keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Taide ei ole hauskaa

Taide ja hauskuus ovat harvoin samassa paketissa. Taide kertoo syvällisen mielen ahdistuksesta, ottaa kantaa siihen mikä maailmassa on huonosti tai avaa rakastavaisten tarinaa. Tai tältä ainakin välillä tuntuu. Hauskuutta on arvostetuissa taideteoksissa lähinnä pilkkaavissa teoksissa, miksi näin?

1. Hauskuus ei ole syvällistä, vaan sitä vähätellään. Surua, ahdistusta ja vihaa arvostetaan enemmän.

2. Hauskuus on vaikea laji. Itkun näytteleminen on helppoa, naurun ei. Surullinen piirros on helppo luoda, hauskaa ei.

3. Jos taideteos on hauska, sitä ei yleensä lasketa enää taiteeksi, vaan vain kuvaksi.


Toisaalta, taiteen hauskattomuus voidaan selittää myös taiteen tarkoituksella, vaikuttamisella. Hauska kuva harvoin vaikuttaa puoleen tai toiseen.
Tällaista pohdintaa tähän päivään!


ps. Muistan kerran kun ala-asteen piirrustuskilpailun aiheena oli hauskuus. Piirsin paviaanin.




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Muna vai kana = merkitys vai toteutus

Eilen kävimme poikaystävän kanssa tapamme mukaan syvällisiä saunakeskusteluja. Aiheeksi tuli taide ja taiteen merkitys. Pohdin vähän samaa asiaa kuin "Taiteilija vai prostituoitu" -blogimerkinnässä, eli että millainen taide on oikeaa taidetta. Kysyin häneltä, että voiko tehdä ensin "sekavan" (eli muunlaisen kuin maiseman, muotokuvan tms.) taulun ja vasta myöhemmin lisätä siihen sen syvällisen merkityksen tai idean. Hän sanoi että tottakai voi, suurin osa taiteilijoista tekee niin, koska on paljon vaikeampaa keksiä ensin idea, tai idealleen toteuttamistapa. Kysyin että eikö se ole huijausta. Poikaystäväni mielestä ei. Minun mielestäni jollain tavalla kyllä, vaikkei kenenkään olisi sitä mahdollista saada myöhemmin selville.

Kysymys siis kuuluu: kumpi oli ensin, merkitys vai toteutus? Aloin pohtimaan tätä asiaa ja loppujenlopuksi päädyin siihen tulokseen, että aina kun olen oikeasti halunnut tehdä taulun jossa on ajatusta, idea muuttuu joko
1. sitä liikaa ajattelemalla itsestäänselvyydeksi niin että koko taulu täytyy jättää kesken tai
2. alkuperäiseen ideaan verrattuna aivan päälaelleen (ja tämän idean kerron julki).
Syyllistyn siis tähän "huijaukseen" myös itse. Taulun katsoja ei tätä tiedä, vaan hän itsekin löytää nimenomaan valmiista taulusta elementtejä ja merkityksiä jotka sopivat hänen elämäänsä ja ajattelumaailmaansa, pitipä hän niistä ajatuksista tai ei. Joten toisaalta katsojalle toteutus on aina ennen ideaa, mikseipä siis taiteilijallekin?


Pelkkää oranssia syvempää


Noh, illalla nukkumaan mentäessä jäin katsomaan ystäväni Kitin tekemää jättikokoista oranssia taulua, joka koristaa makuuhuoneemme seinää:

Kiti, 2010



Tajusin että pidän siitä mm. siksi ettei Kiti taulua antaessaan antanut mitään tiettyjä merkityksiä teokselleen, vaan voin iltaisin tuijotella ja pohtia itse erilaisten kuvioiden ideaa. Myönnän  kyllä etten aluksi nähnyt taulussa yhtään mitään, mutta myöhemmin päähän on tullut vaikka mitä ajatuksia.


