Taiteellinen messu ja muita kuulumisia

Siitäkö on jo lähes kuukausi, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut? Puolustuksekseni on sanottava, että laiskuudesta se ei ole tällä kertaa johtunut, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Paljon on tapahtunut: toissa viikolla opettelimme yliopistolla kastamista, vihkimistä ja hautaan siunaamista. Tällä viikolla olemme taas harjoitelleen messun pitämistä. Itse asiassa sain tänään pitää ihka ensimmäisen messuni, ja pakko myöntää, että se oli hurjan jännittävää, mutta myös hurjan hauskaa. Teologisessa meille aina korostetaan, että omia kykyjään voi käyttää vapaasti messua suunnitellessa, joten rupesin miettimään, kuinka voisin tuoda piirtämisen mukaan tuohon jumalanpalvelukseen. Kyseessä oli siis perhemessu ja mikkelinpäivä.

Valmistelin messua varten vihkon, jonka sisällä olivat laulujen sanat, ja jonka takakannessa oli kuva enkelistä ja lapsesta (ks. alla). Jaoimme vihkot ja kynät messuun saapuville, ja pyysin ottamaan ne esiin saarnan ajaksi. Saarnatessani kysyin osallistujilta, miten voisimme tehdä kuvan maisemasta vähemmän pelottavan.

Vihkon kannet levitettynä.

Monia muutoksia ehdotettiin: ensinnäkin piirsimme nuolia osoittamaan tuulen suunnan, jotta tuuli veisi taustalla olevan ukkospilven pois. Toiseksi piirsimme sillasta irronneiden lautojen tilalle uudet laudat. Kolmanneksi piirsimme auringon maiseman taustalle paistamaan ja lintuja puihin laulamaan (osa piirsi angry birds -lintuja). Neljänneksi teimme hymyilevät kasvot enkelille ja pojalle (osa piirsi auringollekin hymynaaman), ja viidenneksi raapustimme kuvan pojalle kaverin (osa teki ihmisen, osa possun, osa koiran). Piirtämistä sai jatkaa koko saarnan ajan, ja sen jatkuessa kerroin samalla, mikseivät enkelit vie tapaturmia tai pelkojemme aiheita aina pois. Lisäksi kerroin, kuinka ihmiset voivat toimia toisilleen arjen enkeleinä. Itse messu meni mielestäni loistavasti siihen nähden, että olin pelännyt sen johtamista aina fuksivuodesta lähtien.

Muista kuulumisista sen verran, että sain valmiiksi tuolin, joka minua pyydettiin kuvittamaan. Tässä näkyvät sekä valmis tuoli että muutama työvaihe:

Tuoli oli vanha, alun perin vankilassa kuvitettu esine, jonka maali oli rapistunut pois. Sain asiakkaalta kuvan, josta pystyin ottamaan mallia tuolin uudelleen kuvitukseen. Mielestäni se onnistui hyvin, ja asiakaskin oli samaa mieltä.

Muita kuulumisia minulla on tällä hetkellä kirjoitettavanani vielä kaksi: ensinnäkin Facebook-sivullani on tällä hetkellä käynnissä arvonta, jonka voittaja saa pääpalkinnoksi muotokuvan valitsemastaan eläimestä. Olisi tietysti aina kivaa, jos joku vakkarilukija voittaisi palkinnon... *vink vink*.

Toinen kuuluminen liittyy elokuun lopussa julkaisemaani Johdatusta -nimiseen työhön. Voitin nimittäin sillä Vegaaniliiton joulukorttikilpailun! Vegaaniliitto painattaa kortteja maalauksellani, ja kortit ovat ostettavissa heidän verkkokaupastaan. Myös minä itse pistän kortteja verkkokauppaani myytäviksi marraskuun lopussa.