Itsetehtyjä kortteja

...tai ainakin melkein itsetehtyjä kaikki.

Olen hyvin huono tekemään kortteja. Minulla ei ole a) malttia b) taitoa tai c) rahaa, jonka haluaisin käyttää askarteluun. Maltin puutos on edellä mainituista syistä varmaankin suurin. Itsetehdyt kortit voivat kuitenkin olla aivan huippukauniita, ja varsinkin äitini on todellinen haka tekemään niitä. Kadehdin häntä.

Jokatapauksessa, jos olet todellinen tumpelo tekemään itse kortteja, niin tässä muutama vinkki:

1. Googlaa mallikortteja, ja tee omistasi sinne päin niistä aineksista mitä saatavilla on:

Kuvassa tekemäni kastekortti. Ei todellakaan niin hieno kuin alkuperäinen kortti, mutta ihan tyytyväinen olen. Tässä alkuperäinen malli: http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/51936/1565012.jpg

Vaunun vaaleanpunaiset osat olen leikannut Fazerin karpalo- ja vadelmasuklaan kääreistä (omnomnom) ja valkoiset osat serveteistä. Pienet kukkatarrat ovat joitain ikivanhoja kynsitarroja, jotka olen joskus ostanut, mutten ikinä käyttänyt. Kuvassa liima ei ole vielä kuivunut, siksi kortti näyttää ehkä hieman sottaisemmalta kuin se oikeasti oli.

2. Kehittele jotain täysin omaa

Yleensä minun "kehittele jotain täysin omaa" -korttini menevät pieleen, koska korttisilmäni ovat sokeutuneet. Viimeksi kuitenkin onnistuin mielestäni oikein hyvin:

Leikkasin maalarinteipistä siluetin, tähdet ja viivat ja sommittelin ne maalauspaperille. Sitten maalasin ympärille kaikkea jännää ja poistin teipit. Tähtikuvio on Feeniksin tähtikuvio. Alunperin minun olisi pitänyt tehdä Kalojen tähtikuvio, mutta se meni hankalaksi, kuvion ollessa niin monimutkainen.

Vinkki: tee tähtiä varten kaksi kolmiota ja aseta ne päällekäin. Saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta itselläni meni ikä ja terveys kun yritin leikata teipistä suoraan tähtiä. Älysin vasta puolessa välissä että hei, tähtihän koostuu kahdesta kolmiosta... ._.

3. Käytä hyödyksesi ilmaisia kuvanmuokkausohjelmia

Tämä saattaa kuulostaa vaikealta niille, jotka ovat kuin minä, eli eivät osaa englantia tai muokata kuvia. Netissä on kuitenkin myös helppoja ohjelmia, esimerkiksi picmonkey.com, joka on ehdoton suosikkini.

Ohjelmaa on pienen harjoittelun ja kokeilemisen kautta helppoa, ilmaista ja nopeaa käyttää, eikä rekisteröitymistä vaadi kuin osa toiminnoista. Harjoitella voi esimerkiksi painamalla alhaalla olevaa valkokehystettyä "Edit a photo ->" -linkkiä, jolloin edes omaa kuvaa ei tarvitse lisätä.

Sen jälkeen kun kuvat on muokattu, ne voidaan tulostaa tai lähettää kehitettäväksi esimerkiksi Ifolorille. Ystävänpäiväksi tilasin 13 korttia (valokuvina), joiden hinnaksi tuli yhteensä 3 euroa postikuluineen, joten hinnankaan ei pitäisi painaa. Tässä pari niistä:

Toivottavasti vinkeistä oli jotain hyötyä! Toivotan iloa korttien tekemiseen : )

Laura, 2013

Runo: Tommy Tabermann

Ruotsin Punainen tulli, 2013

Olin maailman onnellisin kun sain Joensuun ylioppilasteatterilta pyynnön maalata julisteen heidän Improstaateilleen!

