The Lööv Story: Arkeentuminen

Tämä postaus on jatkoa näille:

• The Lööv Story: Ensitapaaminen
• The Lööv Story: Ihastuminen
• The Lööv Story: Seurustelun alku
• The Lööv Story: Alkuhuuma

Vuonna 2010 kaikki viimeinkin normalisoitui jonkin verran. Kaverit tottuivat seurusteluumme ja me totuimme toisiimme sen verran, ettei meillä ollut tarvetta jatkuvasti olla kiinni toisissamme. Arkeentuminen tuntui mielestäni maailman mahtavimmalta asialta ikinä, sillä olin odottanut sitä jo pitkään. Jatkuva Korpun ajatteleminen ja sydämen pamppailu ja ulkonäöstä huolehtiminen rupesivat pikkuhiljaa kyrsimään. Täytyy myöntää, että en vieläkään kaipaa alkuhuuman tunnetta, sen verran kauan se kesti. Vaikka arkeentuminen kuulostaa melko tylsältä, itse vuosi oli mahtava. 

Keväällä olivat tietenkin vuorossa penkkarit, joissa oli teemana supersankarit. Minusta tuli kissanainen ja Korpusta puolestaan Hellboy (ks. kuva alla). Löysimme molemmat melko halvalla asut, sillä Korpun asu kustansi yhteensä 5 euroa ja minun taas noin 20 euroa. Lukuloma meillä ei kuitenkaan ollut, vaan opiskelut jatkuivat ihan normaalisti. 

Kesällä teimme pitkiä pyörälenkkejä ja menimme kerran esimerkiksi joenrantaan puhaltelemaan saippuakuplia. Monet vuosikurssilaisemme valmistuivat tuona kesänä, mutta koska olimme kuvislinjalla, valmistuimme vasta joulukuussa.

Syksyllä järjestin Korpulle yllätyssynttärit. Korppu luuli, että olimme menossa kaverin tupareille, vaikka oikeasti olimme järjestäneet hänelle juhlat tämän kyseisen kaverin luokse. Kun kaverit avasivat oven, aloimme kaikki laulaa yhdestä suusta paljon onnea vaan -laulua. Korpulla kesti hetken aikaa tajuta kenelle oikein laulamme, sillä hän muutaman sekunnin ajan vilkuili ympärilleen tyhjässä rappukäytävässä :D

Syksyllä olivat vuorossa myös Korpun kutsunnat ja saimme tietää, että tämä aloittaisi armeijan heti valmistumisen jälkeen tammikuussa 2011. Eräänä päivänä, kun seisoimme juna-asemalla odottaessamme kyytiä kotiin, Korppu kysyi minulta, että mitä tapahtuisi lakkiaisten ja armeijan jälkeen. Itse olin aika pintapuolisesti päättänyt lähteä lukemaan teologiaa tai biologiaa, mutten vielä tiennyt minnepäin Suomea tie veisi. Korppu taas ei tiennyt, mitä halusi lukemaan. Ennen kuin ehdin vastata, Korppu kysyi minulta, että haluaisinko muuttaa hänen kanssaan yhteen. Kysymys yllätti minut, koska emme olleet vielä tuolloin puhuneet yhteenmuutosta. Vastasin tietysti myöntävästi. Alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa yhteen armeijan alettua, mutta suunnitelmat muuttuivat myöhemmin siten, että se tapahtui vasta korkeakouluopiskeluiden alettua. Tuolloin viivästys harmitti todella paljon, mutta eipä se  loppujen lopuksi mitään aiheuttanut.

Ylioppilaskirjoituksista selvisimme molemmat hyvin. Itseäni jäi jonkin verran harmittamaan, että vaikka lukion keskiarvoni oli 8.9, oli ylppäritodistuksessani pelkkiä C- ja M-kirjaimia. Nyt ajateltuna tuolla ei edes ole mitään väliä, mutta silloin, hirveästi lukeneena ja kaikkensa antaneena, olo oli äärettömän pettynyt. Olin aivan varma, että menen uusimaan ne kaikki, mutta onneksi en mennyt, sillä olisin vaan uudelleen ottanut niistä stressiä. Tämän kerron vain siksi, että jos jollakulla lukijoistani on vielä ylioppilaskirjoitukset edessä päin, niin ne eivät ole niin kuolemanvakavat kuin opettajat antavat ymmärtää. KUKAAN ei jaksa enää lakkiaisten jälkeen niistä sinulta kysyä. Tai jos jaksaa, niin älä ainakaan sinä jaksa välittää.

Ja sitten takaisin Lööv Storyn pariin. Pidimme Korpun kanssa yhteiset ylioppilasjuhlat kahdella eri paikkakunnalla. Aluksi juhlin äitini luona, sitten Korpun vanhempien luona ja lopuksi matkustimme isäni luo juhlimaan niitä sukuni kanssa. Koko viikko oli siis kirjaimellisesti yhtä juhlaa. Toista vuosipäiväämme juhlimme Oulun Edenissä, ja melkein heti sen jälkeen Korpun oli aika lähteä armeijaan.

Inttileskeys-ajasta ja yhteenmuutosta lisää seuraavassa The Lööv Storyn osassa ;)

Penkkaritunnelmissa 2010. Korpulla on pelottava ilme, tiedän.

Tein Korpulle yllärisynttärilahjaksi uoean muotokuvan : D

...jatkuu...