The Lööv Story: Nykyaika

Tämä postaus on jatkoa näille:

• The Lööv Story: Ensitapaaminen
• The Lööv Story: Ihastuminen
• The Lööv Story: Seurustelun alku
• The Lööv Story: Alkuhuuma
• The Lööv Story: Arkeentuminen
• The Lööv Story: Yhteenmuutto

Olemme nyt tunteneet Korpun kanssa toisemme melkein kahdeksan vuotta. Seurustelemme kuudetta vuotta ja asumme yhdessä kolmatta vuotta. Vaikka hyppäänkin aika ison matkan viimepostauksesta - vuodesta 2011 vuoteen 2014 -, ei se tarkoita, että arki olisi jotenkin tylsistynyt. Isoja muutoksia ei ole viimeaikoina tapahtunut, mutta mielestäni se on ihan hyväkin asia: voi huoahtaa ja olla vaan. En (ainakaan vielä) ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat uudelleen kokea alkuhuuman jännityksen ja jäävät siihen koukkuun. Arki on mielestäni paljon mukavampaa. Kunhan se ei tietenkään jää pelkäksi arjeksi, on sitä osattava tehdä myös välillä jotain uutta ja erilaista.

Pussailu näyttää melkein jopa järkevältä kun seison kiven päällä

Olen kirjoittanut The Lööv Storya ymmärrettävästi melko ruusuiseen sävyyn, olisihan se nyt aika outoa jos alkaisin internetissä avautumaan jostain ikivanhoista riidoista tai sitten valittamaan jostain Korpun piirteistä tai omista sanomisistani. Kyllä meilläkin silloin tällöin riidellään, kumpikaan ei ole lapanen ja molemmilla on omat mielipiteet asioista. Erimielisyydet ovat kuitenkin jonkin verran vähentyneet teiniajoista, jolloin molempien näkemykset olivat aika mustavalkoisia. Olemme mielestäni aika hyvin osanneet tehdä kompromisseja, vaikka tietenkin niissä asioissa, joissa pitää itse taipua, kompromissit aina harmittavat hieman ^^' Noh, aina voi vedota siihen, että se toinen osapuoli joutuu itsekin taipumaan joissain asioissa ja häntä varmasti harmittaa yhtä paljon. Puhun tässä nyt siis sellaisista arjen asioista, kuten kumpi tiskaa ja missä vietetään lomat ja hankitaanko uutta tietokonetta vai ei.

Arjessa tietysti myös sattuu ja tapahtuu muutenkin, kuin omasta tahdosta riippuvia ikäviä asioita:

Ruokamyrkytys moottoritiellä

Niihin kannattaa suhtautua huumorilla :D

Huomaan laiskistuneeni joissain asioissa, jotka ennen olivat minulle ihan periaatekysymyksiä. Esimerkiksi vuosipäivien vietossa on joka vuosi hieman "laskettu tasoa", jos näin voi sanoa. Tässä listaus:

1. vuosipäivä: Mekko päälle, Fransmanniin syömään ja kakun leipominen.
2. vuosipäivä:  Kylpyläviikonloppu Oulussa.
3. vuosipäivä: Mekko päälle, Amarilloon syömään, leivotaan kakku ja hohtokeilaamaan.
4. vuosipäivä: Villapaita päälle, kahville, leivotaan keksejä ja tilataan pizza kotiin.
5. vuosipäivä: Mekko päälle, kahvilaan (jossa oli sen verran kylmä, että pidin takkia mekon päällä koko ajan) ja kotiin syömään pizzaa ja hampurilaista.

Tason laskeminen johtuu tosin lähinnä siitä, että nautimme kotona olosta todella paljon, ja vuosipäivämme on keskellä pimeintä ja kylmintä joulukuuta, jolloin ei ole oikein hotsittanut lähteä mekko päällä mihinkään. Kesäisin sen sijaan ollaan hieman ryhdistäydytty ja menty sitten kunnon tärskyille, vuokrattu kesämökki tai jotain muuta mukavaa :)


Tässä vielä loppuun joitain hassuja faktoja:

• Meillä on pituuseroa 32 cm, mikä tarkoittaa, että olen melkein Korpun pitunen, jos hän seisoo

  

  Oli pakko piirtää Korpun jalat lyhyemmiksi kuin
  oikeasti, että mahtuivat kuvaan :D

  liukuportaissa yhtä askelmaa alempana

• Korpun viisaus: "Joko eroatte siten, ettette tunne toisianne, tai olette yhdessä niin kauan, että näette toisenne paskovan housunne (henkisesti tai fyysisesti)". Tuo on mielestäni aika hyvä viisaus (joo-o, "viisaus" :DD) pitkään parisuhteeseen. Joskus on pakko kohdata ne toisen ällöttävätkin puolet

• En oikein osaa näyttää tunteitani etenkään julkisella paikalla, mutta Korppu tietää, että jotain on vialla jos nenäni muuttuu punaiseksi

• Parisuhdeklisee siitä, että lausutaan vahingossa duona sama asia, on ainakin meillä toteutunut. Luojan kiitos ei kuitenkaan täydennetä toistemme lauseita (ainakaan usein)

• Ennen minä olin se höpöttäjä ja Korppu hiljaisempi, viime aikoina tuntuu menneen vähän toisin päin

• Kävelemme melkein aina käsi kädessä. Sekin on teiniajoilta jäänyt tapa. Huvittavaa miettiä, että kun alkoi seurustelemaan, käsi kädessä kävely tuntui hirveän vaikealta ja nykyään ei osata enää kävellä ilman sitä, edes jos ollaan vihaisia. Joidenkin mielestä se on hassua (kuten lähikauppamme myyjistä) ja joitakin se taas ärsyttää ihan kauheasti (muutamat yliopiston vuosikurssilaiset ovat kuulemma valittaneet siitä)

• Meillä on aika erilaiset ajatusmaailmat, kuten tuolla profiilissakin lukee. Minä olen uskovainen kasvissyöjä ja Korppu taas uskonnoton sekasyöjä. Kotona tosin ei syödä lihaa, koska emme jaksa laittaa kahta eri ruokaa

• Monet ihmettelevät sitä, voiko ensimmäisen kanssa alkaa heti vakituisesti seurustelemaan ja eikö silloin tule houkutusta "kokeilla muita". No ei ole kyllä tullut :D

• Ensi Silmäyksellä -sarjan Lily ja Marshall ovat ainoa tv-pari, johon olemme ikinä samaistuneet

Ei tämä Lööv Story onneksi tähän lopu, jatkuu vaan ;) Kuitenkin tämä taitaa olla viimeinen Lööv Story -postaus, kun kerta pääsin jo nykyaikaan saakka. Hauskaa, että niin monet ovat jaksaneet lukea näitä! 

Kysymyksiä ja kommentteja saa tietysti tavalliseen tapaan esittää, jos jokin jäi kummastuttamaan tai mietityttämään.