Soitin Korpulle kesälomalla hyppien ja pomppien: olimme hakeneet lukioon kuvataidelinjalle ja päässeet sisään! Korppu ilostui soitosta ja meillä molemmilla oli kunnon voittajafiilis yllä.
 |
Tällä kertaa kuvituksesta tuli aika kökkö, pahoittelen ^^'
Ja turvaistuin oli tietysti toisin päin, se oli vain helpompi
piirtää näin ;)
|
Kesäkuun alussa tiedustelin Korpulta haluaisiko hän ensimmäisenä päivänä kyydin lukiolle, koska äitini oli luvannut viedä minut sinne. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo ahtautuneena takapenkille 1-vuotiaan pikkuveljen ja tämän turvaistuimen kanssa. Matka oli hieman kiusallinen, sillä kuumana päivänä hikosin kuin mikäkin ja olin niin hermostunut uudesta koulusta, etten saanut sanaakaan sanottua. Tai sitten vaihtoehtoisesti höpisin koko matkan kaikkea turhaa, en muista. Tuolloin pikkuveljeni tuijotti Korppua ihmeissään koko matkan ajan ja Korppu tuijotti häntä takaisin.
Jostain syystä olin saanut sellaisen käsityksen, että lukiossa olisi samanlainen kuri kuin armeijassa, joten helpotus oli melkoinen kun pääsimme perille: kaikki vaikuttikin ihan tavalliselta ja koulumaiselta, ja opettajat olivat todella ystävällisiä. Meidät jaettiin luokkiin ja menimme sinne kuulemaan perusinfot kaikesta. Minä ja Korppu istuimme eturivissä vierekkäin. Samana päivänä löysimmekin suurinpiirtein nykyisen kaveriporukkamme.
Ykkösvuoden ajan kaikki luulivat, että seurustelimme, koska olimme kimpassa jatkuvasti. Muistan kun selvitimme, että olemme vain kavereita, ja kaikki kohottivat kulmiaan ja olivat ihan ihmeissään. Myös osa sukulaisistani oli ihan varmoja, että salaamme "suhteemme". Minusta se oli hauskaa, mutta Korppua se tuntui ärsyttävän :D
Pikkuhiljaa, lukuvuoden kuluessa, huomasin olleeni ihastunut Korppuun. Se tuntui jotenkin todella häröltä, koska olimme ensinnäkin olleet kavereita niin kauan ja toiseksi olin tuohon päivään saakka pitänyt itseäni täysin lesbona. Muistan kun odotin aina tuntien loppumista siksi, että pääsisimme Korpun kanssa samaan bussiin pälisemään. Muistan myös monesti suunnitelleeni, että pyytäisin häntä ulos, mutta sitten ajatus "seurustelusta" teennäisenä sokerisiirappisekoituksena pysäytti minut. Ystävyys tuntui todella kivalta ja luonnolliselta, toisin kuin mielikuvani parisuhteesta. Muistan myös, kuinka laitoin joka päivä Korpulle tekstareita mitä turhimmista asioista, ja niin hänkin minulle. Yhteinen kaverimme ihmetteli tilannetta puolin ja toisin. Hänestä oli hölmöä, että molemmat olivat ihastuneita toisiinsa, mutta kumpikaan ei tehnyt asialle mitään. Hän päätti ottaa ohjat käsiinsä ja kysyi Korpulta, miksei tämä ollut pyytänyt minua ikinä tärskyille. Korppu vastasi, ettei tiennyt, ja päätti sen tehdä.
Kun olimme toukokuussa menossa bussilla kohti kotia, Korppu meni yhtäkkiä todella vaikeaksi ja kysyi juuri ennen pysäkkiä, että haluanko lähteä joskus ulos hänen kanssaan. Vastasin myöntävästi.
Ensimmäisillä treffeillämme oli todella kivaa: kiipesimme yhdessä vaaran päälle siellä olevalle lintutornille. Ainut treffien miinuspuoli oli, että pelkäsin ihan kauheasti Korpun yrittävän pussata minua tai jotain vastaavaa, joten pidin turvaväliä jatkuvasti. Korppu kysyi minulta treffien jälkeen, että haluaisinko uudelleen lähteä ulos hänen kanssaan. Vastasin todella naiiviisti: sanoin, että jos nyt alamme seurustelemaan, olemme yhdessä loppuelämämme ja päädymme valittamaan sitä kuinka nuorina menemme yhteen. Lisäksi kaikki muutkin tulisivat aina huomauttelemaan, ettemme ehdi elää nuoruuttamme. Korppu sanoi, että hänestäkin kyllä tuntuu siltä, ja niinpä sovimme, että alamme seurustelemaan vasta myöhemmin.
Nyt jälkeen päin ajateltuna tuo tuntuu kyllä todella oudolta sopimukselta :D
...jatkuu...
