Vegaaniset taidetarvikkeet - mistä niitä saa?

Tammikuun vegaanihaasteen viimeistä päivää viedään, joten ajattelin kantaa korteni kekoon ja tehdä edes yhden postauksen, joka liittyy aiheeseen (Vegaanihaasteen voi toki ottaa vastaan vaikka joka kuukausi, ja esimerkiksi vegaanituutorin voi saada itselleen vuodenajasta riippumatta). Kuten osa lukijoista tietää, hankin taiteiluani varten vain vegaanisia tuotteita. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi eläinten karvoja, nahkaa, gelatiinia (liivatetta), kananmunaa, maitoa, mehiläisvahaa, luuhiiltä tai shellakkaa sisältävät tuotteet eivät pääse ostokoriini. Kyseisiin ainesosiin liittyy paljon eettisiä ongelmia, joita en lähde kuitenkaan tässä postauksessa erittelemään. Jos haluat kuulla aiheesta, voi siitä kysyä kommenteissa tai vaikkapa sähköpostitse.

Taiteilija Pekka Hokkanen on luonut vegaanisten taidetarvikkeiden listan kyselemällä valmistajilta ja maahantuojilta suoraan siitä, onko ainesosissa käytetty mitään eläinperäistä. Lista löytyy nettisivuiltani. Tässä postauksessa käsittelen sitä, mistä itse hankin käyttämäni taidetarvikkeet.

• Maalit. Maalatessani käytän aina vain neljää väriä. Näitä ovat Winsor & Newtonin Galeria Acrylic -sarjan Titanium White, Cadmium Yellow Medium Hue, Cobalt Blue Hue sekä Cadmium Red Hue. Kaikkia maaleja saa hankittua Suomalaisesta Kirjakaupasta. Mikäli asuinseudullasi on taiteilijan taidetarvikekauppa, löytyy myös sieltä suurella todennäköisyydellä kyseisiä tuubeja (ja säästöhintaan, koska koot ovat luultavasti isompia). Kannattaa suosia pienyrityksiä maaliostoksissaan. Täältä Joensuustakin löytyy Taide&Kehys Mikart, jota suosittelen lämpimästi taideostoksiin. Itse en ole valitettavasti viime aikoina käynyt kyseisessä liikkeessä, koska pääsen käymään keskustassa usein vasta viiden jälkeen, ja putiikki on jo sulkeutunut siihen aikaan. Mikäli joku päivä saisin lähdettyä aikaisemmin liikenteeseen, kävisin kyllä heti siellä hamstraamassa maalauspöytäni täyteen tarvikkeita.

• Maalauspohjat. Maalauspohjista vegaanisia ovat kaikki Daler Rowneyn maalauspohjat (lukuun ottamatta Saunders Waterford -maalauspohjat). Niitä saa ainakin Minoasta, joka on loistava taidetarvikeverkkokauppa. Jostain syystä Minoassa ei kuitenkaan enää myydä Daler Rowneyn pinkopohjia, vaan ainoastaan pahvipohjia. Pinkopohjissa ei ole merkkia ollenkaan, tai sitten siinä lukee vain "eurooppalainen maalauspohja". Tarvitsen näyttelyyni nimenomaan pinkopohjia, joten lähetin heille vuosi sitten kysymyksen, onko eurooppalaisissa maalauspohjissa käytetty mitään eläinperäisiä ainesosia. Vastauksena tuli, että kyseisiä pohjia voi käyttää huoletta, sillä ne ovat täysin vegaanisia. Olen nyt siis valmistanut näyttelyni noihin pohjiin, joskaan en voi olla pohtimatta, miksei niillä ole minkäänlaista tuotemerkkiä. Toisaalta, enpä ole itse asiasta edes kysynyt.

• Siveltimet. Synteettiset siveltimeni olen hankkinut paikallisesta askartelukaupasta nimeltään Kätevä-Käsi, sekä ihan vaan Suomalaisesta Kirjakaupasta ja Clas Ohlsonilta. Yhdessä vaiheessa synteettisiä siveltimiä tuli kaupoissa vastaan ihan ähkyksi asti, mutta nyt niiden määrä näyttää valitettavasti huventuneen. Siveltimiä pitäisi silti olla yhä saatavilla ihan kiitettävä määrä.

