Suuteleva pari, 2015

Tässä on yksi jouluksi valmistamani A4-koon piirros. Sen tekeminen sujui alusta loppuun kuin tanssi! Mallikuva oli tarkka, eikä sitä oltu kuvattu salamalla, joten yksityiskohtia pystyi tekemään oikein urakalla. Valitettavasti en voi julkaista muita joululahjatilauksia blogissa, sillä en ole saanut siihen tilaajien lupaa.

Lehtijuttu ja kosinta

Aika usein kuulen kysyttävän siitä, mitä kevytyrittäminen oikeastaan tarkoittaa ja kuinka se eroaa "oikeasta" yrittämisestä. Sen innoittamana otin yhteyttä paikalliseen Sanomalehti Karjalaiseen ja ehdotin, että heidän pitäisi kirjoittaa artikkeli aiheesta. Muutaman päivän kuluttua Karjalaisesta soitettiin ja kysyttiin, voisivatko he tulla tekemään pienen haastattelun lehteen. Juttuun olisi nimittäin hyvä saada joku kevytyrittäjä esimerkiksi. Jännitti kyllä ihan älyttömästi, mutta uteliaisuuttani (sekä ilmaisen mainonnan innoittamana) suostuin.

Haastattelija ja lehtikuvaaja tulivat maanantaina. Minua ei ole ennen haastateltu lehteen, joten pienet ennakkoluulot kitisivät päässäni. Onneksi ne osoittautuivat turhiksi, sillä sekä kuvaaja että haastattelija olivat oikein hauskoja ja huumorintajuisia tyyppejä. Jännityksestä en valitettavasti päässyt eroon koko aikana, vaan oli ihan supervaikeaa muodostaa järkeviä lauseita ja peittää käsienitärinä. Etenkin kun kuvaaja pyysi  maalaamaan lehtikuvaa varten, vapina vain voimistui.

Kun haastattelija ja kuvaaja lähtivät, jatkoin maalaamista vielä jokusen tunnin. Käsien tärinän  avulla sain nimittäin aika hienoa jälkeä tuohon kuvassa näkyvään dodotyöhön.

Olin yllättynyt, että minusta otettu kuva oli noin iso (ja vielä keskiaukeamalla). Odotin sellaista kärpäsenkakkaa jonkin random sivun alanurkassa.

Vasemmalla jännittynyt Limppu. Oikealla Sanomalehti Karjalaisen keskiaukeman artikkeli 18.12.2015.

Toinen yllättävä asia tapahtui viime viikon perjantaina, päivää ennen minun ja Korpun seitsemättä vuosipäivää. Olin parhaillaan piirtämässä uutta näyttelytyötä, joka on kenties haasteellisin työ mitä olen ikinä tehnyt. Kuvakulmista, asennoista tai valaistuksesta ei ole minkäänlaisia valmiita malleja, joten työ vaatii paljon keskittymistä. Olin niin uppoutunut piirtämiseen, etten melkein edes kuullut Korpun tulevan töistä. Hyppelin kuitenkin häntä vastaan eteiseen ja näin hänen rapisuttavan jotain selkänsä takana. Oletin kyseessä olevan sipsejä, vihiksiä tai muuta mässyä. Kuola valuen ojensin käteni, mutta sainkin vastaani ruusukimpun. Yhtäkkiä Korppu polvistui ja kysyi, tulenko hänen vaimokseen. "Pienen" shokin alta vastasin tietysti myöntävästi.

Shokki ei siis johtunut siitä, että olisin ollut pettynyt mässyttömyyteen, vaan siitä etten todellakaan odottanut kosintaa (haimme tosin illalla sipsejä kihlautumisen kunniaksi). 

Kun olin saanut vastattua, huomasin vain seisovani siinä rämävaatteissani, reikä sukassa ja tukka takkuisena. Seuraavan tunnin - tai 24 tuntia, en ole ihan varma - toistelin sanoja: "Ai häh?", "Ai oikeesti?" ja "Ai ihan oikeesti?".

Hassua, että olen jo vuosia suunnitellut julkistavani kihlauksen jollain todella kauniilla piirroksella, mutta lopputulos näkyykin yllä. Keskittymiskykyni on ollut ihan nollassa tuon kosinnan jälkeen, mutta ehkäpä toivun tästä vielä.

