keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Itsetehty lahja - iljetys vai ilostus?




Kuten olet saattanut huomata, taiteita harrastavat tykkäävät usein antaa omia töitään lahjoiksi, tai ainakin
tehdä kortin käsin. Eikä tuo ihme; lapsesta asti meille on sanottu, että itsetehty lahja on paljon arvokkaampi kuin kaupasta ostettu. On kuitenkin pieniä asioita joita on otettava huomioon niin lahjan antajan kuin saajankin toimesta.


Lahjateoksen tai kortin antajalle:


- Jos teet lahjan yllätyksenä, tee siitä pieni. Lahjan saaja ei välttämättä halua työtäsi näytille, jolloin taulun voi halutessaan piilottaa vaatekomeroon (korkeintaan A4 on mielestäni hyvä koko)

- Edellinen ei toimi jos lahjan saaja on vihjannut jo kauan aikaa isosta maalauksesta jonka haluaisi sinun tekevän

- Älä loukkaannu ellei lahjan saaja halua säilyttää työtäsi näytillä. Hän varmasti arvostaa ponnistelujasi, mutta voi olla ettei taulu sovi sisustukseen, tai sitten hän ei yksinkertaisesti pidä siitä. Makunsa kullakin.

- Älä näe liikaa vaivaa yllätykselliseen lahjatyöhön, edellä mainitusta syystä. Mikäli inspiraatio kuitenkin valtaa ja lahjaa on ihana työstää isosti, niin mikäs siinä.

- Näe kuitenkin sen verran vaivaa että lahjan tai kortin tekemiseen menee kauemmin kuin sen hakemiseen lähikaupasta (tarkoitan siis lähikaupalla korkeintaan kilometrin päässä olevaa kauppaa). Jos vain hutaiset jokaiseen korttiin hymynaaman ja kirjoitat taakse "hyvää joulua", saa kortista pikemminkin vaikutelman ettet vaivautunut tuhlaamaan edes euroa saajan muistamiseksi

- Jos tunnet henkilön hyvin, kirjoita korttiin myös jotain henkilökohtaista. Pelkkä jouluntoivotus voi olla aika tylsä vaihtoehto.


HUOMIOI myös etteivät nämä vinkit toimi aina. Olen itse saanut täysin yllättäen ja pyytämättä kaverilta suuren ja ihanan maalauksen, joka nyt koristaa asuntomme seinää. Lahjan saaja on kuitenkin tunnettava aika hyvin.



Lahjan tai kortin saajalle:

- Kiitä. Aina. (jos saamasi työ on todella hieno, ja hoet vain että "vähänkö hieno!! Just tällasen mä halusin!", se lasketaan kiitokseksi)

- Vaikket pitäisi itse työstä, arvosta sitä kuinka paljon vaivaa tekijä näki sinun eteesi

- Mikäli itse pyydät maalausta lahjaksi, kuvaile mahdollisimman tarkasti mitä siihen haluat, piirtäen vaikka pienen luonnoksen. Jos annat taiteilijalle täysin vapaat kädet, hän myös saa tehdä mitä haluaa.

- Jos itse pyysit maalausta lahjaksi (etenkin jos pyysit viimetinkaan), huomioi että lahjasi todennäköisesti myöhästyy paljon

- Vaikka henkilö olisikin taiteellinen ihminen, se ei tarkoita että hän osaisi tehdä kortteja. Itse olen maailman huonoin kortinväsääjä vaikka todella yritän


Oivalluksia

- Koska ei ole mitenkään mahdollista tehdä jokaiselle tutulle omaa maalausta esimerkiksi jouluksi (tai syntymäpäiviksikään), voi esimerkiksi omien korttien teettämisessä olla itua. Itse teetin perheelle ja ystäville syksyntoivotus-kortit, ja he tuntuivat pitävän siitä

-Vaikka harrastaisitkin taiteita, on täysin oikeutettua antaa myös kaupasta ostettu kortti, esimerkiksi ajan- tai innostuksen puutteessa. Niinhän suurin osa muistakin tekee.

- Vaikka tässä blogimerkinnässä varoitellaankin paljon siitä ettei lahjan saaja pitäisi työstä, on se kuitenkin aika harvinaista

torstai 11. lokakuuta 2012

Taiteen kapinalliset

Luennolla koettu valaistus hieman sekavan blogimerkinnän muodossa.

Virtsataide vaatii suosion


Olet varmaan kuullut Plenge Jakobsenin Valkea rakkaus -teoksesta, jossa kolme tehosekoitinta pyörittivät verta, virtsaa ja spermaa galleriatilassa? Jos joku muu kuin "oikeana taiteilijana" pidetty henkilö olisi tehnyt kyseisen teoksen, olisi se joku takuulla saanut hullun maineen. Toisin sanoen: ennen kuin vallallaan olevaa muotia voi muuttaa, täytyy päästä muutettavalla alalla suosioon.

Vallallaan olevan muodin muuttamiseen tarvittavan suosion voi huomata jo niinkin tunnetusta esimerkistä kuin Picassosta, joka ensin osoitti olevansa teknisesti pätevä taiteilija, ja muutti vasta sitten tyylinsä omaperäisemmäksi. Kotimaisena esimerkkinä pidettäköön Reidar Särestöniemeä, jonka näyttelyssä ollessani havaitsin myös hänen tyylinsä muuttuneen "teknisesti vaativammasta" yksinkertaisempaan.


Pablo Picasso, Portrait de la tante pepa, 1896
Pablo Picasso, Avignonin naiset, 1907



Ikävä kyllä Särestöniemen alkuaikojen töitä ei ainakaan pikaisella google-haulla löytynyt.

