Hulinaa ja huiskettomuutta

Hurjan inspiraation johdattelemana aloin jo toissaviikolla luomaan pohjaväritystä viimeiseen omistamaani maalauspohjaan. Koko viime viikko kului sitten flow-tilassa minun maalatessani joka päivä niin kauan, että iltaan mennessä oli hankala saada kiedottua ajatuksiaan pois aiheesta. Sen ansiosta näyttelytyö valmistui viikossa, vaikka minulla kestää yleensä kuukauden verran saada yksi teos valmiiksi.

Vihdoinkin II, 2017. Omistan tälle työlle tulevaisuudessa vielä kokonaan oman postauksensa.

Tarkoituksenani oli ratsastaa innostuksen aallolla niin pitkään kuin mahdollista, ja aloittaa seuraava työ heti viikonlopun jälkeen. Tässä vaiheessa kuvioihin ilmestyi pieni ongelma, sillä tilaamiani maalauspohjia ei näkynyt vieläkään missään. Perjantai 13. päivä puhelimeni soi, ja tavarantoimittaja kertoi minun tehneen tilatessani virheen, minkä vuoksi pohjia ei voitu toimittaa. Tein tilauksen uudestaan, ja olen kuluttanut tämän viikon pelkästään odottamalla pakettia. Kuten minut tuntevat ihmiset tietävät, en siedä toimettomuutta juuri yhtään. Niinpä tämä viikko on ollut yhtä tuskaa. Eilinen päivä oli ehkä pahin, sillä lähetysseurannan sivuilla luki paketin päässeen Joensuuhun saakka klo 9.12, ja että se "odottaa lastausta noutopisteeseen." Olen päivittänyt sivua noin puolen tunnin välein, mutta yhä 24 tuntia myöhemmin paketti vain "odottaa lastausta noutopisteeseen." Lastatkaa se nyt jo! #kärsimätön (heti tämän kirjoitettuani tuli tekstiviesti, että lähetys on saapunut, jee!!).

Koska toimettomuus on pebasta, olen sitten treenannut, hoitanut Animalia Joensuun juttuja ja päivittänyt nettisivujani tämän viikon. Ja lisäksi kuurannut kämppämme lattiasta kattoon sekä leiponut omenapiirakan. Jos joku ihmettelee, miksen ole käyttänyt aikaani piirtämiseen, niin siihen on yksinkertainen syy: ajatukseni ovat niin vahvasti olleet seuraavassa maalauksessa, että olen kokenut suorastaan ahdistavaksi alkaa tekemään mitään muuta. Eilen tuo olo kuitenkin helpotti ja pääsin pitkästä aikaa jatkamaan pikkusiskolleni valmistuvaa työtä hänen koiristaan.

Kuvan suomenlapinkoiria Pipsaa ja Bellaa voi muuten seurata Instagramissa @bellapipsa

Toki on myönnettävä, etteivät kärsimättömyyteni ja hienoinen epätoivoni ole johtuneet ainoastaan tekemisen puutteesta. Viime viikon keskiviikkona pidettiin Joensuussa Vegaanihaasteilta, jossa oli vieraana kuvataiteilija Pekka Hokkanen. Tapahtuma oli oikein onnistunut ja super-mielenkiintoinen, mutta tapahtuman lopuksi Hokkanen myönsi, että taiteella on hyvin hankala elää Suomessa. Tiesinhän minä tuon jo etukäteen, mutta jotenkin oli hankala uskoa, että jopa Hokkasella - joka on äärettömän taitava ammattitaiteilija - on tällaisia ongelmia.