EDIT: Vielä pitää vähän hehkuttaa kuvan muodossa ♥

Liitto, 2015

The Covenant, 2015

Tämän maalauksen valmistin Eläinsuojelukeskus Tuulispään taidehuutokauppaan, joka pidetään ensi viikonloppuna (28.-29.11.). Valitettavasti teos ei ehdi perille Postin lakon vuoksi, joten se jää minun huomaani. Aion kuitenkin tukea Tuulispäätä nyt ja tulevaisuudessa eri keinoin.

Pakko myöntää, että lakon ajankohta oli myös tietyssä mielessä hyvä asia, sillä suunnitelmissani on ensi vuonna pitää eläinteologisiin aiheisiin liittyvä näyttely, ja on mukavaa saada työ mukaan siihen.

Olen pyrkinyt tuomaan paljon symboliikkaa näyttelyä varten valmistettuihin töihini. Osa siitä saattaa tosin olla hieman vaikeasti avautuvaa kristillisiä symboleita tuntemattomalle, mutta toisaalta "liian" kristillisesti ajattelevalta yksinkertaisemmat merkitykset voivat mennä sivu suun. Armoa!-nimiseen näyttelyyni tulee näillä näkymin 10-12 teosta.

Teoksen etenemisen vaiheita.

On ollut hieman vaikeaa pohtia näyttelylle hyvää ajankohtaa. Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat loppukesästä ja syksyisin kiinnostuneimpia käymään kulttuuritapahtumissa, mutten ole varma, ehtivätkö työt valmiiksi siihen mennessä. Valmistun teologian maisteriksi touko-elokuussa, joten ennen sitä pääosa ajastani menee tiukkaakin tiukempaan opiskeluun.

Toinen hankaluus on ollut paikan valitseminen, sillä minulla on kaksi kovaa vaihtoehtoa. Ensimmäinen on Joensuun pääkirjaston aula, josta kulkee läpi monia ihmisiä päivittäin. Toinen on Joensuun ihana Kulttuurikahvila Laituri. Laituri vetää puoleensa paljon samanhenkisiä ihmisiä, eli siellä käyvät tyypit saisivat kenties teoksistani enemmän irti. Kompromissi olisi tietysti pitää näyttelyä vuorotellen kummassakin paikassa.

Tähän mennessä 2½ teosta on valmistunut näyttelyyn. Puolikasta en vielä julkaise ;)

Joka tapauksessa, on ihan älyttömän jännittävää pitää ensimmäinen oma näyttely! Ennen tätä töitäni on ollut esillä vain Lasten ja nuorten kuvataidekoulun näyttelyissä, joissa minulta oli mukana sellaisia helmiä kuten "Mädäntyneet banaanit" ja "Egyptiläinen äijä". Jos äitini on säilyttänyt jommankumman töistä, julkaisen niitä joskus!

--

Ps. Uusi erä joulukortteja tuli taas perjantaina myyntiin. Vielä ehdit hyvin ostaa niitä! Alennuskoodilla Jouluksi -5% saat korteista viiden prosentin alennuksen, kunhan tilaat 1.12. mennessä. Löydät kortit osoitteesta www.limppuwitick.fi.

Mallista piirtämistä ja pientä säröilyä

Olen muka pyrkinyt siihen, että kirjoittaessani blogiini kertoisin aina yhdestä teemasta per postaus, ja antaisin vinkkejä aiheeseen liittyen. Nykyään tämä on kuitenkin lipsunut aika selkeästi sellaiseksi "Limppu kertoo taidekuulumisistaan" -pälätykseksi. Toisaalta pälinä on ihan hyvästäkin, sillä olen huomannut olemaan todella huono vinkkien antamisessa. Nykyään taiteessa kehittymiseni etenee jotenkuten seuraavasti:

1. Tajuan/kuulen hyvän vinkin.
2. Päätän kokeilla, toimiiko vinkki.
3. Mikäli vinkki toimii, omin tekniikan itselleni ja alan käyttää sitä. Tekniikasta tulee niin olennainen osa omaa tekemistäni, että pidän sitä itsestäänselvänä tapana toimia, enkä osaa neuvoa sitä eteenpäin.
4. Mikäli vinkki ei toimi, unohdan koko homman.

