Nyt loppui häpeäminen

Kun laitoin ensimmäistä kertaa tilaustyöilmoituksen tori.fi-palveluun, minua hävetti ihan hirveästi. Ajattelin, että kaikki ilmoitusta klikkaavat katsovat töitäni ja naureskelevat itsekseen: "Voi tyttö-rukkaa, luulee osaavansa piirtää! Kyllä se vielä oppii tämän maailman säännöt." Kun sain ensimmäisen tilaustyön, minua hävetti ottaa siitä maksu vastaan. Yritinkin itse asiassa antaa sitä asiakkaalle takaisin, ajatellen, ettei minun taidoillani ole oikein vastaanottaa muiden rahoja. Asiakas ei siihen suostunut ja häntä onneksi vain nauratti suhtautumiseni asiaan. Kun asiakkaita alkoi tulla lisää, hintoja oli pakko nostaa, että olisin jäänyt hommassa edes vähän voitolle. Sekin hävetti: miksi minä saisin ottaa rahaa tästä? Olisi oikein, jos tilaustöillä saaduilla rahoilla maksaisin vaan verot ja korvaisin maalaamiseen menevät kulut.

Kun laitoin ensimmäiset ilmoitukset tilaustöistä "fyysisesti" näkyville, yritin viedä ne sellaisiin paikkoihin, ettei kukaan tuttu olisi niitä nähnyt. Noh, ne paikat olivat sitten sellaisia, ettei kukaan muukaan niitä luultavasti ole koskaan nähnyt. Suhtautumiseni oli melko ristiriitainen: nautin piirtämisestä ja maalaamisesta todella paljon, joten asiakkaiden saaminen oli tärkeää ja sitä kautta myös mainostaminen tarpeellista. Silti pelkäsin, että mainostaminen leimaisi minut jollain tapaa ylpeileväksi ja sellaiseksi henkilöksi, joka "luulee olevansa jotain". Onko se sitten tämä suomalainen mentaliteetti pyrkiä olemaan mahdollisimman nöyrä? Ikävä kyllä en olisi varmaan saanut yhtään asiakasta ikimaailmassa, jos en olisi kertonut kenellekään osaavani piirtää.

Sitten älysin jotain tärkeää: ensinnäkin, jos minulta kerta tilataan kiitettävä määrä maalauksia ja piirroksia, osaan sitä varmaan jonkin verran myös tehdä. Kukaan ei osta minulta "sikaa säkissä", koska maalaus- ja piirustustyyliini voi tutustua tämän blogin kautta ennen tilausta. Toiseksi, annan aina rahat takaisin, mikäli työ ei ole mieluinen. Sitä ei tosin ole koskaan vielä käynyt. Kolmanneksi, en ole missään vaiheessa väittänyt olevani "taiteilija", vaan joka puolella kerron olevani harrastelijataiteilija tai leikkimielisesti "akryylisottaaja". Minulla ei siis ole mitään syytä hävetä mainostamista, en sillä huijaa ketään, enkä myöskään luule itsestäni liikoja. Luulen juuri sopivasti.

Käyntikortti

Tuon pienen päässäni käydyn kamppailun jälkeen totesin, etten jaksa enää hävetä. Satun tykkäämään taiteilusta, niinpä minulla on oikeus myös mainostaa sitä. Mikä vapautuminen siitä sitten seurasikaan! Teetätin heti muutamat käyntikortit ja pienen pienet mainokset, kun niitä kerta halvalla sain. Ja pistin niitä vieläpä näkyville paikoille.

Aika hurjaa se silti oli :S