1. Sadepilvi. Vesi valuu vasten ikkunaa,
2. Pilvimuurista välkähtää valo. Toivo. Kulta. Vedenpinnasta heijastuva valo.
3. Puu. Palava puu. Kuukautiset. Palava pensas. Sydän. Karakallion kirkon alttaritaulu "Kuningastie"
4. Lintu. Feeniks-lintu. Jeesus.
5. Tällä kohdalla tarkoitan tuon punaisen vanan ympärillä olevia pisaroita. Vesi vasten auton ikkunoita.
6. Käsi lasin takana. Tummat kohdat ovat sormenpäitä
7. Kokko

Mielenkiintoista on myös se, että mielialasta riippuen näen maalauksessa joko rauhallisen sateen auringon pilkistäessä pilvien lomasta tai sitten myrskyisän päivän tai tulipalon.

Kristilliset tulkinnat ovat tulleet mieleeni vasta nyt kun olen alkanut tutkimaan kristillistä taidetta ja opiskelemaan teologiaa. Tämä on mielestäni huvittava havainto, koska Kiti on sen verran ateistinen ihminen, etten oikein usko hänen tarkoittaneen maalauksellaan uskonasioita :D


Ilman merkityksiä


Aion tutkia tätä samaa omalla maalauksellani kunhan vain ehdin. Toteutan teoksen johon en ainakaan aluksi keksi minkäänlaita merkitystä ja tutkin millaisia asioita tulee mieleeni. Sen jälkeen aion kysyä tulkintoja myös teiltä lukijoilta. Parhaalle tulkitsijalle keksin jonkun palkinnonkin.


Sitä ennen kuitenkin: kiinnostaisi tietää mitä sinä näet Kitin työssä? Yhdenkin asian mainitseminen riittää.
Täsmennykseksi vielä: Kitin työn tulkinnasta ei ole luvassa palkintoa.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Ylijäämämaalit

Mitä sinä teet paletille mahdollisesti jäävillä ylijäämämaaleilla?

Yleensä minulla niitä jää niin vähän, että heitän ne vain pois, mutta  tällä kertaa valkoinen purskautti kunnolla väriä ulos, joten maalailin suttupaperille koirani.

 Lopputulos näkyy vieressä : D
Voisihan tuosta joskus maalailla paremman kuvan ihan maalauspohjallekin.



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Maalauksen hinta



Paljonko maalaaminen maksaa? Mitä harrastelijataiteilija voi pyytää töistään? Hinnoittelu? Verot?
Maalaaminen ei ole loppupeleissä kovin kallis harrastus, koska monet tarvikkeet kestävät useamman vuoden:
  • Synteettiset siveltimeni ostin neljä vuotta sitten, enkä ole sen koommin tarvinnut uusia. Kaiken lisäksi ne löytyivät alennusmyynnistä, yhteishintaan seitsemän euroa.
  • Kokonaisen maalituubisarjan olen joutunut ostamaan kaksi kertaa elämässäni: ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, toisen tänävuonna. Akryylimaalisarja maksaa Clas Ohlsonilla noin kahdeksan euroa.
  • Toiset värit kuluvat nopeammin kuin toiset (itselläni valkoinen ja musta), joten joudun täydentämään maalisarjaa uusilla tuubeilla noin neljän kuukauden välein. Näiden jättikokoisten täydennystuubien yhteishinnaksi tulee yleensä kymmenen euroa.
  • Uuden maalauspohjan puolestaan tarvitsen noin puolen vuoden välein, jolloin rahaa menee pohjan koosta riippuen 2-10 euroa.


Kuten edellisestä voi päätellä, maalaamisen hinta riippuu aikalailla maalaajasta. Maalaaminen välttämättä vie kauheasti rahaa, mutta aikaa sitäkin enemmän. Siksi kysymykseni onkin, kuinka paljon harrastelijataiteilija voi pyytää tekemistään töistä? 

Harrastelijataiteilija ja tuntipalkka
Yhden työn tekemiseen menee helposti puoli vuotta, etenkin jos sitä ei ole aikaa tehdä päivittäin. Kuukausipalkoille harrastelijataiteilijan on siis melko mahdotonta päästä. Tuntipalkastakaan minunlaiseni harrastelijataiteilijan on turha haaveilla: maalaan keskimäärin viisi tuntia per viikko, joten puolen vuoden työ olisi arvoltaan karkeasti arvoiden 1521 euroa! Melkoinen summahan tuo olisi pyydettäväksi.