Toisaalta tuo neuvominen saattaa olla melko hyödytöntä luovalla alalla. En tiedä teistä muista, mutta ainakin itselleni on tullut kaikilla kuvataidekursseilla sellainen olo, että haluan tehdä juuri päinvastoin kuin miten opettaja on minua neuvonut... jokin myöhäinen ja latistunut kapinavaihe siis pukkaa päälle (minusta tuntuu, että olen joskus aiemminkin selittänyt tästä).

Joka tapauksessa, tällä hetkellä päässäni on ainakin yksi hyvä tapa kehittää piirustustyyliä parempaan suuntaan. Kerron sen vielä kun muistan: olen ruvennut ottamaan huippuhyvien piirtäjien (esimerkiksi Monica Leen, Paul Caddenin, Nestor Canavarron, Linda Huberin ja Ileana Hunterin) tekemiä teoksia malleikseni, ja yrittänyt matkia heidän kädenjälkiään. Niitä piirroksia en tosin aio julkaista koskaan_ikinä missään, koska tuherrukseni näyttävät vähintäänkin kömpelöiltä alkuperäisten töiden rinnalla.

Sain vinkin matkia taiteilijoiden kädenjälkeä lukion kuvataideopettajalta jo noin kuusi vuotta sitten, mutta silloin into suunnitella omia töitä omalla tavallani oli niin suuri, etten ottanut sitä kuuleviin korviini. Piirustus-mallista piirtäminen on kuitenkin hyvä kikka kehittyä nopeammin, sillä siten saa oivalluksia uusista tavoista käyttää kynää ja korostaa erilaisia piirteitä tai muotoja. Itse olen esimerkiksi kova korostamaan piirteitä tummuudella, mutta taiteilijoiden töitä matkiessani älysin uudella tavalla, kuinka sen voi tehdä myös kynänjäljellä, tai sen tarkkuudella.

--

Sain melkein kirjoitettua postauksen vain yhdestä aiheesta, mutta nyt on sitten rikottava tuo kaunis tasainen pinta kertomalla ihan muutama säröllä muista kuulumisista. Tässä näet ne kuvina:

Suunnittelin uudet käyntikortit, joita koristaa tietysti viiksekäs Viltsu-hauva! Vanhoja käyntsäreitä on jäljellä vielä ihan miljoona kappaletta, mutta niiden tiedot eivät ole enää ajankohtaisia. Vanhoille käyntikorteille pitäisi keksiä jotain hyödyllistä käyttöä, mutten vielä tiedä mikä se olisi.

Sain Communio-nimiseltä yritykseltä tilauksen parannella heidän logoaan. Vasemmalla näet heidän alkuperäisen logonsa, ja oikealla minun siistimäni version siitä. Teologeille vinkiksi, että Communio myy edullisesti kirkollisia tarvikkeita.

Verkkokaupastani voi nyt ostaa toteuttamiani joulukortteja hintaan 3,99 €/kpl. Kortit ovat kooltaan 18,20 x 11,70 cm, ja ne on valmistettu kierrätetystä paperista. Tilatessasi saat kaupan päälle myös valkoisen kirjekuoren, kunhan muistat pyytää sitä erikseen.

Myös Vegaaniliiton nettisivuilta voit ostaa suunnittelemiani kortteja hintaan 1,50 €! Ne ovat tosin hieman pienempiä (10,5 × 14,8 cm) ja pelkistettyjä verrattuna verkkokauppani tuotteisiin. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua - turvauduin kännykkäkameraan, kun olin liian laiska kaivamaan järkkäriä esiin.

Joululahjatilauksia on tullut ihan mukava määrä. Uskoisin, että tilausjonossa olisi vielä tilaa yhdelle A4-kokoiselle lyijykynäpiirrokselle. Jos siis haluat muistaa ystävääsi, tuttuasi tai puolisoasi persoonallisella lahjalla, nyt kannattaa tilata! Tilaaminen hoituu helpoiten täältä.