• Paperit. Olen nyt ihastunut Canson-merkkisiin piirustuspapereihin, sillä ne ovat niin jämäköitä, ja "syövät" lyijyä juuri sopivasti. Ne eivät myöskään ole makuuni liian keltaisia tai valkoisia. Canson-paperia saa Suomalaisesta Kirjakaupasta.

• Kynät. Faber-Castell -kynät ovat tietääkseni ainoat vegaaniset lyijykynät, joiden pehmeissä vahvuuksissa ei ole käytetty mehiläisvahaa tai eläinrasvaa. Niitä on ollut hankaa löytää, joten olen käyttänyt niiden sijaan Derwertin lyijykyniä vahvuuksilla B-H9. Vasta Britanniaan mennessäni löysin kuin löysinkin eräästä ihanasta taideputiikista Faber-Castellin kynälajitelman ja pääsin pitkästä aikaa käyttämään pehmeitä kyniä! Pekka Hokkanen kertoi minulle myöhemmin, että Faber-Castellin kyniä pitäisi löytää Verkkokauppa.comista. Ja siellähän niitä olikin, vieläpä samaan hintaan kuin Britanniassa.

• Fiksatiivi. A. Wennström (Porvoon)-fiksatiivi ei sisällä eläinperäisiä ainesosia. Valitettavasti minulla on yhä käytössäni Daler Rowneyn fiksatiivi, jonka vegaanisuudesta en tiedä mitään, ja jonka aion käyttää loppuun ennen seuraavan ostamista. Niinpä en ole vielä päässyt oikein tutustumaan siihen, mistä tuota A. Wennstörmin fiksatiivia oikein löytyy. Pikkulinnut lauloivat, että se on Suomen suosituin fiksatiivi, joten sitä pitäisi olla valikoimissa melkeinpä joikaisessa taidetarvikkeita myyvässä puodissa.

No niin, toivottavasti tästä oli jotain apua vegaanitaiteilua aloittaville, vai mitäpä luulette? Vastaan tapani mukaan mielelläni kysymyksiin :) Tähän loppuun olen listannut vielä tutustumisen arvoisia taiteilijoita, joista luon toivottavasti jonain päivänä ihan oma postauksensa. Linkit vievät heidän Facebook-sivuilleen:

• Jo Clark
• Pekka Hokkanen
• Heidi Huovinen
• Sara Sechi

Aiheeseen liittyvä aiempi postaus: Taiteiletko tietämättäsi eläimellä? (9.8.2015)

With credits, please

Vihdoinkin-niminen maalaukseni on levinnyt aika hyvään tahtiin, ja ensimmäinen erä siitä tehtyjä printtejä on jo myyty melkein loppuun. Yhtä lukuunottamatta kaikki julisteet ovat lähteneet ulkomaille: Italiaan, Amerikkaan ja Kanadaan. Pohdin tässä juuri, että tilaisinko niitä lisää jo etukäteen vai odotanko, että ne loppuvat varastosta. Ettei sitten käy niin, että printtejä kasaantuu pienen asuntomme nurkkaan ihan kauhean iso määrä.

On ollut ihanaa kuulla, että maalaus on koskettanut niin monia! Ihmiset ovat kokeneet sen voimaannuttavaksi ja lohduttavaksi, mikä oli tarkoituskin. Toki jokaisesta jaosta löytyy vähintään yksi pekoni-aiheinen kommentti (alkoipas tehdä mieli pekonia / teen juuri pekonia / herkullinen possu, siitä saisi hyvää pekonia), mutta sitä nyt osasin odottaakin. Harmittaa vain tämä Homer Simpsonin aiheuttama globaali mielikuvituksen puute. Kyllähän possuista nyt paljon muutakin kuin pekonia tehdään, joten olisi virkistävää saada vähän vaihtelua lihajalosteisiin, jos jollakulla on niitä tarve luetella.