Hinnoittelu
Tilaustöiden kohdalla päätös hinnasta on suhteellisen helppo, koska yleensä asiakas itse
ehdottaa jonkinlaista summaa. Olen veloittanut tavallisesti 50 euroa A4-kokoisesta maalauksesta, isommasta hieman enemmän ja pienemmästä vähemmän. Valmiiksi tehtyjen töiden kohdalla päätös on kuitenkin vaikeampi. Jos taulu on tehty alunperin vain huvin vuoksi, mutta joku siihen ihastunut asiakas haluaa ostaa sen suurella summalla, voi olla kiusallista ottaa rahaa vastaan.

Olen joskus miettinyt että omien töiden arvoa voisi testata helposti vaikkapa viemällä niitä kirpputorille myyntiin. Kirpputoripöytien hinnat ovat kuitenkin olleet esteenä tälle kokeilulle.

Ystävät, sukulaiset ja hyvänpäivän tuttavat

Ystäville ja sukulaisille annan tilatut työt yleensä ilmaisiksi tai maalauspohjan hinnalla, koska voin antaa tilatun maalauksen syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Jos asiakas kuitenkin vaatii ottamaan rahaa vastaan niin tietysti otan sen.
Inhottavin tilanne mitä voi tapahtua, on seuraavanlainen: henkilö, jonka kanssa olen vaihtanut vain muutaman sanan koko elämäni aikana, tulee luokseni ja kertoo haluavansa tilata työn. Hän kuvailee vähintään A1-kokoista maalausta jossa yksityiskohtien ja henkilöiden määrä saa melkein huimaamaan. Mutta kun kysyn minkälaisen summan hän on ajatellut maksaa, saan vastaani hämmentyneen ilmeen ja kysymyksen: "Ai maksaako tää jotakin?"


Lakipykälät
Tietysti myös laki velvoittaa tarkkailemaan paljonko tienaa ja milloin veroa pitää ruveta maksamaan tuloistaan. Niinpä maalauksista saatava hinta on hyvä ilmoittaa veroilmoitukseen.

Harrastus on harrastus
Se, että joku tilaa työn, on tietysti itsetuntoa hivelevä juttu ja lisää motivaatiota itse maalaamisurakkaan tehden sen miellyttävämmäksi. Loppupäätelmänä on kuitenkin todettava, että harrastus on aina harrastus, eikä sen päätehtävänä ole saada tekijäänsä tienaamaan, vaan olla vapaa-ajan rentouttava asia. Rahasta on siis turha huolehtia liikaa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hyvää isänpäivää!

 Isänpäivänä tein isälleni pienen, 20x20 cm, maalauksen, joka toimii samalla korttina:


Kuvassa minä pienenä ja tietenkin isäni. Oli taas vaihteeksi mukavaa tehdä tällainen pikateos : )

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kokkolan Venetsialaiset, 2012

Uusi työ vihdoinkin!


Venetsialaiset on länsirannikon juhla, jota vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna, iltojen pimetessä. Luvassa on vedestä heijastuvaa tulta, valoja, ilotulitteita, kokkoja, tanssia ja yöllä valvomista. Noh, nykyään se on suurimmalle osalle pelkkä ryyppyjuhla, mutta lapsena tunnelma oli täysin toisenlainen. Sai valvoa, ampua raketteja, ja myös olla yksin pimeällä yöllä ulkona (tai noh, kavereiden kanssa. Yksin ei uskaltanut.)
Jotenkin siinä yössä oli aikanaan enemmän taikaa kuin juhannuksessa.

Halusin maalata Venetsialaisten tunnelman, koska se vain oli jotain todella hienoa, etenkin kun kaikki rauhoittui, lyhdyt valaisivat iltaa ja iskelmä-musiikki raikasi.