Taustaa:

Olin katsomassa Joensuun ylioppilasteatterin Improstaatteja joulun aikoihin, jolloin vedettiin mielestäni ehdottomasti parhaat improt ikinä. Improteatteri tarkoittaa sitä, ettei käsikirjoitusta ole, vaan roolin saatuaan näyttelijät vetävät hatusta koko esityksen ajan. Roolit olivat jouluaiheisia ja näytelmässä seikkailivat mm. Karjupukki, Kapteeni Tyrsky, Pipari, Tähti Pohja, Kuningas Herodinius, Salama ja Joulumuori. Niin, ja näytelmän nimi siis oli Ruotsin Punainen tulli. Juonea en ala tänne sen kummemmin kuvailemaan, aiheesta kun voisi kirjoittaa vaikkapa romaanin. Joka tapauksessa, julisteen henkilöt siis esittävät heitä.

Tekovaiheet:

Maalaus valmistui kahdessa päivässä, mikä on outoa koska se on niin iso. Yleensä olen erittäin hidas maalaamaan. Innostuin tosin julisteen tekemisestä ihan valtavasti, ja maalasin sitä monet tunnit putkeen, joten nopeuteni voi johtua siitäkin. Tykkäsin ihan valtavasti tehdä tätä maalausta: henkilöiden ei tarvinnut näyttää realistisilta, eikä mittasuhteista tai valaistuksista juuri tarvinnut välittää.

Lopputulos:

Olen kyllä erittäin tyytyväinen, pakko myöntää! Noh, kuu voisi olla hieman pyöreämpi, mutta no joo :D

Pientä mainostusta:

Seuraavat Joensuun ylioppilasteatterin Improt esitetään huomenna 28.2, klo 20.00 Kerubin kellarissa.

Lisätietoja vaikkapa täällä: https://www.facebook.com/events/514215368631162/

Kysy kysymys

Ajattelinpa itsekin tehdä tällaisen kysymyspostauksen.

Homma on simppeli: jos on joku asia, joka askarruttaa mieltäsi tai muuten vain kiinnostaa, nyt on oikea hetki kysyä sitä kommentoimalla tähän!

Kysymys voi liittyä minuun, taiteeseen, tilaustöihin... mihin tahansa joka edes etäisesti liittyy blogiin.

Ole hyvä!

Taiteen henki

Luulen, että kun valokuvaus aikoinaan yleistyi, taiteen arvon uskottiin laskevan - olivathan valokuvat oikeamman näköisiä kuin yksikään maalaus. Lisäksi valokuvaaminen ja itse kuvan kehittäminen oli huomattavasti nopeampaa kuin esimerkiksi muotokuvamaalaamista varten poseeraaminen.

Valokuvaus yleistyikin vauhdilla, ja yleistyy yhä: hienommat ja hienommat kamerat tulevat markkinoille ja vähintään yksi löytyy jokaisesta suomalaisesta taloudesta. Kameroita on sivutuotteina puhelimista, kertakäyttökameran saa kauposta melkeinpä suklaalevyn hinnalla ja Facebookiin ladataan päivittäin yli 300 miljoonaa kuvaa!

Miksi siis taidetta ja sen tekemistä, esimerkiksi maalaamista, arvostetaan edelleen? Noh, ainakin taide on valokuvaamisen vallankumouksen jälkeen muuttanut paljon muotoaan. Enää se ei ole pelkkää näköhavainnon ikuistamista, vaan siihen otetaan mukaan myös muut aistit, liikkeet, ajatukset ja ehkä jopa jotain enemmän. Myös valokuvaamisesta kehittyi oma sivuraiteensa, valokuvaustaide, joka otti huostaansa samat uudet elementit kuin muu taide. 

Impressio, Auringonnousu, Claude Monet (1872)

-

Seuraavaksi voisikin kysyä miksi myös "tavallinen", näköhavaintoa jäljittelevä muotokuva- tai maisemamaalaaminen on pitänyt pintansa? Eikö jälleen kerran valokuva tai juliste olisi edullisempi ja upeampi vaihtoehto, täydellinen kopio mallistaan? Maalausta ei kuitenkaan pidetä vain kuvana, se on elämys. Mistä se johtuu, sitä on vaikeaa sanoa. Maalauksessa tieto siitä, että jokainen siveltimenveto on toisen ihmisen tekemä, luo sille arvoa ja elävyyttä, jonkinlaista henkeä. Aitoon maalaukseen on ikuistettu jotain syvempää.

