Huonoja hetkiä (ja niitä hyviäkin)

Valitusta luvassa.

Osasin jollain tasolla onneksi varautua jouluhälinään, ounastelin tulevaa kiirettä jo syyskuussa täällä blogin puolella. Jotenkin se silti pääsi yllättämään. Töitä on askartelukaupan puolelta noin 30 tuntia per viikko, usein menee yli puoli kahdeksaan illalla. Herään aikaisin aamulla maalaamaan joulutilauksia, joille ei näy loppua. Muita tilauksia olen joutunut lykkäämään ja lykkäämään, ja tällä hetkellä tilausjono ulottuu jo maaliskuulle asti. Hääjärjestelyille ei jää aikaa juuri ollenkaan. 

Runsas tekeminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa niin paljon kuin luulisi, koska jollain tasolla tykkään kun on monta rautaa tulessa. Enemmän haittaa tämä jatkuva väsymys, joka estää hommien hoitamisen tyylipuhtaasti. Väsymykseen on monta syytä: ensinnäkin pimeys. Toiseksi, minulla on vielä opettelemista asioiden suhteuttamisessa. Töissä tapahtuneet asiat jäävät kalvamaan ihan älyttösti vähintäänkin alitajuisesti. Näen jatkuvasti painajaisia, joissa en löydä asiakkaille tiettyjä tavaroita. Kerran heräsin katsomaan digitaalista kelloa, joka näytti 4:30 ja sanoin ääneen: "Se tekee neljä euroa ja kolmekymmentä senttiä, kiitos!".

Erityistä huolta ovat aiheuttaneet viime aikoina monet asiat. Kavereiden murheet, vaarin joutuminen onnettomuuteen, lähestyvä joulu ja koirapappa Viltsun terveysongelmat. Kolmesta ensiksi mainitusta en avaa näin julkisesti enempää, mutta Vilin kuulumiset toki pitää jakaa. Äiti soitti jo syksyllä, että pitäisi varautua hyvästeihin. Viltsun vointi kuitenkin parani, mutta itsenäisyyspäivänä meni taas huonompaan suuntaan. Eläinlääkäri kuitenkin oli onneksi toivekkaampi, ja uskoi olotilan johtuvan kipuilevasta polven ristisiteestä ja määräsi kipulääkkeet sekä nivel-valmisteita. Eläinlääkäri kehui Viltsua oikein komeaksi ja virkeäksi vanhukseksi. Viltsu täyttää 18.12.2017 jo 17 vuotta, joten ei ihme jos nivelet välillä kolottavat. Olin todella helpottunut uutisesta, vaikka toki tiedostan, että ikää herralla jo on. Lisäksi sydämestä kuului läppävian sivuääni, johon ei määrätty vielä lääkitystä vaan tilannetta seurataan. Työkaveri totesikin lohduttavasti, että olisi ollut kummallisempaa, jos mitään ei olisi löydetty tuon ikäisen koiran sydämestä.

Ehkä minulla on tiedostamattani myös joitain muita huolia. Sydän tykyttää ja muljahtelee jatkuvasti ja pää on kipeä. Vapaapäivinäni haluaisin vain nukkua ja olo on ahdistunut. Tai sitten tämä on vain jonkinlainen ohimenevä vaihe. Toisaalta, ehkei pitäisi tähän aikaan enää avautua väsymyksestä, onhan kello jo kohta yksitoista illalla.

Mennään vähän positiivisempiin aiheisiin: ensinnäkin kuvittamani mehupurkit löytyvät nyt lähes kaikista Keskon kaupoista, jee!

Toiseksi: Armoa!-näyttely on saanut paljon huomiota. Minua on haastateltu aiheesta muun muassa Kotimaa-lehteen sekä Karjalan Heiliin. Myös Karjalaisessa oli maininta aiheesta. Tällä hetkellä näyttelyni on Joensuun pääkirjastolla, ja vieraskirjaan on tullut todella paljon ihania ja rohkaisevia kommentteja. Kiitos tuhannesti niistä!

Kolmanneksi: Armoa! kutsuttiin Helsinkiin. Yhteisöpappi Tuuli Aitolehti otti minuun yhteyttä ja sovimme, että näyttely on esillä Paavalinkirkon aulagalleriassa maaliskuussa. Päivämäärä varmistuu myöhemmin, mutta yritän tiedottaa asiasta netti- ja Facebook-sivuillani mahdollisimman pian.