Maalauksen hinta

Paljonko maalaaminen maksaa? Mitä harrastelijataiteilija voi pyytää töistään? Hinnoittelu? Verot?
Maalaaminen ei ole loppupeleissä kovin kallis harrastus, koska monet tarvikkeet kestävät useamman vuoden:

• Synteettiset siveltimeni ostin neljä vuotta sitten, enkä ole sen koommin tarvinnut uusia. Kaiken lisäksi ne löytyivät alennusmyynnistä, yhteishintaan seitsemän euroa.
• Kokonaisen maalituubisarjan olen joutunut ostamaan kaksi kertaa elämässäni: ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, toisen tänävuonna. Akryylimaalisarja maksaa Clas Ohlsonilla noin kahdeksan euroa.
• Toiset värit kuluvat nopeammin kuin toiset (itselläni valkoinen ja musta), joten joudun täydentämään maalisarjaa uusilla tuubeilla noin neljän kuukauden välein. Näiden jättikokoisten täydennystuubien yhteishinnaksi tulee yleensä kymmenen euroa.
• Uuden maalauspohjan puolestaan tarvitsen noin puolen vuoden välein, jolloin rahaa menee pohjan koosta riippuen 2-10 euroa.

Kuten edellisestä voi päätellä, maalaamisen hinta riippuu aikalailla maalaajasta. Maalaaminen välttämättä vie kauheasti rahaa, mutta aikaa sitäkin enemmän. Siksi kysymykseni onkin, kuinka paljon harrastelijataiteilija voi pyytää tekemistään töistä? 

Harrastelijataiteilija ja tuntipalkka

Yhden työn tekemiseen menee helposti puoli vuotta, etenkin jos sitä ei ole aikaa tehdä päivittäin. Kuukausipalkoille harrastelijataiteilijan on siis melko mahdotonta päästä. Tuntipalkastakaan minunlaiseni harrastelijataiteilijan on turha haaveilla: maalaan keskimäärin viisi tuntia per viikko, joten puolen vuoden työ olisi arvoltaan karkeasti arvoiden 1521 euroa! Melkoinen summahan tuo olisi pyydettäväksi.

Hinnoittelu

Tilaustöiden kohdalla päätös hinnasta on suhteellisen helppo, koska yleensä asiakas itse

ehdottaa jonkinlaista summaa. Olen veloittanut tavallisesti 50 euroa A4-kokoisesta maalauksesta, isommasta hieman enemmän ja pienemmästä vähemmän. Valmiiksi tehtyjen töiden kohdalla päätös on kuitenkin vaikeampi. Jos taulu on tehty alunperin vain huvin vuoksi, mutta joku siihen ihastunut asiakas haluaa ostaa sen suurella summalla, voi olla kiusallista ottaa rahaa vastaan.

Olen joskus miettinyt että omien töiden arvoa voisi testata helposti vaikkapa viemällä niitä kirpputorille myyntiin. Kirpputoripöytien hinnat ovat kuitenkin olleet esteenä tälle kokeilulle.

Ystävät, sukulaiset ja hyvänpäivän tuttavat

Ystäville ja sukulaisille annan tilatut työt yleensä ilmaisiksi tai maalauspohjan hinnalla, koska voin antaa tilatun maalauksen syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Jos asiakas kuitenkin vaatii ottamaan rahaa vastaan niin tietysti otan sen.

Inhottavin tilanne mitä voi tapahtua, on seuraavanlainen: henkilö, jonka kanssa olen vaihtanut vain muutaman sanan koko elämäni aikana, tulee luokseni ja kertoo haluavansa tilata työn. Hän kuvailee vähintään A1-kokoista maalausta jossa yksityiskohtien ja henkilöiden määrä saa melkein huimaamaan. Mutta kun kysyn minkälaisen summan hän on ajatellut maksaa, saan vastaani hämmentyneen ilmeen ja kysymyksen: "Ai maksaako tää jotakin?"

Lakipykälät

Tietysti myös laki velvoittaa tarkkailemaan paljonko tienaa ja milloin veroa pitää ruveta maksamaan tuloistaan. Niinpä maalauksista saatava hinta on hyvä ilmoittaa veroilmoitukseen.

Harrastus on harrastus

Se, että joku tilaa työn, on tietysti itsetuntoa hivelevä juttu ja lisää motivaatiota itse maalaamisurakkaan tehden sen miellyttävämmäksi. Loppupäätelmänä on kuitenkin todettava, että harrastus on aina harrastus, eikä sen päätehtävänä ole saada tekijäänsä tienaamaan, vaan olla vapaa-ajan rentouttava asia. Rahasta on siis turha huolehtia liikaa.

Hyvää isänpäivää!

 Isänpäivänä tein isälleni pienen, 20x20 cm, maalauksen, joka toimii samalla korttina:

Kuvassa minä pienenä ja tietenkin isäni. Oli taas vaihteeksi mukavaa tehdä tällainen pikateos : )

Kokkolan Venetsialaiset, 2012

Uusi työ vihdoinkin!

Venetsialaiset on länsirannikon juhla, jota vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna, iltojen pimetessä. Luvassa on vedestä heijastuvaa tulta, valoja, ilotulitteita, kokkoja, tanssia ja yöllä valvomista. Noh, nykyään se on suurimmalle osalle pelkkä ryyppyjuhla, mutta lapsena tunnelma oli täysin toisenlainen. Sai valvoa, ampua raketteja, ja myös olla yksin pimeällä yöllä ulkona (tai noh, kavereiden kanssa. Yksin ei uskaltanut.)