Toinen itseäni harmittamaan jäänyt asia on, etten tajunnut pistää minkäänlaista vesileimaa kuvaan... nimikirjoituksestani kukaan ei takuulla saa mitään selvää. Maalaus lähti leviämään jaettuani sen Vegans UK -ryhmään (kun vielä olin Cambridgessa). Ihmiset kysyivät, saiko sitä jakaa ryhmän ulkopuolelle ja annoin tähän luvan sillä ehdolla, että nimi laitetaan kuvatekstiin. En ajatellut, että sen leviäminen lähtisi näin käsistä ja nimi putosi jossain vaiheessa kyydistä kokonaan. Onneksi vegaanipiirit ovat suhteellisen pienet, joten harva se päivä minulle tulee Instagramin kautta "ilmiantoja" siitä, jos joku postaa maalaukseni ilman mainintaa taiteilijasta. Huomautan asiasta kommentteihin, ja joskus käyttäjät lisäävät sen jälkeen nimeni kuvatekstiin. Useimmiten kuitenkaan eivät.

Sinänsä tällä ei ole mitään väliä. Kuva on tarkoitettu lohduksi, joten taiteilija ei ole pääosassa. Lisäksi kuva on niin pieni, että tuskin kukaan siitä rahallisesti hyötyy. Ihan periaatteesta olisi kuitenkin mukavaa, jos kiinnostuneet löytäisivät taiteilijan sen kautta. Toisaalta, jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa, niin he kyllä löytävät: eräs amerikkalainen tilaaja kertoi, kuinka oli printtiä havitellessaan kysellyt kaikilta tietämiltään vegaaneilta taiteilijasta, ja vastausta löytämättä ottanut kuvakaappauksen Instagramiin jaetusta kuvasta, laittanut sen Googlen käänteiseen kuvahakuun, löytänyt tiensä Planet Manelin tekemään haastatteluun ja siten nettisivuilleni.

Hulinaa ja huiskettomuutta

Hurjan inspiraation johdattelemana aloin jo toissaviikolla luomaan pohjaväritystä viimeiseen omistamaani maalauspohjaan. Koko viime viikko kului sitten flow-tilassa minun maalatessani joka päivä niin kauan, että iltaan mennessä oli hankala saada kiedottua ajatuksiaan pois aiheesta. Sen ansiosta näyttelytyö valmistui viikossa, vaikka minulla kestää yleensä kuukauden verran saada yksi teos valmiiksi.

Vihdoinkin II, 2017. Omistan tälle työlle tulevaisuudessa vielä kokonaan oman postauksensa.

Tarkoituksenani oli ratsastaa innostuksen aallolla niin pitkään kuin mahdollista, ja aloittaa seuraava työ heti viikonlopun jälkeen. Tässä vaiheessa kuvioihin ilmestyi pieni ongelma, sillä tilaamiani maalauspohjia ei näkynyt vieläkään missään. Perjantai 13. päivä puhelimeni soi, ja tavarantoimittaja kertoi minun tehneen tilatessani virheen, minkä vuoksi pohjia ei voitu toimittaa. Tein tilauksen uudestaan, ja olen kuluttanut tämän viikon pelkästään odottamalla pakettia. Kuten minut tuntevat ihmiset tietävät, en siedä toimettomuutta juuri yhtään. Niinpä tämä viikko on ollut yhtä tuskaa. Eilinen päivä oli ehkä pahin, sillä lähetysseurannan sivuilla luki paketin päässeen Joensuuhun saakka klo 9.12, ja että se "odottaa lastausta noutopisteeseen." Olen päivittänyt sivua noin puolen tunnin välein, mutta yhä 24 tuntia myöhemmin paketti vain "odottaa lastausta noutopisteeseen." Lastatkaa se nyt jo! #kärsimätön (heti tämän kirjoitettuani tuli tekstiviesti, että lähetys on saapunut, jee!!).

Koska toimettomuus on pebasta, olen sitten treenannut, hoitanut Animalia Joensuun juttuja ja päivittänyt nettisivujani tämän viikon. Ja lisäksi kuurannut kämppämme lattiasta kattoon sekä leiponut omenapiirakan. Jos joku ihmettelee, miksen ole käyttänyt aikaani piirtämiseen, niin siihen on yksinkertainen syy: ajatukseni ovat niin vahvasti olleet seuraavassa maalauksessa, että olen kokenut suorastaan ahdistavaksi alkaa tekemään mitään muuta. Eilen tuo olo kuitenkin helpotti ja pääsin pitkästä aikaa jatkamaan pikkusiskolleni valmistuvaa työtä hänen koiristaan.

