Ihmistä ja eläintä sinä autat, 2016

Ihmistä ja eläintä sinä autat // You preserve both people and animals (40 x 30 cm) by Limppu Witick

Uusi työ on valmistunut näyttelyä varten! Tätä oli jännää tehdä, monestakin syystä. Ensinnäkin idea syntyi ihan spontaanisti, ja jännitti, että alanko pitää koko aihetta ihan töhönä kesken maalausprosessin. Siis kyllähän ideat tavallisestikin syntyvät spontaanisti, mutta monesti harkitsen niiden toteuttamista aika pitkään ennen kuin ryhdyn toimeen. Toiseksi käytössäni oli tällä kertaa vain neljä maalituubia: valkoinen, sininen, punainen ja keltainen. Yleensä olen käyttänyt monen sävyisiä maalituubeja, mutta tulee paljon halvemmaksi ja helpommaksi hankkia pelkät päävärit. Ja kolmanneksi, mallinani toimi Albert Edelfeltin teos (Kristus ja Mataleena), mikä asetti riman vähintäänkin korkealle.

Maalaus itsessään oli yllättävän helppo tehdä, koska minulla oli valmis malli. Edelfelt oli tutkinut teoksessaan valot, varjot ja muodot valmiiksi, joten minulla ei mennyt aikaa niiden pohtimiseen. Tämän työn tekemiseen kului yhteensä pari viikkoa, noin 86 tuntia.

Yllä oleviin vaiheisiin kului aikaa noin kahdeksan tuntia.

Yllä oleviin vaiheisiin kului aikaa noin 35 tuntia. 

Yllä oleviin vaiheisiin kului aikaa noin 40 tuntia.

Taustan pohjavärit, kasvot ja järvimaisema olivat helppoja tehdä. Sen sijaan päänvaivaa tuottivat jalat ja kädet, sorsan siipi, taustan puut sekä vaatteet. Viimeksi mainitut uusin varmaan kymmenen kertaa.

Maalauksen idea lähti muun muassa siitä, kun 5-vuotias pikkusiskoni sai syksyllä kuulla isäni kaverin metsästävän sorsia. Sisko itki koko päivän järkyttyneenä ja anoi, että isäni estäisi sen.

En kuitenkaan halua vielä avata enempää maalauksen taustaa. Sen sijaan olisi mukavaa kuulla lukijoiden mielipiteitä, ajatuksia tai tulkintoja siitä.

Olen nyt toiminut vähän päälle kuukauden päätoimisesti kuvataiteilijana. Kuukauteen on mahtunut vaikka sun mitä, ja tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Seuraavassa postauksessa onkin tarkoitus kertoa enemmän, kuinka arki on sujunut... tosin saa nähdä, milloin saan sen kirjoitettua. Huhtikuussa kirjoitin yhteensä noin 60 sivua viimeisiä yliopistoesseitä, ja sen jälkeen koneella oleminen on tuntunut ihan tuskalta. Heh, ilmeisesti toipuminen ottaa aikansa.

Ps. Teos on myytävänä Armoa!-näyttelyssä ensi vuonna, mutta varattavissa jo nyt.