Jotenkin siinä yössä oli aikanaan enemmän taikaa kuin juhannuksessa.

Halusin maalata Venetsialaisten tunnelman, koska se vain oli jotain todella hienoa, etenkin kun kaikki rauhoittui, lyhdyt valaisivat iltaa ja iskelmä-musiikki raikasi.

Aloitin maalauksen heinäkuussa ja se valmistui vihdoin. Valot ja varjot olivat erittäin haastavia, välillä kyllä purin kynnet hajalle kun en onnistunut sekoittamaan oikeita sävyjä millään :D

Olen tehnyt tässä välissä viittä maalausta, joten jokainen valmistuu hitaasti. Tuloillaan kuitenkin ovat!

Kuvataiteilijan vastuu

Kirjoitan heti aluksi, että en opiskele taiteita (tai filosofiaa). En siis tiedä taiteilijan vastuusta yhtään mitään,

mutta luulen että "säännöt" ovat melkoisen tulkinnanvaraiset. Ei, taiteilijan ei tarvitse minkään lain mukaan välttää aiheuttamasta mielipahaa. Hän voi ilman syytteitä maalata kuvan jossa raskaanaoleva tumppaa tupakkansa sikiöön, vaikka se aiheuttaisikin huonoa oloa esimerkiksi vuosia sitten synnyttäneelle, joka ei enää voisi silloiselle tupakoinnilleen mitään. Teos saattaisi saada jopa positiivista huomiota - herättelisihän se raskautensa ajan tupakoivia äitejä (ehkä) pohtimaan tekojensa vaikutusta.

Mutta milloin sitten taiteilijan pitää miettiä vastuutaan? Onko kultaisen säännön noudattaminen taiteilijan ainut ohjenuora, ja vielä taiteilijan itsensä päätettävissä noudattaako sitä vai ei?

Toisaalta, suurin taide on lähes aina kantaaottavaa taidetta, joka puolestaan aiheuttaa lähes aina mielipahaa.

Kunnianloukkaussyyte

En tiedä kuinka paljon pitää loukata että saa kunnianloukkaussyytteen. Veikkaan että taideteoksesta täytyy selvästi nähdä, että se esittää tiettyä henkilöä, ja aiheen pitää syyttää (valheellisesti) tätä henkilöä jostain todella kamalasta, niin että se vaikeuttaa henkilön elämää. Mieleeni ei tule yhtään taiteilijaa joka kunnianloukkaussyytteen olisi saanut. Keskustelua ja pahennusta on paljon helpompi saada aikaan.

Katsotaas mitä laki sanoo:

»Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»

(Rikoslain 24 luku 9 §)

Muunlaisia syytteitä on taiteilijoille kuitenkin tullut.

Jumalanpilkkasyyte 

Suomessa yksi tunnetuimmista "jumalanpilkka"-tauluista on Harro Koskisen Sikamessias, josta kyseinen taiteilija sai jopa oikean jumalanpilkkatuomion 1969. Tuomio kalskahtaa melko hassulta, etenkin kun tiedettiin että kyseinen taiteilija maalasi aina ihmisten tilalle sikoja.

Nykyään suoranaista jumalanpilkkasyytettä tuskin jaettaisiin mistään syystä.

Muunlaisia syytteitä

Myös muunlaisia syytteitä on Suomessa jaettu. Ensimmäisenä mieleen tulee Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-niminen teos, jossa taiteilijaa syytettiin lapsipornon levittämisestä. Häntä ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen.

Taiteilijan moraalinen vastuu

Joskus ajatellaan että taiteilijat ovat moraalin yläpuolella. Esimerkiksi Valkea rakkaus- teoksesta roiskui vaikka mitä mönjää katsojiensa päälle. Toisinaan taas närää herättää juuri taiteilijan eettinen teos, joka ymmärretään väärin.

Kohuja taiteessa syntyy siellä täällä, eikä pahennusta voi ainakaan kantaaottaessa estää. Jopa harrastelijataiteilijat voivat saada tällaista aikaan: esimerkiksi julkisuuteen noussut ortodoksi-kohu.. Voiko kohuja aiheuttamatonta taiteilijaa edes nykyään kutsua taiteilijaksi?

Taiteen moraalisuuteen on siis vaikea vetää selviä rajoja. Jos kuitenki jotain omia mielipiteitä pitää kirjoittaa, niin kirjoitan sen, että omasta mielestäni taiteilijan pitäisi aina muistaa, että pilkka ja kritiikki ovat eri asioita. Pilkan avulla voi kuitenkin kritisoida. Eräs viisas äijä (jonka nimeä en muista), kirjoitti kerran että pilkan avulla taiteessa kritisointi on oikeutettua silloin, kun kohde on enimmistöä tai kuuluu valtaapitäviin (esimerkiksi keskiajalla kirkko). Muuten on suositeltavaa kritisoida asiallisemmin.

On myös muistettava että sananvapaus ei ole sama asia kuin tahallinen loukkaaminen.

Ps. uusia töitä on tuloillaan, olen vain hidas tekemään niitä. Malttia : )