Tai sitten vain arvostamme taiteilijan vaivaa; kuinka petymmekään  jos paljastuu että ostamamme kaunis maalaus onkin vain juliste, jonka päälle on roiskittu ohut kerros maalia, jotta se saisi maalausmaisen ulkonäön.

Maaria Lingon kirja Aitojen elämysten kaipuu. Yleisön kuvataiteelle, kirjallisuudelle ja museoille antamat merkitykset (Jyväskylä, 1998) on tutkimus jota suosittelen lämpimästi kaikille, joita taiteen henki kiinnostaa. Sanatarkalleen "taiteen hengestä" siinä ei puhuta, mutta yleisön antamat merkitykset taiteelle, ja heidän kokemansa elämykset ovat kuitenkin pääosassa. Aidoilla elämyksillä Linko ei tarkoita mitä tahansa kokemusta taiteesta, vaan pysäyttävää ja tunteisiin painottuvaa voimakasta olotilaa, jonka tietty teos tai tilanne aiheuttaa.

Elämys on vahva sana. Linko kertoo kirjassaan esimerkiksi eläkkeellä olevasta englanninopettajasta, joka palasi uudelleen ja uudelleen the Poet Reclining –nimisen teoksen luo lontoolaisessa galleriassa vierailtuaan. Hän kuvaili kokemustaan sanoin: ”olen kotona”. Englanninopettaja oli varttunut maatilalla, mikä osittain selittää hänen kokemaansa elämystä; maalauksen tunnelma saavutti hänet.

Taiteen luoma elämys onkin hyvin henkilökohtainen kokemus, sillä samat teokset eivät herätä katsojassaan samoja tunteita.

Mitä siis voisin sanoa tiivistelmäksi tästä pohdinnasta? Arvostamme taidetta sen ulkonäön vuoksi, mutta enemmän kuin luulemme, myös sen tarjoamien elämysten takia, ja siksi että joku on nähnyt vaivaa teoksen eteen. Ulkonäkö ei olekaan enää tärkeintä asialle, jota kuuluu katsella, vaan tärkeintä on tunne, jonka sen katselu aiheuttaa. Ehkäpä emme olekaan niin materialistisia kuin mitä nykyihmisen huhutaan olevan...

Värillä on väliä

Värien symboliikkaa

Värit ovat varmaankin eliökunnan vanhimpia symboleita. Kuten kaikki varmasti tiedämme, ötökät ja matelijat viestivät värillään myrkyllisyydestään, ja saalistajat osaavat kaiken lisäksi varoa niitä sen perusteella. Myrkyttömät lajit taas ovat aikojen saatossa "matkineet" myrkyllisten öttiäisten väritystä ja näin saaneet saalistajat varomaan myös niitä.

Myös ihmiselle värit ovat tärkeää symboliikkaa, osana niin arkista kuin syvällisempääkin ajattelua. Poliisisedälle on täysin turhaa selittää ettei tiennyt olevan kiellettyä ajaa päin punaisia ja (lähes) kaikki ymmärtävät olla popsimatta vihreää perunaa. Sama edellä mainittu poliisisetä myös pukeutuu poliisille ominaiseen symboliväriin, tummansiniseen.

Värit voivat symboloida myös tunteita. Tummat sävyt maalatussa maisemassa luovat uhkaavuutta, ja puhekielessä näet punaista suuttuessasi.

Värien synnyttämiä tunteita syvemmin pohtiessamme, suurin osa meistä saa mieleensä samat asiat - vaaleansininen rauhoittaa ja kirkkaankeltainen on tunnelmaltaan mitä iloisin.

