lauantai 30. joulukuuta 2017

Lahjoja!

*PLÖTS*

Voisin vaikka vannoa, että tuommoinen ääni kuului, kun lösähdin tietokoneen ääreen. Härdelliä on totta tosiaan riittänyt: aluksi oli kuuden päivän työputki, siitä suoraan lähdin päiväksi Kokkolaan sukuloimaan, siitä muutamaksi päiväksi Rovaniemelle sukuloimaan, sitten takaisin Joensuuhun töihin ja nyt... nyt alkoi kolmen päivän loma! Kuukauteen minulla on ollut korkeintaan yksi päivä lomaa viikossa, joten tunne on ihan uskomaton! (Tarkalleen ottaenhan se Kokkolassa ja Rovaniemellä vietetty aika oli myös lomaa, mutta siis tiedätte mitä tarkoitan...) Rötkötän vaan tässä koneella ja hymyilen typerästi. Ja pessimistinä tietysti vähän yliajattelen asioita ja huolehdin siitä, että mitä jos nyt en osaakaan rentoutua ja koko pitkä vapaa menee hukkaan. Mutta pois se minusta.

Ajattelin tässä postauksessa esitellä muutaman antamani joululahjan. Heti ensimmäiseksi näytän kellon, jonka maalasin pikkusiskolleni:

Kauhian huono kuva, mutta kun en tässä pimeässä kämpässä parempaakaan saanut.
Sain idean tähän, kun työpaikalleni askartelukauppaan tuli kesällä myyntiin fiftarityylisiä kelloja. Mietin mahtaisikohan siskoni tykätä sellaisesta ja varovasti tiedustelin asiaa. Vastaukseksi sain myöntävää muminaa. Syksyllä aloin maalata siskoani, hänen puolisoaan ja koiriaan kellotauluun aina kun aikaa iltaisin liikeni. Työ eteni hitaasti, ja Korppu ehdotti, että viimeistelisin sen vasta joulun jälkeen. Minulla on kuitenkin paha tapa laiskistua tammikuussa edellisvuoden projektien suhteen, ja lopputuloksena koko työ olisi varmaan unohtunut kokonaan. Niinpä päätin vähän kiihdyttää tahtia ja sain kellon valmiiksi päivää ennen sukuloimisreissulle lähtöä. Periaatteessa kunnolla on tehty vain naamat. Kiireen näkee etenkin taustan epäsymmetrisistä kohdista, mutta sisko vakuutti, ettei niitä kukaan edes huomaa, kun kello päätyy keittiön seinälle.

Toinen esiteltävä lahja tulee tässä:


Kuvitin äidinpuoleiset sisarukseni ja itseni (sekä tietysti Viltsun), ja sitten tilasin Ifolorilta kuvasta painetun palapelin. Tämä lahja meni pikkusiskolle ja -veljelle.

Jos joku teistä lukijoista sattuu etsimään juuri nyt persoonallista lahjaa, niin teen tällaisia kuvituksia myös tilauksesta, oman ideasi tai valokuvasi pohjalta.  Ota ihmeessä yhteyttä ja sovitaan työstä!

Muita antamiani lahjoja olivat mm. lahjakortit, itsetehdyt heijastimet ja Ifolor-kirja. Lisäksi löysin sattumalta netistä Laserpojat.fi-nettisivun, jossa myydään kotimaisia puusta valmistettuja esineitä omalla kaiverruksella. Raksalla työskentelevälle veljelle meni tietysti puinen vatupassi. Pakko kehua, että toimitus oli kyllä ekstra-nopea, sillä tilaukseni oli perillä jo seuraavana päivänä.

ps. Viltsu-hauvankin joulu meni vallan mainiosti. Tässä muutama kuva 17-vuotiaasta herrasta:

perjantai 8. joulukuuta 2017

Huonoja hetkiä (ja niitä hyviäkin)

Valitusta luvassa.

