The Lööv Story: Inttileskeys ja yhteenmuutto

Tässä postaussarjassa kuvitan ja kerron minun ja poikaystäväni yhteisistä vuosista. Postaus on jatkoa näille:

• The Lööv Story: Ensitapaaminen
• The Lööv Story: Ihastuminen
• The Lööv Story: Seurustelun alku
• The Lööv Story: Alkuhuuma
• The Lööv Story: Arkeentuminen

Kurkkusalaattikausi - 2011

Armeija-aika oli tietenkin ihan takalistosta. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin: mielestäni jokaisen parin olisi hyvä kokea jokin inttileskeyden kaltainen ero toisistaan. Aika oli erittäin hyödyllinen "parisuhteen koetus". Tieto hyödyllisyydestä ei kuitenkaan kumonnut ajan ärsyttävyyttä.

Vihdoin intti alta pois & yhteinen kämppä! VICTORYYY!

Korppu ei ensimmäiseen kahteen viikkoon saanut käyttää kännykkäänsä, joten elin täysin pimennossa siitä, mitä hänen elämäänsä kuului tai miten hän armeijassa viihtyi. Se tietämättömyys oli pahinta. Tietämättömyyden lisäksi minua harmitti aluksi todella paljon se, miten kaikki kertoilivat, että armeijassa heidän poikaystävistään tuli todella romanttisia ja ihania etenkin tekstiviesteissään. Miksi minun poikaystäväni pysyi ihan samana? :D Sitten myöhemmin älysin, että ihan hyvä, että hän pysyi samana (ää, Korppu tuijottaa vieressä kun kirjoitan tätä, mua hävettää D:). Korppu on enemmän "käytännön" kuin sanojen äijä. Hän tuli armeijasta esimerkiksi syntymäpäivänäni kertomaansa aikaisemmin lomalle, meni salaa kämppääni omilla avaimillaan, siivosi ja toi kukkia ja lahjan sinne sisälle odottamaan :3 Se oli ihana yllätys.
Takaisin kuitenkin inttiajan alkuun: ensimmäisten viikkojen jälkeen Korppu sai onneksi iltaisin soitella tai ainakin yleensä laittaa tekstiviestiä. Olin tietysti alussa aika yksinäinen, mutta onneksi tuntemukset kuitenkin tasoittuivat "alkujärkytyksen" jälkeen ja pian ero Korpusta tuntui arjelta ja lomat juhlalta. Minulla meni siis ihan hyvin, tosin jostain syystä ruokahalu oli ensimmäisen kuukauden täysin kadoksissa.

Korppu oli alunperin suunnitellut olevansa armeijassa vuoden, kun taas minun suunnitelmiini kuului lukea teologisen pääsykokeisiin puoli vuotta ja muuttaa sitten kesällä edeltä käsin opiskelupaikkakunnallemme, joka sijaitsi 700 kilometrin päässä Korpun komppaniasta. Olin selvästi aika itsevarma sisäänpääsystä. Korppu puolestaan oli jo päässyt yliopistoon suoravalinnalla. 

Kahden viikon päästä armeijan alkamisesta Korpulla oli ensimmäinen loma. Silloin hän kertoi, ettei aiokaan viettää vuotta armeijassa, vaan yrittää päästä puolella vuodella, koska hänellä oli palava halu takaisin opiskelemaan ja pääsemään "elämässä eteenpäin". Niinpä hän hieman alisuoritti p-kauden ajan, ja saatuaan tietää päässeensä puolen vuoden mieheksi, hän "ryhdistäytyi". Ryhdistäytymisen ansiosta Korppu sai paljon kuntoisuuslomia. Hän käytti ne keväällä, kun lähdimme etsimään asuntoa opiskelupaikkakunnaltamme.


Asunnonetsintä ja yliopiston pääsykokeet

Asunnonetsinnän lomassa kävin samalla suorittamassa teologian pääsykokeen. Itse koe osoittautui helpoksi, mutta englanninkielinen osuus mietitytti melkoisesti: olin nimittäin suomentanut sanat "Golden Seals" "kultaisiksi hylkeiksi". Tekstissä siis puhuttiin kultaisesta sinetistä. Hupsista :D Sekä asunnonetsintä että pääsykoe kuitenkin onnistuivat yli odotusten. Ensinnäkin sain kokeessa hyvät pisteet kaikesta muusta, paitsi englanti-osiosta. Toisekseen erittäin ystävällinen vuokranantajamme tunsi huonoa omaatuntoa, koska hän oli vahingossa antanut sen asunnon pois, jota meidän olisi pitänyt tulla katsomaan. Sen vuoksi hän vuokrasi meille suoraan halvemman ja paremman kämpän.

Yhteenmuutto

Heinäkuussa Korpun armeija loppui. Elokuussa muutimme yhteen 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Muutto oli vähän vaikea, koska minulla oli jo oma asunto ja hyvät huonekalut, joten ne piti viedä mukana Suomen toisesta päästä toiseen. Veimme tavarat kahdella kerralla: ensimmäisellä kerralla saimme peräkärryn lainaksi ja sukulaiset auttoivat kuljetuksessa. Toisella kerralla, kun muutimme "virallisesti ja lopullisesti", menimme kahdestaan junalla. Kun saimme ensikerran vietyä tavarat yhteiseen kotiin, oli päällä kunnon voittajafiilis. Hyppäsin Korpun kaulaan ja me vain halailimme olohuoneessa.

Elimme ensimmäisen viikon pimeydessä, koska emme olleet tajunneet, ettei vuokra-asunnossa ole lamppuja yleensä valmiina. Ensimmäinen ateriamme oli patonkia ja salaattia ja söimme sen lattialla muuttolaatikoiden keskellä, koska pöytä oli tavaransäilytyspaikkana. Tunnelma oli koko ajan sellainen vapautunut ja vapaa. Ihanasta tunnelmasta huolimatta minua mietitytti aluksi aika paljon, että mitä jos "kyllästyisimme" heti toistemme naamoihin, koska minua oli niin monessa paikkaan siitä varoitettu. Näin jälkikäteen voisin todeta, että toinen viikko yhteisasumisesta oli vaikein, koska molemmilla oli ihan erilaiset tavat hoitaa kotia, siivota, laittaa ruokaa ja niin edespäin, mutta siitä lähtien yhteiselo on maistunut aina vain paremmalta :)

Seuraava The Lööv Story -postaus on viimeinen, sillä kerron siinä mitä meille kuuluu nykyään. Iski sen verran kova väsymys, että teksti saattaa olla hieman vaikealukuista ^^'

...jatkuu...