lauantai 24. lokakuuta 2015

Mallista piirtämistä ja pientä säröilyä

Olen muka pyrkinyt siihen, että kirjoittaessani blogiini kertoisin aina yhdestä teemasta per postaus, ja antaisin vinkkejä aiheeseen liittyen. Nykyään tämä on kuitenkin lipsunut aika selkeästi sellaiseksi "Limppu kertoo taidekuulumisistaan" -pälätykseksi. Toisaalta pälinä on ihan hyvästäkin, sillä olen huomannut olemaan todella huono vinkkien antamisessa. Nykyään taiteessa kehittymiseni etenee jotenkuten seuraavasti:
  1. Tajuan/kuulen hyvän vinkin.
  2. Päätän kokeilla, toimiiko vinkki.
  3. Mikäli vinkki toimii, omin tekniikan itselleni ja alan käyttää sitä. Tekniikasta tulee niin olennainen osa omaa tekemistäni, että pidän sitä itsestäänselvänä tapana toimia, enkä osaa neuvoa sitä eteenpäin.
  4. Mikäli vinkki ei toimi, unohdan koko homman.

Toisaalta tuo neuvominen saattaa olla melko hyödytöntä luovalla alalla. En tiedä teistä muista, mutta ainakin itselleni on tullut kaikilla kuvataidekursseilla sellainen olo, että haluan tehdä juuri päinvastoin kuin miten opettaja on minua neuvonut... jokin myöhäinen ja latistunut kapinavaihe siis pukkaa päälle (minusta tuntuu, että olen joskus aiemminkin selittänyt tästä).

Joka tapauksessa, tällä hetkellä päässäni on ainakin yksi hyvä tapa kehittää piirustustyyliä parempaan suuntaan. Kerron sen vielä kun muistan: olen ruvennut ottamaan huippuhyvien piirtäjien (esimerkiksi Monica Leen, Paul Caddenin, Nestor Canavarron, Linda Huberin ja Ileana Hunterin) tekemiä teoksia malleikseni, ja yrittänyt matkia heidän kädenjälkiään. Niitä piirroksia en tosin aio julkaista koskaan_ikinä missään, koska tuherrukseni näyttävät vähintäänkin kömpelöiltä alkuperäisten töiden rinnalla.

Sain vinkin matkia taiteilijoiden kädenjälkeä lukion kuvataideopettajalta jo noin kuusi vuotta sitten, mutta silloin into suunnitella omia töitä omalla tavallani oli niin suuri, etten ottanut sitä kuuleviin korviini. Piirustus-mallista piirtäminen on kuitenkin hyvä kikka kehittyä nopeammin, sillä siten saa oivalluksia uusista tavoista käyttää kynää ja korostaa erilaisia piirteitä tai muotoja. Itse olen esimerkiksi kova korostamaan piirteitä tummuudella, mutta taiteilijoiden töitä matkiessani älysin uudella tavalla, kuinka sen voi tehdä myös kynänjäljellä, tai sen tarkkuudella.

--

Sain melkein kirjoitettua postauksen vain yhdestä aiheesta, mutta nyt on sitten rikottava tuo kaunis tasainen pinta kertomalla ihan muutama säröllä muista kuulumisista. Tässä näet ne kuvina:

Suunnittelin uudet käyntikortit, joita koristaa tietysti viiksekäs Viltsu-hauva! Vanhoja käyntsäreitä on jäljellä vielä ihan miljoona kappaletta, mutta niiden tiedot eivät ole enää ajankohtaisia. Vanhoille käyntikorteille pitäisi keksiä jotain hyödyllistä käyttöä, mutten vielä tiedä mikä se olisi.
Sain Communio-nimiseltä yritykseltä tilauksen parannella heidän logoaan. Vasemmalla näet heidän alkuperäisen logonsa, ja oikealla minun siistimäni version siitä. Teologeille vinkiksi, että Communio myy edullisesti kirkollisia tarvikkeita.
Verkkokaupastani voi nyt ostaa toteuttamiani joulukortteja hintaan 3,99 €/kpl. Kortit ovat kooltaan 18,20 x 11,70 cm, ja ne on valmistettu kierrätetystä paperista. Tilatessasi saat kaupan päälle myös valkoisen kirjekuoren, kunhan muistat pyytää sitä erikseen.
Myös Vegaaniliiton nettisivuilta voit ostaa suunnittelemiani kortteja hintaan 1,50 €! Ne ovat tosin hieman pienempiä (10,5 × 14,8 cm) ja pelkistettyjä verrattuna verkkokauppani tuotteisiin. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua - turvauduin kännykkäkameraan, kun olin liian laiska kaivamaan järkkäriä esiin.
Joululahjatilauksia on tullut ihan mukava määrä. Uskoisin, että tilausjonossa olisi vielä tilaa yhdelle A4-kokoiselle lyijykynäpiirrokselle. Jos siis haluat muistaa ystävääsi, tuttuasi tai puolisoasi persoonallisella lahjalla, nyt kannattaa tilata! Tilaaminen hoituu helpoiten täältä.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Taiteellinen messu ja muita kuulumisia