Osasin jollain tasolla onneksi varautua jouluhälinään, ounastelin tulevaa kiirettä jo syyskuussa täällä blogin puolella. Jotenkin se silti pääsi yllättämään. Töitä on askartelukaupan puolelta noin 30 tuntia per viikko, usein menee yli puoli kahdeksaan illalla. Herään aikaisin aamulla maalaamaan joulutilauksia, joille ei näy loppua. Muita tilauksia olen joutunut lykkäämään ja lykkäämään, ja tällä hetkellä tilausjono ulottuu jo maaliskuulle asti. Hääjärjestelyille ei jää aikaa juuri ollenkaan. 

Runsas tekeminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa niin paljon kuin luulisi, koska jollain tasolla tykkään kun on monta rautaa tulessa. Enemmän haittaa tämä jatkuva väsymys, joka estää hommien hoitamisen tyylipuhtaasti. Väsymykseen on monta syytä: ensinnäkin pimeys. Toiseksi, minulla on vielä opettelemista asioiden suhteuttamisessa. Töissä tapahtuneet asiat jäävät kalvamaan ihan älyttösti vähintäänkin alitajuisesti. Näen jatkuvasti painajaisia, joissa en löydä asiakkaille tiettyjä tavaroita. Kerran heräsin katsomaan digitaalista kelloa, joka näytti 4:30 ja sanoin ääneen: "Se tekee neljä euroa ja kolmekymmentä senttiä, kiitos!".

Erityistä huolta ovat aiheuttaneet viime aikoina monet asiat. Kavereiden murheet, vaarin joutuminen onnettomuuteen, lähestyvä joulu ja koirapappa Viltsun terveysongelmat. Kolmesta ensiksi mainitusta en avaa näin julkisesti enempää, mutta Vilin kuulumiset toki pitää jakaa. Äiti soitti jo syksyllä, että pitäisi varautua hyvästeihin. Viltsun vointi kuitenkin parani, mutta itsenäisyyspäivänä meni taas huonompaan suuntaan. Eläinlääkäri kuitenkin oli onneksi toivekkaampi, ja uskoi olotilan johtuvan kipuilevasta polven ristisiteestä ja määräsi kipulääkkeet sekä nivel-valmisteita. Eläinlääkäri kehui Viltsua oikein komeaksi ja virkeäksi vanhukseksi. Viltsu täyttää 18.12.2017 jo 17 vuotta, joten ei ihme jos nivelet välillä kolottavat. Olin todella helpottunut uutisesta, vaikka toki tiedostan, että ikää herralla jo on. Lisäksi sydämestä kuului läppävian sivuääni, johon ei määrätty vielä lääkitystä vaan tilannetta seurataan. Työkaveri totesikin lohduttavasti, että olisi ollut kummallisempaa, jos mitään ei olisi löydetty tuon ikäisen koiran sydämestä.

Ehkä minulla on tiedostamattani myös joitain muita huolia. Sydän tykyttää ja muljahtelee jatkuvasti ja pää on kipeä. Vapaapäivinäni haluaisin vain nukkua ja olo on ahdistunut. Tai sitten tämä on vain jonkinlainen ohimenevä vaihe. Toisaalta, ehkei pitäisi tähän aikaan enää avautua väsymyksestä, onhan kello jo kohta yksitoista illalla.

Mennään vähän positiivisempiin aiheisiin: ensinnäkin kuvittamani mehupurkit löytyvät nyt lähes kaikista Keskon kaupoista, jee!


Toiseksi: Armoa!-näyttely on saanut paljon huomiota. Minua on haastateltu aiheesta muun muassa Kotimaa-lehteen sekä Karjalan Heiliin. Myös Karjalaisessa oli maininta aiheesta. Tällä hetkellä näyttelyni on Joensuun pääkirjastolla, ja vieraskirjaan on tullut todella paljon ihania ja rohkaisevia kommentteja. Kiitos tuhannesti niistä!

Kolmanneksi: Armoa! kutsuttiin Helsinkiin. Yhteisöpappi Tuuli Aitolehti otti minuun yhteyttä ja sovimme, että näyttely on esillä Paavalinkirkon aulagalleriassa maaliskuussa. Päivämäärä varmistuu myöhemmin, mutta yritän tiedottaa asiasta netti- ja Facebook-sivuillani mahdollisimman pian.