Tähänastiset työni

Ajattelin tässä vaiheessa tehdä pienet esittelyt tähänastisista töistäni siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa niiden vaiheet, tekotavat ja ideat. Maalaukset on järjestetty uusimmasta vanhimpaan, ja kuvat voi klikata isommiksi. Olisi mielenkiintoista myös saada rakentavaa kritiikkiä, harrastitpa sitten taiteita tai et.. :)

Ai niin: kuvaan maalaukseni kameralla, ja siksi tykkään yleensä jättää kuviin näkyviin myös maalauksen ympäristöä tai taustaa. Värit ja koon ja maalauksen asennon voi havainnoida tarkemmin.

Syyskävely, 2012

Koko: A3
Valmistui: elokuu 2012

Halusin koettaa ensimmäistä kertaa sellaisen työn tekemistä, jossa siveltimenvedot oikeasti näkyvät. Oli yllättävän rentouttavaa vain sutia väriä sen kummemmin miettimättä, suosittelen!

Värit onnistuivat todella hyvin, minkä vuoksi onkin harmi että tässä kuvassa ne vääristyvät paljon.

Tämä maalaus piti julkistaa vasta ensi kuussa, mutta olin turhan malttamaton. Teos oli siis alunperin syntymäpäivälahja avopuolisolleni, mutta annoinkin sen hänelle jo tänään, ensitapaamisemme 6-vuotispäivän kunniaksi. Mallia otin eräästä netistä löytämästäni valokuvasta, jota en kuitenkaan enää löydä jostain syystä.

Hieman lällysti lisäsin myös meidät mukaan maisemaan.

Muotokuva yksivuotiaasta, 2012

Koko: A4

Valmistui: heinäkuu 2012

Tämä oli minulle ensimmäinen tilaustyö, josta sain rahaa, joten panostin siihen ihan superpaljon! Tein sitä lähes joka päivä kolmen kuukauden ajan, kokien hirveästi epätoivon hetkiä, myöhemmin ajateltuna täysin turhista syistä.

Työssä oli vaikeaa etenkin sen mustavalkoisuus. Mustavalkoinen maalaaminen oli minulle täysin uutta, joten oli vaikea saada esimerkiksi kolmiulotteisuutta kuvaan. Toinen vaikeus oli se, että mallina toimi valokuva minulle tuntemattomasta lapsesta, joten pelkäsin sokeutuvani työlleni helpommin.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväisempi kuin mihinkään muuhun aikaisempaan maalaukseen, eli ihan hyvin työ vissiin onnistuikin.

Sisarukset, 2012

Koko: A4

Valmistui: toukokuu 2012

Kuva pikkusisaruksistani oli äitienpäivälahja äidilleni. Värit ja lasten persoonallisuuksien ikuistaminen onnistuivat hyvin, ja erityisen tyytyväinen olen ihoon. Haasteen antoi epätarkka valokuva, jota käytin mallinani, mutta koska tunnen lapset, oli maalaaminen suhteellisen helppoa siitä huolimatta. Ainut pieleen mennyt asia maalauksessa on tausta, joka on suoraan sanottuna ruma - risukon maalaaminen taisi olla minulle ylivoimainen haaste. Pientä pinnan epätasaisuutta on myös havaittavissa (kenen muun mieleen tunkeutui Pekka Poudan ääni äskeisen lauseen johdosta?).

Myös tämän työn kanssa meni kauan, pari kuukautta.

Tenorisaksofonit, maaliskuu 2012

Koko: A4

Valmistui: helmikuu 2012

Tein työn vaarilleni, joka soitti tenorisaksofonia joskus. Viime blogimerkinnässä kirjoitin siitä, kuinka akryylimaali kuivuu nopeasti, joten kannattaa yrittää pitää pinta tasaisena mikäli epätasaisuus ei ole haluttu ominaisuus. Tämä työ on oiva esimerkki siitä, sillä pinta (etenkin nuottien, ja ylimmän soittimen kohdalta) on hyvin epätasainen. Noh, siitä huolimatta pidän työn väreistä, ja siitä miten oranssi korostuu mustan alta. Työ sopisi hyvin isommallekin pohjalle.