Siitäkö on jo lähes kuukausi, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut? Puolustuksekseni on sanottava, että laiskuudesta se ei ole tällä kertaa johtunut, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Paljon on tapahtunut: toissa viikolla opettelimme yliopistolla kastamista, vihkimistä ja hautaan siunaamista. Tällä viikolla olemme taas harjoitelleen messun pitämistä. Itse asiassa sain tänään pitää ihka ensimmäisen messuni, ja pakko myöntää, että se oli hurjan jännittävää, mutta myös hurjan hauskaa. Teologisessa meille aina korostetaan, että omia kykyjään voi käyttää vapaasti messua suunnitellessa, joten rupesin miettimään, kuinka voisin tuoda piirtämisen mukaan tuohon jumalanpalvelukseen. Kyseessä oli siis perhemessu ja mikkelinpäivä.

Valmistelin messua varten vihkon, jonka sisällä olivat laulujen sanat, ja jonka takakannessa oli kuva enkelistä ja lapsesta (ks. alla). Jaoimme vihkot ja kynät messuun saapuville, ja pyysin ottamaan ne esiin saarnan ajaksi. Saarnatessani kysyin osallistujilta, miten voisimme tehdä kuvan maisemasta vähemmän pelottavan.

Vihkon kannet levitettynä.
Monia muutoksia ehdotettiin: ensinnäkin piirsimme nuolia osoittamaan tuulen suunnan, jotta tuuli veisi taustalla olevan ukkospilven pois. Toiseksi piirsimme sillasta irronneiden lautojen tilalle uudet laudat. Kolmanneksi piirsimme auringon maiseman taustalle paistamaan ja lintuja puihin laulamaan (osa piirsi angry birds -lintuja). Neljänneksi teimme hymyilevät kasvot enkelille ja pojalle (osa piirsi auringollekin hymynaaman), ja viidenneksi raapustimme kuvan pojalle kaverin (osa teki ihmisen, osa possun, osa koiran). Piirtämistä sai jatkaa koko saarnan ajan, ja sen jatkuessa kerroin samalla, mikseivät enkelit vie tapaturmia tai pelkojemme aiheita aina pois. Lisäksi kerroin, kuinka ihmiset voivat toimia toisilleen arjen enkeleinä. Itse messu meni mielestäni loistavasti siihen nähden, että olin pelännyt sen johtamista aina fuksivuodesta lähtien.

Muista kuulumisista sen verran, että sain valmiiksi tuolin, joka minua pyydettiin kuvittamaan. Tässä näkyvät sekä valmis tuoli että muutama työvaihe:
Tuoli oli vanha, alun perin vankilassa kuvitettu esine, jonka maali oli rapistunut pois. Sain asiakkaalta kuvan, josta pystyin ottamaan mallia tuolin uudelleen kuvitukseen. Mielestäni se onnistui hyvin, ja asiakaskin oli samaa mieltä.

Muita kuulumisia minulla on tällä hetkellä kirjoitettavanani vielä kaksi: ensinnäkin Facebook-sivullani on tällä hetkellä käynnissä arvonta, jonka voittaja saa pääpalkinnoksi muotokuvan valitsemastaan eläimestä. Olisi tietysti aina kivaa, jos joku vakkarilukija voittaisi palkinnon... *vink vink*.

Toinen kuuluminen liittyy elokuun lopussa julkaisemaani Johdatusta -nimiseen työhön. Voitin nimittäin sillä Vegaaniliiton joulukorttikilpailun! Vegaaniliitto painattaa kortteja maalauksellani, ja kortit ovat ostettavissa heidän verkkokaupastaan. Myös minä itse pistän kortteja verkkokauppaani myytäviksi marraskuun lopussa.