Mikä julkisessa maalaamisessa hirvittää?

Olen käynyt Kansalaisopiston maalaamiskurssilla nyt kahden kerran verran. Ensimmäinen kerta oli pääosin esittelyä, mutta eilen rupesimme maalaamaan. Pakko sanoa, etten muistanutkaan taiteilun olevan niin kuumottavaa kun opettaja kiertelee luokassa neuvomassa. Opettaja vaikutti kuitenkin  onneksi olevan juuri sitä parasta kuvataideopettaja-mallia, ja nimenomaan kommenttien ja vinkkien takia minä maalauskurssille ilmoittauduinkin. Silti se on aika hurjaa olla koko ajan jonkun arvioivien silmien alla. Minun oli pakko ottaa kotoa keskeneräinen työ mukaani kurssille, sillä tuntui liian jännittävältä aloittaa tekemään täysin uutta maalausta siinä tilanteessa. Ihan hyvä, että otinkin, sillä käteni tärisivät ja ajatus katkeili sen verran, etten olisi varmaankaan saanut mitään aikaan (seuraavan maalauksen aion kuitenkin tehdä alusta loppuun ainoastaan Kansalaisopiston tiloissa). Koska olin ottanut keskeneräisen maalauksen mukaan, olin ensimmäinen, joka kaivoi maalit esiin sillä välin kun suurin osa vasta luonnosteli työtään tai pohti aihettaan. Kun muutkin saivat aloitettua, alkoi kysymyksiä ropista: kuinka sivellintä kannattaa pitää? Mistä kannattaa aloittaa? Saako mallikuvaan tehdä muutoksia? En itse ollut tajunnut kysyä yhtään mitään, joten tuli vähän dorka olo, kun vain aloitin työni suoraan.

Hirvittävä Paint-kummitus

En selvästi ollut ainoa, jota maalauksen aloittaminen jännitti. Huomasin, että melkein joka kerta kun opettaja pysähtyi uuden ihmisen selän taakse, alkoi anteeksipyytävä selittely. "Tää nyt on vaan tällanen...", "Mä tässä vasta aloittelen..." "Mä en sit osaa mitään", "Mä en oikein tienny, kuinka aloittaa", "Tää on varmaan tehty ihan väärin". Myös minulle itselleni tuli suuri tarve pahoitella työtäni, vaikka se oli vasta alkuvaiheissaan. En sitä kuitenkaan tehnyt, sillä yritän kovasti harjoitella pois häpeämisestä. Lopulta kuitenkin myönsin opettajalle, että vähän tässä kauhistuttaa, mihin opettaja vastasi, että häntäkin kauhistuttaa melko paljon (kurssi on hänen ensimmäisensä, mikäli oikein ymmärsin). Olimme siis vissiin koko porukka melko kauhistuneita :D

En tiedä, onko nimenomaan taiteen tekeminen jollain tavalla pelottavampaa kuin jokin muu uusi harrastus vai ovatko kaikki taiteesta kiinnostuvat ihmiset helposti hermoilevia vai kuuluuko "en osaa" -asenne vain suomalaiseen mentaliteettiin. Tässä kuitenkin omia ajatuksiani, jotka lähes poikkeuksetta käyvät pääkopassani, kun pitäisi maalata niin, että joku näkee:

1. Aiheen esittely: "Mulla on aihe täysin selkeä ja valmis, mutta pitää nyt esittää, että olen epävarma sen suhteen. Ihan siltä varalta, ettei opettaja pidä mua tyhmänä, jos se aihe onkin dorka. Ajatteleekohan se, että luulen itsestäni liikoja? Vai luuleeko se, että oon kunnon tekotaiteilija?" 

2. Luonnostelu: "No niin, tässä hiilellä vähän huidon. Voi ei, haluaisin tuon ketun kyllä ihan toisin päin! Huidon uuden ketun vanhan päälle. Nyt se ope ei saa tästä mitään selvää ja ajattelee varmaan, että hohhoijaa, mitä tuokin on tänne tullu säheltämään.." 

3. Aloittaminen: "Sekoitan ihan hyvän ruskean sävyn maalauksen taustaväriksi. On se vähän eri värinen kuin mitä ajattelin. Opettaja varmaan pitää mua värisokeana. Olisikohan sittenkin pitänyt aloittaa vaaleista väreistä? Teen äkkiä muodon vuoksi pari valkoista länttiä, ennen kuin opettaja ehtii tänne!"

Kun olin saanut tunnin verran maalattua, käsien tärinä ja oman olemukseni pohdinta pikkuhiljaa loppuivat ja jäljelle jäi vain innostus jatkaa. Kaksi ja puoli tuntia tuntuivat kuluvan kuin siivillä, enkä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Onneksi sitä rentoutuu varmasti kurssin edetessä kokonaan ^_^

Tähän loppuun haluaisin kysyä vielä, että osaako joku kertoa syyn, miksei Kansalaisopistossa tehtyjä töitä saa myydä? Tarkoituksenani ei ollut alunperinkään tehdä siellä mitään myyntiä varten, mutta opettaja sanoi eilen erikseen, että siellä tehtyjen maalausten myyminen on kiellettyä. Hän ei osannut kertoa syytä tälle, vaan kertoi ohjeistuksen tulleen ylempää. Kielto tuntui aika hassulta, kun käytettävät välineet ovat kuitenkin omat, ja kurssilla maksetaan ainoastaan tilasta ja opetuksesta. Ymmärtäisin paremmin, jos Kansalaisopisto omistaisi maalauspohjat, maalit tai muut tarvikkeet.