirjoittaa ja se on saanut myös ihan mukavasti huomiota. Senkin väsäämisestä on jo kohta kolme vuotta aikaa, oho.

3. ... entä huonoin?

Varmaan kaikki sellaiset postaukset, joissa on ihan liikaa välejä kappaleiden alla. Ja ne postaukset, joissa on ihan liikaa väliotsikoita. Ja ne, jotka toistavat itseään tai tiettyjä sanamuotoja koko ajan. Ja ne, joissa pohdin muka-syvällisesti jotain, mitä varmaan kaikki maailman ihmiset ovat jo pohtineet jokaiselta mahdolliselta kantilta. Sitten on vielä ne sellaiset, jotka ovat muuten vaan vähän turhia, kuten tämä.

4. Mistä aiheesta et bloggaisi ikinä?

Tässä blogissa en mielelläni postaisi mistään autonrenkaiden vaihtamisesta, koska se menisi ohi aiheen. Toki olen aina välillä postaillut taiteeseen liittymistäkin asioista, mutta yritän aina löytää edes jonkinlaisen linkin kuvataiteeseen.

5. Millaisia blogeja seuraat?

Pääasiassa taide- ja käsityöblogeja, mutta myös muutamaan ruoka- ja leivontablogia, pappien ja teologien pitämiä blogeja ja yhtä lifestyle-blogia.

6. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen viikossa?

Alkuinnostuksen jälkeen olen käyttänyt todella vähän aikaa, ehkä vain noin tunnin viikossa. Myönnän, että minun pitäisi vähän tsempata asian suhteen. Nykyään melkein kaikki opiskeluni tapahtuu tietokoneella ja haluan sen takia pitää vapaa-ajalla taukoa näytön tuijottelusta.

7. Jos vaihtaisit blogisi nimen, mikä olisi uusi nimi?

Joku todella hauska, iskevä ja yksinkertainen. Helpommin sanottu kuin tehty. Vieläkin naurattaa, kun eräs opiskelukaveri muutama vuosi sitten sanoi minulle: "Niin sähän kirjoitat blogia? Sitä Pensevää Pensseliä?" Pensevä Pensseli voi olla aika jees nimi.

8. Minkä taidon haluaisit oppia?

Haluaisin piirtää ja maalata tietysti paljon paremmin. Lisäksi olisi kiva osata piirtää yksinkertaisemmin.

9. Ketkä ovat esikuviasi?

Ainakin Kerry Darlington, Piia Anttonen ja Eveliina Lundqvist tulevat ensimmäisinä mieleen. Monet kaverit ja tutut myös.

10. Minkä sinua viimeksi ihmetytti?

Viimeksi ihmetytti, kuinka voin sotkea niin hirveästi ruokaa laittaessani.

11. Minkä asian maailmassa muuttaisit, jos voisit?

Hankala nimetä vain yksi asia. Haluaisin tietysti poistaa maailmasta kaiken epäoikeudenmukaisuuden, mutta lasketaanko sitä yhdeksi asiaksi?

Tässä ovat minun kysymykseni seuraaville palkinnon saajille:

1. Jos saisit tällä hetkellä minkä tahansa leivoksen, millainen se olisi?

2. Oletko koskaan valehdellut blogissasi?

3. ...entä liioitellut jotain tiettyä asiaa?

4. Jos olisit kuuluisa maalaus, mikä maalaus olisit?

5. Entä mikä on lemppari taideteoksesi?

6. Kun näet sateenkaaren, mitä mietit ensimmäisenä?

7. Jos saisit minkä tahansa maagisen kyvyn päiväksi käyttöösi, mikä se olisi?

8. ...entä mitä tekisit sillä?

9. Kuka viimeksi ansaitsi ihailusi?

10. Mikä on hölmöin/hassuin ajatuksesi, mikä on viimeksi juolahtanut mieleesi?

11. Näet maassa viiden sentin kolikon. Poimitko?

Liebster Awardin saajia ovat seuraavat blogit:

1. Aliquanto insanire iucundum est - Hauska, pohdintaa herättävä ja jotenkin ihanan lempeä blogi, jossa on kaikkea, mitä hyvässä blogissa kuuluukin olla. Jenni-niminen nainen muun muassa kertoo opinnoistaan, esittelee runojaan ja julkaisee myös kaikkea muuta mukavaa.

2. Broken rose - Tämä blogi kertoo suomalaisesta naisesta, joka muuttaa Skotlantiin opiskelemaan näyttelemistä. Blogissa on upeita valokuvia ja mielenkiintoisia päivityksiä. Tutustuimme blogin kirjoittajan kanssa noin 12-13 -vuotiaina, kun pelasimme netissä samaa Harry Potter -maailmaan perustuvaa roolipeliä.