Mean Artists


Ilmiö on periaatteessa sama kuin elokuvassa Mean Girls: suositun tytön paitaan leikataan kaksi reikää rintamuksen kohdalle, jotka huomattuaan hän vain kohauttaa olkiaan ja jatkaa matkaa samainen paita päällään. Seuraavana päivänä lähes jokaisella koulun tytöllä on reiät paidoissaan. Muoti-ilmiötä ei olisi syntynyt, mikäli epäsuosittu henkilö olisi tehnyt saman tempun.

Ne, jotka me tunnemme "kapinallisina taiteilijoina", eivät siis välttämättä ole tätä mainetta ansainneet sellaisena kuin ajattelemme sen. Toki esimerkiksi Jakobsenin teos herätti katsojissaan inhoa, mutta myös innostusta (etenkin taiteilijoiden kesken). Vincent van Gogh puolestaan ei saanut elinaikanaan kuin yhden työnsä myytyä, sillä hänen teoksensa olivat aikalaistensa mielestä outoja. Goghin maine ei ole kuitenkaan samalla lailla erikoisuutta hakeva kuin esimerkiksi Picasson, vaikka juuri Gogh on tämän määritelmän mukaan oikea kapinallinen.
Vincent van Gogh, Tähtiyö Rhônella, 1888


Johtopäätös

Ikävä kyllä tämä valaistukseni kaikessa yksinkertaisuudessaan taisi olla, että ollaksesi aito taiteen kapinallinen (jollainen moni yrittää olla) sinun täytyy olla kuollut ennen kuin muutut suosituksi.
Tästä johtopäätöksestä puolestaan mieleen tulee ikivanha pohdinta: "kuinka voi tehdä epäitsekkäitä tekoja kun niillä pohjimmillaan hakee vain hyvää omatuntoa?" Tarvitseeko sen teon olla epäitsekäs jos lopputulos on hyvä? Tarvitseeko taideteoksen idean aina olla uusi ja erilainen?

lauantai 6. lokakuuta 2012

Artistic Angst

"Taiteilijat ovat herkkiä", olemme elokuvista oppineet. Elokuvissa tämä tosin tarkoittaa yleensä sitä, että taiteilija, jolla tässä tarkoitan myös harrastelija-taiteilijaa, saa itkupotkuraivarin mitä pienemmistä asioista ja on taas seuraavassa hetkessä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko herkkä siis verrattavissa itsekkääseen marttyyriin?
Mistä tämä ennakkoluulo johtuu?


"Tuo on yksinkertaisesti RUMA."


Ehkä taiteilijoita pidetään herkkinä, koska he helposti loukkaantuvat saamastaan kritiikistä, etenkin ellei se ole rakentavaa tai edes kokeneemmalta taiteilijalta saatua. Ja ehkä tämä loukkaantuminen on jollain tavalla oikeutettua jos taiteilijan omasta mielestä upea, kuukausien työ, lytätään täysin. Onhan taiteessa paljon henkilökohtaisia asioita mukana.
Jos joku muistaa Parasta mitä voi tehdä sateella, on antaa sataa -sarjani, niin sen tekemiseen meni vain viikko. Ja silti tuntui pahalta nähdä huutokaupassa meklarin esittelevän kaikki sarjan työt väärin päin ja kuulla hänen väittävän että ne esittävät afrikkalaista maisemaa. Vähän pahalta tuntui myös löytää ne tänään seurakunnan myyjäisistä ainoana ilman minkäänlaista hintaa ja taaimmaisena myytävänä. Eivät ne mitään maailmaa mullistavia taideteoksia olleet, mutta pidin niistä kuitenkin.


"Tää muuten ON ruma!"


Suurta ihmetystä herättää taiteilija, joka kesken oman työnsä tekemisen päättää ettei siinä olekaan mitään ideaa, kauneutta tai edes tunnearvoa. Hän saattaa paiskata työn seinään ja katua sitä myöhemmin. Tietysti taiteilijalla saattaa olla vain huono päivä... tai hän on tuijottanut maalaustaan tai miettinyt työnsä sanomaa liikaa. Maalaus näyttää rumemmalta kuin se todellisuudessa on, tai sanoma alkaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä hänen omissa korvissaan. Aika patistaa taiteilija tauolle!


"Mää en tiedä onko tää ruma.."



Jotkut taiteilijat saattavat sortua käyttämään aineita tai vaikka vain valvomaan tai olemaan syömättä jotta heidän mielikuvituksensa toimisi paremmin. Näin käy etenkin kun taide on ammatti jota on pakko luoda "valkoisen paperin kammosta" eli taiteilijan blokista huolimatta. Silloin ei ole ihme jos taiteilija sekoilee tunnetasolla, ja kaikki alkaa mennä päin mönkää taiteessakin.


KETUTTAA


On myös monia, jotka pystyvät purkamaan tämän ahdistuksensa tai pahan mielensä itse taiteeseen. Ystäväni kertoi taidemaalarista, joka oli maalannut häntä kritisoineen papin helvettiin.
On hyvä taito osata siirtää paha olonsa taiteeseen. Itse en siihen pysty, koska koen tulevani vain vihaisemmaksi jos joudun ajatella vihani kohdetta myös maalatessani.
Tietysti vastaan tulevat myös kunnianloukkaus-jutut. Poliisin kanssa saa varmaan heti olla tekemisissä jos maalaa edes tunnistettavan kuvan jostakusta ilman hänen lupaansa.




Taiteilijat ovat herkkiä


Niin, ja ehkä taiteelliset ihmiset myös ovat oikeastikin hitusen herkempiä. On kai se todettu että luovuus vaatii tietynlaista ihmistä? Onhan luovuus yhdistetty välillä jopa hulluuteen ; )