Kuvan suomenlapinkoiria Pipsaa ja Bellaa voi muuten seurata Instagramissa @bellapipsa

Toki on myönnettävä, etteivät kärsimättömyyteni ja hienoinen epätoivoni ole johtuneet ainoastaan tekemisen puutteesta. Viime viikon keskiviikkona pidettiin Joensuussa Vegaanihaasteilta, jossa oli vieraana kuvataiteilija Pekka Hokkanen. Tapahtuma oli oikein onnistunut ja super-mielenkiintoinen, mutta tapahtuman lopuksi Hokkanen myönsi, että taiteella on hyvin hankala elää Suomessa. Tiesinhän minä tuon jo etukäteen, mutta jotenkin oli hankala uskoa, että jopa Hokkasella - joka on äärettömän taitava ammattitaiteilija - on tällaisia ongelmia.

Oma tuottoni on noussut tasaisesti siitä asti, kun viime huhtikuussa aloitin taiteilun. Saisin jo melkein maksettua oman osuuteni vuokrasta kuukausittain, mikä on huikea ero kun vertaa edellisvuoden 300 euron vuosituloihin. Tilaustöistä saatavaan tuottoon luottaminen on kuitenkin hyvin epävarmaa, koska ihan yhtäkkiä saattaa tulla kausia, jolloin tilauksia joko a) ei vain tule, b) tulee niin paljon, etten ehdi toteuttaa niitä kaikkia haluttuun dead lineen mennessä, jolloin ihmiset yleensä siirtyvät toisen taiteilijan pakeille. Kuten olen varmaankin jo aiemmissa postauksissa kertonut, minulla on lokakuuhun asti aikaa saada homma kannattamaan, tai muuten luovutan ja siirryn muihin hommiin. Juurikin tuon oman suunnan ja muiden hommien pohtiminen sai mielialani hetkellisesti alhaiseksi, koska en ole keksinyt taiteen ja tilaustöiden tekemisen lisäksi mitään muuta "omaa juttua" (kuulostaapa snobilta). Myöhemmin, tai oikeastaan eilen, totesin, etten jaksa murehtia tällaisia juttuja vielä, vaan nautin taiteilu-ajoista niin kauan kuin sitä kestää ja elän päivän kerrallaan. Mistäpä sitä tietää, jos tällä välin tapahtuukin jotain isompaa tai pienempää, mikä näyttää uuden suunnan elämälle.

Taiteilija Pekka Hokkanen Vegaanihaasteen vieraana Kulttuurikahvila Laiturilla 11.1.2017.

Tulevasta näyttelystä olen yhä täpinöissäni. Valmiina on nyt seitsemän akryylimaalausta, ja näyttelyyn on tarkoitus valmistua yhteensä 12 teosta. Olen miettinyt näyttelyä ihan liikaa, ja huomasin sen viimeistään toissapäivänä, kun eräs toimittaja tuli haastattelemaan minua aiheesta lehteen (tästä lisää jutun ilmestyttyä). Hän kyseli ihan perusasioita, ja vakiovastaukseni kaikkeen oli "en tiiä". Aivoni löivät ihan tyhjää sellaisillekin kysymyksille kuin "Mistä näyttelysi kertoo?" tai "Mitä yrität saada näyttelylläsi aikaan?". Toimittajan lähdettyä minun piti itsekin ihan työllä ja vaivalla irtaantua aiheesta, tarkastella sitä ulkopuolisen silmin ja vastata kysymyksiin kirjoittamalla paperille:

• Näyttelyn teema: "Armoa-taidenäyttelyssä pohditaan kristinuskon ja eläinoikeuksien suhdetta."
• Näyttelyn väite: "Eläimet on vuosituhansien aikana pimitetty kristinuskosta ja ajettu moraalisen vastuun kentän ulkopuolelle, vaikkei tämä ollut kristinuskon alkuperäinen käsitys hyvästä eläinten kohtelusta. Ajatustapa heijastuu länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta myös muiden kuin kristittyjen alitajuntaan."
• Näyttelyn tarkoitus: "Näyttelyn tarkoitus on saada ihmiset näkemään eläimet moraalisen vastuun piiriin kuuluvina olentoina kristillistä symboliikkaa hyödyntäen. Sama uskis-termein ilmaistuna: Näyttelyn tarkoitus on saada ihmiset näkemään eläimet Jumalan luomina olentoina, joiden oikeuksista huolehtiminen on lähimmäisenrakkauden toteutumista ja kristillinen velvollisuus."