Suudelma, 2011

Koko: A4

Valmistui: marraskuu 2011

Pikkusiskoni ja hänen avopuolisonsa. Pöllin mallikuvan Facebookista ja annoin siitä tehdyn maalauksen yllätyksenä siskolleni syntymäpäivälahjaksi. Raukka kun on syntynyt 24.12, jouluaattona, ja saa sen vuoksi harvoin erikseen syntymäpäivälahjoja.

Yksi parhaista töistäni. Tykkään väreistä, taustasta, hiuksista sekä pojan takista, kun taas ihon maalaaminen ja varjostukset ovat vielä hieman hakusessa. Henkilöt ovat tunnistettavissa.

Kokonainen ihminen, 2010

Koko: Molemmat A4

Valmistui: marraskuu 2010

Yksi aikaisimmista akryylimaalauksistani: lukion diplomityö. Päätin ottaa sen riskin että maalaan työn akryyliväreillä vaikken ollut siveltimeen edes tottunut. Oma tyyli on täysin hakusessa, minkä huomaa mm. ripsistä, kulmakarvoista ja rypyistä. Nykyään toteuttaisin tuon työn miljoona kertaa paremmin, mutta voihan tätä pitää hyvänä vertailukohtana kehittymisestäni.

Mikäli haluat tietää kuvan idean, lue seuraava pitkähkö teksti. Mikäli ei kiinnosta, siirry toki seuraavaan kohtaan.

Ihmistä katsotaan yhä harvemmin kokonaisuutena. Hän on vain monta irrallista osaa, joita voi tarvittaessa vaihtaa. Yhä useammin kuulee seuraavanlaista lausetta: ”hän olisi muuten ihan nätti, mutta hänen kyynä rpäänsä ovat rumat”. Mitä hittoa? Ainakin lapsena sitä ajattelee että Sini näyttää Siniltä ja Artturi Artturilta, eikä arvostele kaikkea näkemäänsä. Arvosteluun kaiken lisäksi kyllästyy ja väsyy, ilman että sitä kuitenkaan voi lopettaa. Arvosteleva ihminen tuijottaa etenkin itseään, löytäen päivittäin jotain uutta arvosteltavaa; uusi ryppy, finni tai yhä sama kauhea nenä. Osittain syy on tietysti median, sillä televisiossahan ihmisillä harvoin on edes suonia jaloissa. Työssäni tarkastelen tätä ongelmaa symbolein. Silmä viittaa tietysti katseluun ja sitä kautta ihmisen näkemyksiin. Väsynyt silmä kuuluu sille työn osalle, joka näkee ihmiset osina, iloinen puolestaan sille, joka kykenee katselemaan ihmisiä kokonaisuuksina. Hahmo silmissä viittaa näihin ihmisiin. Koska lähes meissä kaikissa on sekä arvosteleva, että kokonaisuutena katsova osapuoli, päätin maalata silmät samalle ihmiselle kuuluvaksi.

Nykyään idea ja toteutus ovat minusta vähän klisee-kamaa, mutta tuolloin aihe oli itselleni tärkeä ja toteutus tuntui tarpeeksi selkeältä.

Nussiminen, 2010

Koko: A4

Valmistui: syyskuu 2010

Hätkähdyttävin asia tässä maalauksessa on varmasti sen nimi, jolle kuitenkin on olemassa selitys: eräänä päivänä, lukion neljännellä ollessani, kuljin koulun käytävällä ja kuulin sivukorvalla uusien ykkösten puhuvan nussimisesta. Siveellinen mieleni tietysti järkyttyi moisesta sanavalinnasta, sillä puheenaiheena ei suinkaan ollut nussiminen, joka sai minussa aikaan mielikuvan merkityksettömästä panemisesta tuntemattoman kanssa, vaan nussimista käytettiin puhtaasti seksin synonyymina ("Nussiessa kortsun käyttö kannattaa koska...", "Ku nussii ekaa kertaa niin..." tai "Salkkareissa muuten x ja y nussivat...). Nykyään sanavalintaan on ehkä jo tottunut, mutta silti se hätkähdyttää kun kohtaa niinkin klisee-romanttisen kuvan kuin tämän. Työ on yhä kesken, en esimerkiksi jaksanut tehdä henkilöiden jalkoja loppuun.

Tykkään erityisesti taustasta.