torstai 11. toukokuuta 2017

Itseinho x10

Olen työstänyt viimeisen kuukauden ajan ahkerasti neljää pastellipiirrosta, joiden ääressä tuli vietettyä niin vappu kuin viikonloputkin. Tänään oli enää vuorossa käsitellä työt fiksatiivilla, ettei liitumainen pastelliväri pääsisi leviämään. Purkissa luvattiin, ettei fiksatiivi muuttaisi värien sävyjä, ja kyseisen merkin korostettiin sopivan erityisesti pastellitöille. Sen kummempia testailematta rupesin sitten suihkuttelemaan ainetta töille, mutta kuinkas kävikään: kuivumisen alettua pastellitöiden keltaiset kohdat rupesivat "vetäytymään" toisiaan vasten ja muuttumaan läpikuultaviksi. Keltaista oli käytetty töihin paljon. Vaivalla tehdyt tasaiset pinnat näyttivät siltä kuin sumeaa kuvaa olisi terävöity liikaa. Ajattelin muutoksen olevan väliaikainen, mutta toisin kävi - pinta karhentui ja tummui pysyvästi. Yritin korjata karheutta piirtämällä päälle uudelleen pastellilla. Se näyttäisi auttavan jonkin verran, mutta tulos ei ole läheskään yhtä kirkas kuin aluksi.

Harmittaa ja ärsyttää. Minulla on huomisaamuun asti aikaa yrittää korjata piirrosten pintaa, ennen kuin tilaaja hakee ne. Samanlaista yksityiskohtaisuutta en saa niihin kuitenkaan takaisin. Jälkiviisaudet kaikuvat päässä: olisi pitänyt testata fiksatiivia eri väreille etukäteen. Olisi pitänyt ottaa paremmat kuvat töistä ennen fiksausta. Miten sitä voi olla niin typerä, että tekee tällaisia virheitä?

Aina välillä sitä kuvittelee osaavansa olla armollinen itselleen "nyt vihdoin aikuisena", mutta itsesyytökset ja tilaajan mahdollisen pettymyksen johdosta koettu musertavan huono omatunto painavat maahan.

Toivottavasti tämänkin osaa jonain päivänä nähdä oppimiskokemuksena.

--

Lisäys seuraavalta aamulta: Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää taas paljon valoisammalta. Rakeinen pinta imi väriä yllättävän hyvin, eikä suurta eroa huomaa. Oppimiskokemuskin on tavoitettu ja se kuuluu näin: nuku yön yli, ennen kuin alat panikoida :D No panikointi ei nyt muutenkaan kannata, mutta ei varsinkaan iltaisin, jolloin muutenkin väsyttää ja minulla on taipumusta ruveta käymään ylikierroksilla.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Saavutuksia: Vuokraosuus maksettu!

Uskomatonta, mutta totta: saan tässä kuussa ensimmäistä kertaa vuoteen maksettua oman osuuteni asuntomme vuokrasta (tai siis ainakin, jos tilaajat maksavat teoksensa eräpäivään mennessä). Ja vieläpä ihan täysin itse itseni työllistäneenä! Minulla on todella onnistunut fiilis, vaikka kyseessä on "vain" vuokran maksu. Muutama kuukausi sitten en olisi uskonut tämän voivan tapahtua, mutta tässä sitä silti ollaan. Uurastus palkittiin, jee! Korppu toi juhlan kunniaksi kotiin pullaa ja suklaalevyn. 

Tässä kuussa töitä on riittänyt niin paljon, etten ole edes vilkaissut näyttelyteoksiin päin. Ensi kuun palkka tulee jäämään vähäiseksi, koska en ehdi ottaa enempää tilauksia vastaan ennen lokakuuta (no okei, poikkeustapaukset sallitaan). Tämä johtuu siitä, että näyttelyn kanssa alkaa jo tulla kiire. Vielä en siis elä taiteella. Pieni huolestumisen aalto lävisti mieleni, kun järjestelmäkameraani tuli kosketushäiriö, minkä jälkeen se ei enää toiminut. Onneksi Korppu on näppärä käsistään ja sanoi voivansa korjata sen. Hyvä homma, koska varaosat maksavat huomattavasti vähemmän kuin uusi järkkäri. Osia ei ole kuitenkaan kuulunut, koska tavarantoimittajalla oli jokin este, enkä siis saa  hetkeen ladattua hyviä kuvia teoksistani.

Koin pienen valaistuksen rahaongelmiini asioidessani eräässä askartelu- ja taidetarvikekaupassa maaliskuussa. Tajusin, että lähes kaikki paikassa myytävät välineet ovat minulle tuttuja - tiedän miten niitä käytetään ja mitkä ovat ekologisesti tai eettisesti parhaita vaihtoehtoja. Lisäksi osaan suositella tuotteita eri-ikäisille käyttäjille varsin vaivatta, sekä valmistaa näytekappaleita myymälään. Hetken mielijohteesta päätin hakea paikkaan töihin, vaikka mitään työpaikkaa ei siis ollut ilmoitettu avoimeksi. Viime viikolla minulle soitettiin ja sain kutsun työhaastatteluun. Ja tänään varmistui, että saan paikan. Töitä on noin pari kertaa viikossa, ja kuukausipalkka juuri ja juuri vuokraosuuteni verran, eli ainakin vähän enemmän pitäisi jäädä käteen kuin nykyään. Soppari kirjoitetaan näillä näkymin kesäksi, mutta sitä voitanee jatkaa syksyllä.

Nyt pitää vain ottaa selvää, että miten menetellä verokorttien kanssa. Sivutuloverokortin voi kuulemma saada myös pieniprosenttisena, elleivät tienatut summat ole suuria. Ei muuta kuin tutkimaan asiaa.