Ensimmäinen kuukausi taiteen parissa

Mitä tekisin maisterinopintojeni jälkeen? Pyörittelin kysymystä mielessäni reilun vuoden verran, päivittäin. Olisi varmaan johdonmukaisinta ryhtyä pastoriksi, kun se on ollut minulla tähtäimessäni jo viiden vuoden ajan. Olisi varmaan luontevinta ryhtyä jatko-opiskelijaksi, kun kirjoittamisrytmiin ja tutkimusten tarkasteluun on viimein päässyt kiinni. Olisi varmaan riskialteinta ja hauskinta ryhtyä taiteilemaan, kun se on minulla mielessäni jatkuvasti. Yliopistoaikanahan suurin valituksen aiheeni oli, etten ehtinyt notkumaan maalauspöydän äärellä tarpeeksi, mutta nyt siihen tarjoutuisi mahdollisuus – tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla ei ollut selvää suunnitelmaa yhtään minkään suhteen. Taiteilijaksi ryhtyminen oli kuitenkin enemmän vitsi tai haave kuin tosissaan esitetty ajatus. Ei minulla olisi pokkaa saati varaa ruveta kutsumaan itseäni taiteen ammattilaiseksi. Mutta ei kyllä tutkijaksi tai pastoriksikaan.

Sitten yksi päivä tein päätöksen ja kerroin Korpulle, että ryhtyisin valmistuttuani etsimään paikkaa lapsityön teologina. Korppu näytti ihan kummastuneelta ja töksäytti, että entäs se sinun taiteesi. Muljautin silmiäni ja naurahdin, minkä jälkeen hän sanoi entistä painokkaammin, että ”minusta sinun pitäisi ihan tosissasi ruveta kokeilemaan taiteilemista. Tämän parempaa mahdollisuutta ei tule.” Ja tässä sitä ollaan, kuukausi on nyt takana päätoimisena kevytyrittäjänä ja ”taiteilijana” (käsittääkseni taiteilija on ammattinimike, jota saa käyttää itsestään vain virallisesti taiteilijaksi kouluttautunut henkilö. Siksi välttelen sanaa. Myöhempi lisäys: kuulemma se ei ole suojattu ammattinimike, eli sitä saa käyttää. Jee!).

Teoksiani on tällä hetkellä nähtävillä Joensuun Sinkkolan Navetta-Galleriassa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä paikalle,  kirjoita terveisesi vieraskirjaan!

Valmistuin teologian maisteriksi, ja ryhdyin hommiin. Normaali aamuni alkaa siten, että nousen sängystä, syön aamiaisen, vaihdan päälleni maalausvaatteet ja rupean tilauksesta riippuen joko maalaamaan tai piirtämään. Piirrän noin yhteen ja syön lounaaksi pari lautasellista kaurapuuroa (kaurapuuro tulee kyllä jo korvista ulos. Koko kuukausi on maistunut kaurapuurolta. Olen nauttinut sitä lounaaksi lähes päivittäin, sillä se on halpaa ja pitää nälän pitkään poissa). Kaurapuuron jälkeen jatkan maalaamista tai piirtämistä, kunnes Korppu tulee töistä. Maalaan tai piirrän joka päivä 6 – 12 tuntia, riippuu kokonaan menoista ja mielialoista. Sen jälkeen päivitän vielä nettisivuja sekä blogia tai jaan mainoksia. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä tylsältä, mutta minusta kuukausi on ollut todella rentouttava, innostava ja inspiroiva. Yhä edelleen valitan sitä, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja taiteilulle.

Osallistuin Osuuskuntarokin käsityötorille. Tässä muutamia myyntituotteita.