Aloitin maalauksen heinäkuussa ja se valmistui vihdoin. Valot ja varjot olivat erittäin haastavia, välillä kyllä purin kynnet hajalle kun en onnistunut sekoittamaan oikeita sävyjä millään :D


Olen tehnyt tässä välissä viittä maalausta, joten jokainen valmistuu hitaasti. Tuloillaan kuitenkin ovat!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kuvataiteilijan vastuu

Kirjoitan heti aluksi, että en opiskele taiteita (tai filosofiaa). En siis tiedä taiteilijan vastuusta yhtään mitään,
mutta luulen että "säännöt" ovat melkoisen tulkinnanvaraiset. Ei, taiteilijan ei tarvitse minkään lain mukaan välttää aiheuttamasta mielipahaa. Hän voi ilman syytteitä maalata kuvan jossa raskaanaoleva tumppaa tupakkansa sikiöön, vaikka se aiheuttaisikin huonoa oloa esimerkiksi vuosia sitten synnyttäneelle, joka ei enää voisi silloiselle tupakoinnilleen mitään. Teos saattaisi saada jopa positiivista huomiota - herättelisihän se raskautensa ajan tupakoivia äitejä (ehkä) pohtimaan tekojensa vaikutusta.

Mutta milloin sitten taiteilijan pitää miettiä vastuutaan? Onko kultaisen säännön noudattaminen taiteilijan ainut ohjenuora, ja vielä taiteilijan itsensä päätettävissä noudattaako sitä vai ei?
Toisaalta, suurin taide on lähes aina kantaaottavaa taidetta, joka puolestaan aiheuttaa lähes aina mielipahaa.


Kunnianloukkaussyyte

En tiedä kuinka paljon pitää loukata että saa kunnianloukkaussyytteen. Veikkaan että taideteoksesta täytyy selvästi nähdä, että se esittää tiettyä henkilöä, ja aiheen pitää syyttää (valheellisesti) tätä henkilöä jostain todella kamalasta, niin että se vaikeuttaa henkilön elämää. Mieleeni ei tule yhtään taiteilijaa joka kunnianloukkaussyytteen olisi saanut. Keskustelua ja pahennusta on paljon helpompi saada aikaan.

Katsotaas mitä laki sanoo:


»Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»

(Rikoslain 24 luku 9 §)

Muunlaisia syytteitä on taiteilijoille kuitenkin tullut.


Jumalanpilkkasyyte 

Suomessa yksi tunnetuimmista "jumalanpilkka"-tauluista on Harro Koskisen Sikamessias, josta kyseinen taiteilija sai jopa oikean jumalanpilkkatuomion 1969. Tuomio kalskahtaa melko hassulta, etenkin kun tiedettiin että kyseinen taiteilija maalasi aina ihmisten tilalle sikoja.
Nykyään suoranaista jumalanpilkkasyytettä tuskin jaettaisiin mistään syystä.
























Muunlaisia syytteitä

Myös muunlaisia syytteitä on Suomessa jaettu. Ensimmäisenä mieleen tulee Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-niminen teos, jossa taiteilijaa syytettiin lapsipornon levittämisestä. Häntä ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen.


Taiteilijan moraalinen vastuu

Joskus ajatellaan että taiteilijat ovat moraalin yläpuolella. Esimerkiksi Valkea rakkaus- teoksesta roiskui vaikka mitä mönjää katsojiensa päälle. Toisinaan taas närää herättää juuri taiteilijan eettinen teos, joka ymmärretään väärin.
Kohuja taiteessa syntyy siellä täällä, eikä pahennusta voi ainakaan kantaaottaessa estää. Jopa harrastelijataiteilijat voivat saada tällaista aikaan: esimerkiksi julkisuuteen noussut ortodoksi-kohu.. Voiko kohuja aiheuttamatonta taiteilijaa edes nykyään kutsua taiteilijaksi?

Taiteen moraalisuuteen on siis vaikea vetää selviä rajoja. Jos kuitenki jotain omia mielipiteitä pitää kirjoittaa, niin kirjoitan sen, että omasta mielestäni taiteilijan pitäisi aina muistaa, että pilkka ja kritiikki ovat eri asioita. Pilkan avulla voi kuitenkin kritisoida. Eräs viisas äijä (jonka nimeä en muista), kirjoitti kerran että pilkan avulla taiteessa kritisointi on oikeutettua silloin, kun kohde on enimmistöä tai kuuluu valtaapitäviin (esimerkiksi keskiajalla kirkko). Muuten on suositeltavaa kritisoida asiallisemmin.
On myös muistettava että sananvapaus ei ole sama asia kuin tahallinen loukkaaminen.



Ps. uusia töitä on tuloillaan, olen vain hidas tekemään niitä. Malttia : )