keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

En osaa enää piirtää!

...enkä maalata, enkä kirjoittaa blogia, enkä tehdä oikeastaan mitään muutakaan taiteeseen liittyvää. Toisin sanoen minua vaivaa taas taideblokki. Onneksi se päihittää minut näin pahasti vain noin kerran vuodessa. Tuntuu kuitenkin todella ikävältä, kun pääni pursuaa ideoita, mutta ryhdyttyäni piirtämään käsi ei tottelekaan niin kuin haluaisin. Tämän seurauksena minulla on 10 keskeneräistä piirustusta, kaksi keskeneräistä karikatyyri-työtä, kaksi keskeneräistä tilaustyötä (joilla ei onneksi ole mikään kiire), kaksi keskeneräistä maalausta, yksi keskeneräinen trukkilavasohva ja pino keskeneräisiä villasukkia. Myös sosiologian esseeni, jota olen yrittänyt heinäkuun ajan näpyttää, tuntuu junnaavan pahasti paikoillaan.
Tarkoituksenani oli suunnitella turkistarhaamisen vastainen t-paita, mutta vielä en ole onnistunut. Taustalla on näkyvissä myös edellä mainittu keskeneräinen trukkilavasohva.
Tänään istuin ulkona kynä kädessä ja paperipinkka kainalossa. Lupasin itselleni piirtää yhtä tuhoon tuomittua työtä vähintään tunnin, jotta piirustusinto heräisi. Se saattoi auttaa, sillä levinnyt lyijy ei ärsyttänyt enää niin paljon kuin eilen. Silti olen taas alkanut hieman epäilemään itseäni: voinko perustaa yrityksen, jos minulle tulee tällaisia "taidottomia kausia"? Vai tuleeko näitä kaikille? Pitääkö vaan purra hammasta ja pakolla yrittää tehdä teokset loppuun?

Sottainen ja aivan liian täysi maalauspöytä
En ole kuitenkaan täysin lannistunut kaikessa luovassa tekemisessä. Siinä missä piirustusinto on hiipunut, virkkausinto on ampaissut taivaisiin. VIRKKAUSinto, oikeasti? (en ole koskaan osannut virkata: ala-asteella en päässyt nauhaa pidemmälle ja kotitalouskoulussa opettaja tuntui luovuttavan kohdallani.) Virkkausinnon heräämiseen vaikutti melkeinpä uskonnollinen valaistuminen, jonka koin selatessani luokkatoverini Katjan blogia. Blogista löytyi nimittäin aivan hurmaava virkattu häämekko (linkin takaa tuo ensimmäinen), josta minun vain oli pakko saada oma versioni toteutettua. Ostin siis virkkuukoukun ja ohutta puuvillalankaa, ja tuijotin koko viikonlopun tutoriaaleja siitä, kuinka virkataan kukkia. Ja kyllä tämä tästä pikku hiljaa alkaa sujua, tosin vielä melko kömpelöiltä näyttävät kukkaset.
Valkoisten kukkien näpertäminen kesti pari viikkoa. Sitten tajusin kirkkaasti, että häihini on vähintään kolme vuotta aikaa, joten ajattelin käyttää virkkausintoni johonkin ajankohtaisempaan. Tämän seurauksena rupesin puolestaan valmistamaan kahdelle pienimmälle pikkusiskolleni synttärilahjoiksi ihania afrikankukkakilpikonnia, joita bongasin Neulovan Ninjan blogista. Onhan tuo aloittelijalle aika haastava projekti, mutta en ole onneksi kertonut lapsille aikeistani mitään - voin toisin sanoen jättää hommat kesken, mikäli ne eivät ota onnistuakseen.
Viime viikonloppua vietin katsomalla afrikankukka-tutoriaaleja.

Virkkaamisen lisäksi minun on pitkästä aikaa tehnyt mieli lukea kirjoja. Sain esimerkiksi viimein luettua Vanhan testamentin loppuun (ja näin viime yönä kauheaa painajaista siitä, kuinka Jumala kuritti minua Mooseksen kanssa, koska virkkasin niin huonoja afrikankukkia...), ja viime viikolla luin Eveliina Lundqvistin "Salainen päiväkirja eläintiloilta" -teoksen, joka kertoo Lundqvistin työharjoittelujaksoista suomalaisilla eläintiloilla. En olisi ikinä uskonut voivani lukea eläinoikeuskirjallisuutta (koska pelkäsin menettäväni yöuneni), mutta viikonlopun Popkadun Rytmipuisto -nimisessä tapahtumassa koin yhtäkkiä vastustamatonta halua lukea juuri tuon teoksen. Kirja on todella hyvä ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Liityin heti sen luettuani Lundqvistin perustaman eläinten turvakoti Saparomäen kannatusjäseneksi ja tarjouduin muun muassa lahjoittamaan taidetta yhdistykselle myytäväksi. Lundqvist vastasi viestiini melkein heti, ja vaikutti ilahtuneelta tarjouksesta. Jos teillä lukijoillakin on halua auttaa, niin suosittelen tutustumaan Saparomäen nettisivuihin. Siellä mainitaan tarpeellisiksi osaajiksi muun muassa eläinlääkäri, eläintenhoitaja, timpuri, LVI-osaaja, sähköasentaja, arkkitehti, graafikko, kääntäjä, taiteilija, varainhankkija sekä valo- tai videokuvaaja.

