Piirustustyylin kehittyminen

Yksi parhaista asioista piirtämisessä on, kun tajuaa yhtäkkiä kehittyneensä siinä! Kehittymistä tapahtuu ainakin minulla joko hitaasti ja huomaamattomasti tai sitten valtavin hyppäyksin.

Hidas kehittymistahti on samanlaista kuin uuden oppiminen lapsena: omin silmin katsottuna muutosta ei juurikaan tapahdu ja asiaan turhautuu jossain vaiheessa valtavasti. Mutta sitten, kun löytää jonkin vanhan piirroksensa ja vertaa työn jälkeä uusiin teoksiin, ymmärtää muutoksen olevan paljon suurempi kuin tajusikaan. Muistin "ihan kirkkaasti" tuon vuonna 2014 piirtämäni työn näyttävän tekstuuriltaan suunnilleen samalta kuin 2016 piirtämäni työn. Hämmästyin ihan aidosti, että kehittymisen oikeasti huomaa noiden kahden väliltä varsin selvästi!

Harppauksittain kehittyminen taas tapahtuu jonkin oivalluksen kautta. Minulla on tapana harjoitella piirtämistä katsomalla vaikkapa Instagramissa muiden kädenjälkeä ja yrittämällä matkia niitä mahdollisimman tarkasti. Siinä sitten yhtäkkiä ymmärtää, minkälaisia varjostuksia tai vaikkapa kynän kulmaa kannattaa käyttää saadakseen aikaan tiettyä jälkeä. Tunne on ihana ja se lisää mukavasti itsevarmuutta ja innostusta piirtämiseen.

Olen ihan varma, että tämä uusin pariskuntapotrettini saa minut taas parin vuoden päästä häpeämään piirustusjälkeäni. Mutta ainakin vielä tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen työhön ja sen onnistumiseen.