Ärrhh, kärsiikö kukaan muu samasta vaivasta kuin minä: kun jätän maalauksen kesken niin, että se jää ihan hirveään vaiheeseen, jään stressaamaan siitä ihan kauheasti :D Vai onko mulla vaan jokin pakkomielle? Eilen illalla jouduin jättämään yhden tilaustyön kesken siten, että maalauksessa olevalla tyypillä oli ihan tajuttoman vääristynyt silmä. Se siis jäi ihan todella karun näköiseksi. Kun menin sitten katsomaan tv:tä, mua ihan raivostutti se maalaus. Loppujen lopuksi menin kääntämään sen ympäri, jotten näkisi sitä, mutta se ei auttanut kuin hieman. Paljon kivempi olo on kun maalaus jää niin hyvään vaiheeseen, että sitä tekee mieli jatkaa innoissaan. Toisaalta, sekin on aika ärsyttävää jos innostus on sitten niin suuri, ettei saa unta.
Hassua, ettei ainakaan mulle tule kuitenkaan tuollaista oloa esimerkiksi piirtäessä tai kutoessa. Siis toki innostus voi jäädä päälle, mutta jotkut pikkuvirheiden korjailut voi yleensä ihan hyvin jättää seuraavalle päivälle.
Kutomisesta puheen ollen, Korpun villapaita on viimein valmis! Aloitin tekemään sitä tammikuussa ja tarkoitus oli saada se valmiiksi ystävänpäiväksi. Aikataulu siis venyi kuukaudella, mutta mitäpä pienistä.
 |
| Päätön Korppu poseeraa. Ohje täältä. |
Hauska että jonkun muunkin yöunet saattavat kärsiä taiteilujen vuoksi.
VastaaPoistaJa onpa hieno villapaita!!
Minulla on taas virkkaukset ja neulomiset jääneet tämän piirtoiluintoilun vuoksi. Tuntuu, että olen tällainen kausiharrastaja.. :F
Sulla on sama ongelma? :D
PoistaKiitos paljon kehuista! :) Mullakin menee aikalailla kausittain nämä kaikki.
Juu kyllä :D Toinen on sitten tämä, ettei uskalla tattua välineisiin. Ei sitten pääse epäonnistumaan (muttei myöskään fiilistelemään. huoh).
PoistaJa siis tarkoitin varmaan sanoa, että hauska kuulla... Eihän se sinänsä hauska juttu ole :F
VastaaPoista