Vielä näin lopuksi palaan alkupään asiaan: pahoittelen Facebookin ja Instagram-tilini hiljaisuutta. Ehkäpä tässä lähipäivinä motivoidun ja pääsen eroon blokistani.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Haluatko olla muffinimuodin edelläkävijä?

Mikäli haluat liittyä maan tyylikkäimpään joukkoon, voit nyt tehdä sen pilkkahinnalla! Markkinoille on nimittäin rantautunut upea Limppupaita -mallisto.
En tiedä miksi, mutta minulle tulee jotenkin smurffit mieleen noista muffineista.  Päässäni soikin tätä nykyä aika usein tv:stä tuttu rallatus: "Laa laa lalallallaa... lallallallallaa."

Vegemuffini ja Hopsansaa-muffinit

Muffinstein ja rakastuneet muffinit

Sir Cupcake ja taiteellinen muffini
Kun sain kuulla, että Spreadshirtin kautta voi luoda omilla grafiikoillaan paitoja ja muita tuotteita, perustin sinne oikopäätä oman shoppini. Valikoimani on tällä hetkellä täynnä muffineja ja kuppikakkuja, mutta aion tehdä sinne myös muita grafiikoita, kunhan pääsen oikeaan mielentilaan. Eilinen päivä meni oikeastaan siinä, kun yritin piirtää turkistarhauksen vastaista paitaa, mutta jotenkin piirtäminen tai maalaaminen eivät vaan onnistuneet millään. Kaikki tuherrukseni näyttivät hyvin kömpelöiltä - kuin olisin piirtänyt ne kymmenen vuotta sitten. Kaipa se on vaan hyväksyttävä, että välillä sitä ei vain osaa piirtää.

Limppupaidat sekoittaa nettisivuani hieman, koska nyt kaikki muut tuotteet laskutetaan UKKO.fi-palvelun kautta, mutta paidat ja muut tekstiilit ovatkin yllättäen Spreadshirtin kautta laskutettavia. Toisaalta, en nyt tiedä onko asiakkaille niin väliä, kenen kautta lasku tulee.

Joka tapauksessa, Limppupaidat löydät osoitteesta www.limppuwitick.fi/limppupaidat. Käykääpä halutessanne kurkkaamassa mitä siellä on. Jos kaipaatte muutoksia valikoimiin, otan mielelläni ehdotuksia vastaan!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Vanhan tuolin kuvittaminen

Välillä tuntuu, että olen suhtautunut kesäopiskeluun melkeinpä turhan rennosti: kun sataa vettä, ei jaksa opiskella. Kun paistaa aurinko, ei viitsi opiskella. Olen heinäkuun aikana saanut luettua tasan yhden kirjan niistä kolmesta, joista minun pitäisi tehdä essee elokuuhun mennessä. Toisaalta, elämme vasta heinäkuun kuudetta päivää (enkä todellakaan opiskele viikonloppuisin), joten ehkäpä hieman liioittelen, jos väitän laiskotelleeni.

Kesäkuun viimeisenä päivänä sain arvosanan gradustani: onnistuin tienaamaan jopa E:n*! Ylioppilaskirjoituksissa keskiarvoni oli M* ja korkein arvosanani M, joten E gradusta oli todellinen yllätys. Gradussani käsittelin Andrew Linzeyn teologisia perusteita eläinten oikeuksien edistämiselle kristillisenä velvollisuutena.

Olen saanut muutamia tilauksia kesän aikana, joista ehdottomasti erilaisin on vanhan, vankilassa valmistetun tuolin kuvittaminen. Tuolin omistaja oli itse valmiiksi pohjamaalannut tuolin, mutta hän oli myös ottanut kuvan siitä, miltä tuolin kuvio oli näyttänyt ennen maalaamista. Lisäksi hän oli tehnyt minulle sapluunan valmiiksi. Hieman lisää haastetta tehtävään tuo kuitenkin se, että mallikuvassa näkyvä kuvio on paikoin hieman epäselvä. Toinen haaste on, että joudun käyttämään sekatekniikkaa maalatessani, sillä asiakas osti kukkia varten öljypohjaisia maaleja, mutta lehtiä varten vesiliukoisia maaleja (normaalisti ostan itse omat maalini, mutta tällä kertaa ne sattuivat olemaan asiakkaalla valmiina). Haasteet ovat kuitenkin todella mielenkiintoisia ja mukavia. Kivaa on myös se, että sää on suosinut ja olen saanut maalata tuolia ulkona.

Tuolin kuvittamisesta tulen laittamaan enemmän kuvia Instagramiin.


*E vastaa karkeasti sanottuna kouluarvosanaa 9, ja M puolestaan arvosanaa 8.