Ongelmia on ollut siinä, etten ehkä osaa (tai halua) suhtautua taiteiluun liiketoimena, mutta haluaisin kuitenkin elää sillä. Esimerkiksi hyvin moni tilaajista on anonut lisäaikaa teoksen maksamiseen – hyvin perusteluin – ja olen antanut sitä. Tästä aiheutuu kuitenkin sellainen ongelma, että en oikein tiedä millä itse eläisin uusiin eräpäiviin saakka. Toinen aiheutuva ongelma onkin sitten suunnitelmattomuus. Monet asiakkaat (jopa noin 70 %) tilaavat työn, mutta kun toteuttaminen ajankohtaistuu, puhelimeen tai sähköpostiin ei enää vastatakaan. Tämä on todella ikävää, sillä se vaikeuttaa todella paljon tulojen ja ajankohtien arvioimista. Kerrankin eräs pappa olisi ollut halukas tilaamaan muotokuvan itsestään ja rouvastaan tämän syntymäpäiväksi, mutta jouduin harmikseni ilmoittamaan tilausjonon olevan sen verran täynnä, ettei muotokuva ehtisi valmiiksi haluttuun päivään saakka. Puolet tilausjonossa olevista asiakkaista suoritti kuitenkin katoamistempun, ja papan teos olisikin ehtinyt valmiiksi. Pappakin oli jo ehtinyt ostaa jotain muuta tilalle.

Keskusteltuani muiden alalla olevien kanssa, tämä on ilmeisesti melko yleinen ongelma. Monia ratkaisuja on ehdotettu: mitäpä, jos solmisin kirjallisen sopimuksen jo aina alustavan tilauksen yhteydessä? Mitäpä, jos pyytäisin varausmaksun etukäteen (50 €), jonka saisi takaisin tilauksen maksettuaan? Tulen pohtimaan näitä vaihtoehtoja tulevaisuudessa, mutta ainakin vielä hetken pidän nykyisen systeemin toiminnassa. Luulen, että asiakkailla on jo muutenkin aika korkea kynnys tilata taidetta, ja varaussysteemit kenties vain suurentaisivat sitä.

Jos nyt vielä jatketaan näiden huonojen puolien pohtimista, niin yksi niistä on myös arvostuksen puute. Ensinnäkin aika monet tutut kyselevät, että olenko ”vieläkin” työttömänä, vaikken ole missään vaiheessa ilmoittautunut työttömäksi. Vastaan taiteilevani, jolloin esitetään jatkokysymys: ”No mut milloin aloitat ne oikeat työt?”

Asiakkaiden taholta ihmetellään lähinnä sitä, miksi pyydän niin paljon rahaa teoksistani. Tässä muuten pieni selvitys rahoista: A4-kokoisen piirroksen hinta on 190 €. Summa sisältää verot ja postikulut, joten oikeastaan hinta siis on noin 163 - 170 euroa (riippuen siitä, löydänkö piirrokselle sopivan kierrätyslaatikon vai ostanko paketin uutena). A4-kokoisen muotokuvapiirroksen tekemiseen kuluu aikaa keskimäärin 40 tuntia, yhden työviikon verran. Viikkopalkkani ei kuitenkaan ole tuo 170 euroa, vaan tästä lähtevät verojen lisäksi työnantajamaksut ja palvelumaksut, jonka jälkeen tililleni maksetaan noin 110 euroa. Jos minulta tilattaisiin joka viikko lyijykynäpiirros, tienaisin siis noin 440 euroa kuussa. Optimistisesti ajattelen, että ajan myötä opin piirtämään nopeammin. Monille asiakkaille on yllätys, kuinka paljon aikaa piirtämiseen voikaan mennä. Usein he ihmettelevätkin, että miten canvas-taulun tilaaminen Ifolorilta voi olla sekä halvempaa että nopeampaa kuin piirroksen tilaaminen taiteilijalta.

Tuossa olivatkin oikeastaan kaikki huonot puolet, mitä tässä hommassa on tullut vastaan. Esimerkiksi tilaamaan asti edenneet asiakkaat ovat olleet aivan ihanan sydämellisiä, kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. Heidän kanssaan on ollut upeaa suunnitella ja toteuttaa teoksia.  Lisäksi on ollut kivaa saada rakentavaa palautetta ja kehuja. Erityisesti dodotyöt ovat vetäneet väkeä puoleensa, dodo-kortit ovat loppuunmyytyjä tällä hetkellä. On ollut huippua huomata, miten ihmiset tunnistavat kevytyritykseni. Kummastusta herättää kuitenkin sukupuoleni: "Ai säkö oot se Synesteettinen?" tokaisi eräskin asiakas viikko takaperin, "mä luulin, et sä oot mies!"

Seuraavan kerran olen pitämässä pöytää Joensuun Sinkkolan Kulttuuripiha2016-tapahtumassa. Tervetulloo!