3. Fucking art - Taidetta opiskeleva nainen Lapissa päivittää kuulumisistaan ja esittelee upeita taideteoksiaan. Vaikuttaa erittäin hauskalta persoonalta!

4. Kameran takana ja kynän varressa - Hauskaa kielenkäyttöä ja kauniita valokuvia Heini-nimiseltä naiselta.

5. Ihmissuhteet - Tätä blogia pitää Jari-niminen hemmo. Tapasin hänet erään kaverin tupareilla noin vuosi sitten, ja meille tuli puhetta blogin pitämisestä. Jari pohtii blogin nimen mukaisesti ihmissuhteita monelta eri kantilta.

6. Leivontaa rakkaudella - Neiti leipuri julkaisee toisensa jälkeen mitä herkullisimpia leivoksia blogissaan. Postauksia tulee todella usein ja veden herahtaminen kielelle on taattua. Nyt kun olen ryhtynyt noudattelemaan vegaanimpaa linjaa, on blogista hieman hankalampaa löytää "soveltuvia" reseptejä, mutta niistä saa toisaalta hyvää inspiraatiota omien leivosten kehittelyyn.

7. Made by Helmi - Helmi on nuori naisenalku, joka postaa vapaaehtoistyöstä, käsitöistään ja kehittelemistään resepteistä. Hän toimii vapaaehtoisena muun muassa Turun Animaliassa.

8. Mikin, Endan ja Krissen blogi - Krisse on ammatiltaan eläintenhoitaja. Hän kertoo koiristaan ja näiden kouluttamisesta blogin kautta hyvin avoimesti ja kiinnostavasti. Krisse on vanha lukiokaverini, ja hän muun muassa auttoi minua tarkistamaan graduni kieliasun.

9. Mornings of oddity - Aloin itse asiassa lukemaan tätä Jessin ylläpitämää blogia vasta tänään. Luin aikaisemmin Jessin taideblogia, mutta hän lakkautti sen muutama viikko sitten, ja kirjoittaa enää vain Mornings of odditya. Jessi on erittäin taiteellinen persoona, ja ihailen ennen kaikkea hänen kykyään piirtää kettujen kasvoja.

10. Näin koulutat taiteilijasi - Ihan liian vähälle huomiolle jäänyt taideblogi, jossa on varmaan upeimpia maisemamaalauksia, mitä olen suomalaisten maalaamana nähnyt.

11. Sisar Surumieli - Tässä blogissa menee 200 lukijan raja rikki millä hetkellä hyvänsä, mutta vielä ehdin ottaa sen mukaan listaani! Mearra kirjoittaa blogiaan ihanan itsevarmoin sanakääntein, ja häneltä löytyy sieltä vaikka sun mitä. Katsokaa vaikka hänen viimeksi kirjoittamansa saippuakuplapostaus!

Muotokuva Bastista, 2015

Poistin viime viikkoisen kysymyspostauksen, sillä se oli melkoinen floppi: vain yksi kysymys, joka sekin tuli eräältä tutulta, joka toki tiesi vastauksen! Noh, nyt voin leikkiä, että olen ollut niin mahdottoman selkeä blogissani, ettei kysyttävää enää ole. Kuvitellaan siis kaikki, ettei kyseistä postausta koskaan ollutkaan, ja siirrytään seuraavaan aiheeseen:

Tässä oli eräs todella haasteellinen ja antoisa tilaustyö. Haasteellinen se oli siksi, että mallikuva oli otettu salamalla ja rajattu kuonosta alaspäin vaakasuorasti. Lisäksi tilaaja halusi teokseen vaalean taustan, vaikka kuvassa tausta oli musta. Antoisa työ kuitenkin oli siksi, että mallikuva oli erittäin tarkka ja haluttu koko suuri.

Salaman takia koiralle tuli mielestäni hauskan näköinen väritys. Koska mallikuva oli lisäksi rajattu kuonosta alaspäin, minun piti improvisoida hauvelin rinta. Silti sekin onnistui mielestäni yllättävän hyvin. Oli rentouttavaa saada tehdä pitkästä aikaa näin yksityiskohtaista työtä: koiran otsaa, silmiä ja kuonoa maalasin erityisen keskittyneesti.

Tämä työ oli varmaan ensimmäinen ikinä, jonka aikana en kertaakaan kokenut epätoivoa (yleensä minun pitää kokea vähintään yksi "tää ei ikinä tai mitenkään voi tulla onnistumaan" -parkuminen). Tilaaja oli tyytyväinen teokseen ja tilasi heti perään uuden teoksen. Sekin on suuri muotokuva koirista, mahtavaa!