Pakko sanoa, että oli kyllä helpottavaa saada asiat yksinkertaistettuna ilmaistuksi. Ja onneksi toimittajakin otti myöhemmin vastaan selvennettyjä ajatuksiani. Tuntuu, että näyttelyn luominen on vähän sama kuin gradun kirjoittaminen. Eli ajatuksiinsa hukkuu, ellei niistä välillä astu ulos ja tarkastele niitä ulkopuolelta.

Lähimmäisenrakkaudesta puheen ollen, ystävänpäivä lähestyy, ja ystävänpäiväkortit ovat tulleet myyntiin! Rakkaudesta mentiin siis taas kaupallisuuteen... Ystävänpäiväkortit ovat tänä vuonna pikkuveljeni Jimin suunnittelemia, ja 1/3 tuotosta lahjoitetaan hänen toiveestaan Unicefille. Kortit on valmistettu 100 % kierrätetystä paperista.

Kisuja jouluksi!

Ensi kuussa juhlitaan Synesteettisen Siveltimen 5-vuotissynttäreitä (!), ja vasta nyt sain ensimmäistä kertaa elämässäni kissa-aiheisen tilauksen. Tässä ovat lyijykynäpiirrokset Fanista ja Minsestä. Kumpikin työ tilattiin joululahjaksi. Malliksi sain skannatut valokuvat kisuista.

Minse, 2016

Reilut joulumyyjäiset

Tadaa, olen palannut joululomilta!

Joulua edeltävä aika oli kyllä sen verran kiireistä, että yhä hirvittää. Tein 14-tuntista päivää pari viikkoa putkeen ilman mitään viikonloppulomia. Jäljelle jäävällä vapaa-ajallani valmistin kirjoneulevillasukkia (tai no oikeastaan ne olivat akryylilankasukkia), koska olin saanut päähäni tehdä sellaiset KAIKILLE joululahjoiksi. No, sain niitä valmiiksi 7 paria. Eivät ihan riittäneet kaikille.

Nuo pitkät työpäivät aiheutuivat joululahjatilausten lisäksi Reiluista joulumyyjäisistä. Sinne piti valmistaa tuotteita ja tapahtumaa piti tietysti markkinoida. Olin paikalla oman kevytyritykseni lisäksi myös Animalian edustajana, joten tein hommia ikään kuin kahden edestä. Mitään pakkopullaa työ ei onneksi ollut, vaan olin oikein onnellinen ja innoissani saadessani osallistua tapahtumaan.

Asiakkaita oli paljon liikkeellä. Suurin osa osti joulukortteja, mutta myös koruja, virkattuja leluja, kello sekä printti menivät kaupaksi. Tuottoon olin tyytyväinen, ja sitä tuli myös arvioitua enemmän. Yksi syy tähän taisi olla, että pöytäni luona pystyi maksaa myös pankkikortilla. Monet ottivat käyntikorttini tai mainokseni mukaan, joten toivon todella että tapahtuma poiki myös uusia asiakkaita.

Tässä vaiheessa pystytimme vielä pöytää, ja minä nautin aamukahviani.

Ensi vuodelle minun olisi hyvä saada jonkinlainen banderolli, että pöytäni erottuu muista. Monet luulivat tuotteideni olevan Animalian tai Maailmankaupan omaisuutta, ja he jättivätkin ostokset kesken kun saivat tietää ettei tuotto menisikään hyväntekeväisyysjärjestöille (Synesteettisen Siveltimen tekemästä hyväntekeväisyydestä saat muuten lisätietoa klikkaamalla tästä).

Jos olit paikalla, niin kuulisin mielelläni palautetta tapahtuman onnistumisesta!