Oma tuottoni on noussut tasaisesti siitä asti, kun viime huhtikuussa aloitin taiteilun. Saisin jo melkein maksettua oman osuuteni vuokrasta kuukausittain, mikä on huikea ero kun vertaa edellisvuoden 300 euron vuosituloihin. Tilaustöistä saatavaan tuottoon luottaminen on kuitenkin hyvin epävarmaa, koska ihan yhtäkkiä saattaa tulla kausia, jolloin tilauksia joko a) ei vain tule, b) tulee niin paljon, etten ehdi toteuttaa niitä kaikkia haluttuun dead lineen mennessä, jolloin ihmiset yleensä siirtyvät toisen taiteilijan pakeille. Kuten olen varmaankin jo aiemmissa postauksissa kertonut, minulla on lokakuuhun asti aikaa saada homma kannattamaan, tai muuten luovutan ja siirryn muihin hommiin. Juurikin tuon oman suunnan ja muiden hommien pohtiminen sai mielialani hetkellisesti alhaiseksi, koska en ole keksinyt taiteen ja tilaustöiden tekemisen lisäksi mitään muuta "omaa juttua" (kuulostaapa snobilta). Myöhemmin, tai oikeastaan eilen, totesin, etten jaksa murehtia tällaisia juttuja vielä, vaan nautin taiteilu-ajoista niin kauan kuin sitä kestää ja elän päivän kerrallaan. Mistäpä sitä tietää, jos tällä välin tapahtuukin jotain isompaa tai pienempää, mikä näyttää uuden suunnan elämälle.

Taiteilija Pekka Hokkanen Vegaanihaasteen vieraana Kulttuurikahvila Laiturilla 11.1.2017.

Tulevasta näyttelystä olen yhä täpinöissäni. Valmiina on nyt seitsemän akryylimaalausta, ja näyttelyyn on tarkoitus valmistua yhteensä 12 teosta. Olen miettinyt näyttelyä ihan liikaa, ja huomasin sen viimeistään toissapäivänä, kun eräs toimittaja tuli haastattelemaan minua aiheesta lehteen (tästä lisää jutun ilmestyttyä). Hän kyseli ihan perusasioita, ja vakiovastaukseni kaikkeen oli "en tiiä". Aivoni löivät ihan tyhjää sellaisillekin kysymyksille kuin "Mistä näyttelysi kertoo?" tai "Mitä yrität saada näyttelylläsi aikaan?". Toimittajan lähdettyä minun piti itsekin ihan työllä ja vaivalla irtaantua aiheesta, tarkastella sitä ulkopuolisen silmin ja vastata kysymyksiin kirjoittamalla paperille:

• Näyttelyn teema: "Armoa-taidenäyttelyssä pohditaan kristinuskon ja eläinoikeuksien suhdetta."
• Näyttelyn väite: "Eläimet on vuosituhansien aikana pimitetty kristinuskosta ja ajettu moraalisen vastuun kentän ulkopuolelle, vaikkei tämä ollut kristinuskon alkuperäinen käsitys hyvästä eläinten kohtelusta. Ajatustapa heijastuu länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta myös muiden kuin kristittyjen alitajuntaan."
• Näyttelyn tarkoitus: "Näyttelyn tarkoitus on saada ihmiset näkemään eläimet moraalisen vastuun piiriin kuuluvina olentoina kristillistä symboliikkaa hyödyntäen. Sama uskis-termein ilmaistuna: Näyttelyn tarkoitus on saada ihmiset näkemään eläimet Jumalan luomina olentoina, joiden oikeuksista huolehtiminen on lähimmäisenrakkauden toteutumista ja kristillinen velvollisuus."

Pakko sanoa, että oli kyllä helpottavaa saada asiat yksinkertaistettuna ilmaistuksi. Ja onneksi toimittajakin otti myöhemmin vastaan selvennettyjä ajatuksiani. Tuntuu, että näyttelyn luominen on vähän sama kuin gradun kirjoittaminen. Eli ajatuksiinsa hukkuu, ellei niistä välillä astu ulos ja tarkastele niitä ulkopuolelta.

Lähimmäisenrakkaudesta puheen ollen, ystävänpäivä lähestyy, ja ystävänpäiväkortit ovat tulleet myyntiin! Rakkaudesta mentiin siis taas kaupallisuuteen... Ystävänpäiväkortit ovat tänä vuonna pikkuveljeni Jimin suunnittelemia, ja 1/3 tuotosta lahjoitetaan hänen toiveestaan Unicefille. Kortit on valmistettu 100 % kierrätetystä paperista.