Merkittävää onkin huomata että värien symbolit voivat muuttua aikojen saatossa. Luin esimerkiksi jostain että sairaaloiden valkoiset seinät ovat syystä valkoisia; valkoisen huoneen oli tutkittu tuottaneen ihmisissä rauhallisimman ja terveimmän olon. Nykyään sairaalan valkoiset seinät taas puistattavat monia ja tuovat mieleen nimenomaan sairauden ja sen vangitsevan luonteen. Tietysti myös kulttuurierot vaikuttavat värien symboleihin.

Mielenkiintoista on myös se, ettemme voi koskaan tietää kuinka joku toinen värit näkee. Havainnollistan tätä keksityllä esimerkillä, jonka luin filosofian oppikirjasta (Papineau, David: Filosofia, 2010): vastasyntyneistä kaksosista toiselle asetetaan silmiin linssit, jotka muuttavat ympäröivän maailman värit vastaväreiksi. Kumpikaan kaksosista ei ole tietoinen linsseistä. Silti he molemmat oppivat pysähtymään nähdessään punaisen valon (joka toiselle kaksoselle siis näkyy vihreänä) ja kulkemaan nähdessään vihreän valon (joka toiselle kaksosista näkyy punaisena). Toisin sanoen punainen väri vastaa toiselle kaksosista samaa kuin vihreä toiselle ja niin edelleen.

Värien symboliikkaa on sovellettu moneen. Joidenkin tulkintojen mukaan aurasi säteilee luonteesi väriä, liturgialla on omat symbolivärinsä, ja onhan väriterapiakin suhteellisen tutunkuuloinen sana useille.

Jos taas annat kukkia jollekulle, on pidettävä huoli siitä että tarkistat niiden värit ja määrä symboloivat.

Värillä siis tosiaan on enemmän väliä kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Ei muuta kuin ylitulkitsemaan maalauksia, blogeja ja mitä vain värien perusteella! ;)

Lopuksi vielä värien merkityksiä lyhyesti, ja linkkejä erilaisille sivustoille:

Värit yleensä:

Punainen: rohkeus, elinvoima, levottomuus, vihaisuus

Sininen: lempeys, välittävyys, rauhoittavuus, kärsivällisyys, murehtivaisuus

Vihreä: harmonia, tasapaino, toivo

Violetti: älykkyys, herkkyys, epäsovinnaisuus, suvaitsevaisuus

Keltainen: iloisuus, seikkailunhaluisuus, vapaus

Valkoinen: täydellisyys, puhtaus, viattomuus

Vaaleanpunainen: rakkaus, turva, huomionkipeys

Oranssi: hauskuus, huomionhakuisuus, uteliaisuus

Ruskea: konservatiivisuus, solidaarisuus, kiltteys, tahdittomuus

Harmaa: maltillisuus, rauhallisuus, tylsyys

Musta: sulkeutuneisuus, arvokkuus, kaipuu

Linkki: Mitä lempivärisi kertoo sinusta?

Liturgiset värit:

Valkoinen: ilo, kiitos, puhtaus, autuus

Punainen: veri, tuli, tunnustus

Violetti: katumus, odotus, parannus

Musta: murhe, suru, katoavaisuus

Vihreä: elämä, arki, iankaikkisuus, toivo

Linkki: Liturgiset värit (lisätietoa)

Kukkien värit:

Keltainen: ilo, rohkaisu, vilpittömyys

Lila/Violetti: uusiutuminen, voima, hienostuneisuus

Oranssi: hyväntuulisuus, lämpö, voima

Punainen: intohimo, rakkaus, romantiikka, elämänilo

Sininen: luotettavuus, voima, rauhoittava

Vaaleanpunainen: naisellisuus, hempeys ja romanttisuus

Valkoinen: puhtaus, rehellisyys, viattomuus, kuolema

Vihreä: iloisuus, luonnollisuus, uudistus, kasvu, elämä

Linkki: Kukkien määrän, värin ja lajin symboliikka

Auran värit:

Linkki: Auran värit

Testi: Minkävärinen aurasi on?