Postikortti-innostus kasvaa edelleen

Kuten olen maininnut jo varmaan miljoonassa blogimerkinnässäni, en ole oikein koskaan innostunut korttien tekemisestä. Jotenkin askartelu, värien ja materiaalien luova yhdisteleminen, on minulle ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä, missä jo pelkkä suunnittelu vie suunnilleen yhtä kauan aikaa kuin pienen piirroksen tekeminen. Eikä lopputulos ole juuri koskaan miellyttänyt silmääni. Postikorttifetissistä kärsin silti edelleen siinä mielessä, että jos sellainen kolahtaa postiluukusta (oli sitten merkkipäivä tai ei), olen siitä iloinen monta päivää: liimaan sen jääkaapin oveen pariksi viikoksi ja lopulta pistän sen valokuva-albumiin muiden korttien kanssa. Tykkään myös lähetellä kortteja - tosin olen sen hetkeksi lopettanut, koska minulla on paljon tuttuja, joita haluan muistaa, mutta minusta tuntuu ettei suurin osa heistä arvosta kortteja. On siinäkin muka ongelma: jos minulla on 10 tärkeää ystävää, joista vain noin kolme kiittää kortista tai ylipäätään ilmoittaa sen saapumisesta, eikö minun kannattaisi vastaisuudessa laittaa kortteja vain niille kolmelle? Jotenkin se silti tuntuu epäreilulta, sillä kortista kiittämisen unohtaa melko helposti, etenkin jos postin hakee kiireellä.

Jokatapauksessa, Postcrossing on ollut minulle oiva lääke tähän korttifetisselyyn. Olen jopa alkanut nauttimaan korttien tekemisestä, sillä sain poikaystäväni vanhat vesivärit ja olen opetellut maalaamaan kortteja niillä. Se on yksinkertaista ja mukavaa, ja lopputuloskin on ollut tyydyttävä, peräti erinomainen välillä. Postcrossingissa on myös se hyvä puoli, että yleensä kortin vastaanottajat kertovat millaisista aiheista kortteja haluavat, joten aiheista ei ole pulaa. Tässä eilen tehtailemani uusi korttisatsi, joka pääsee postiin maanantaina:

Kortit odottavat matkaan pääsyä.

Tämä kortti aloittaa matkansa Yhdysvaltoihin. Se menee taiteilijalle, joka toivoi taiteellista korttia. Inspiraation kuvaan sain Postin sivulta. Kortti on lähes suora kopio siellä olleesta kortista

Tämä pöllö lähtee Ukrainaan naiselle, joka pitää pöllöistä,  sateesta, sateenvarjoista ja vihreästä väristä.

Karppi-kortti menee Alankomaihin henkilölle, joka ei ilmoittanut oikeastaan mitään siitä mitä korttiinsa haluaa.

Kortteja on mukava maalata vapaa-ajalla. Ehkä opin nyt valmistamaan myös kunnollisia isän- ja äitienpäiväkortteja ja synttärikortteja, haha :D

Olen vastaanottanut tähän mennessä yhden kortin Postcrossingin kautta ja se tuli Yhdysvalloista Scott-nimiseltä pojalta, ja toinen on matkalla luokseni. Omista korteistani on löytänyt tiensä perille vasta kaksi. En tiedä miksi, mutta Venäjälle matkaava korttini on ollut matkalla jo 18 päivää, eikä ole vieläkään saapunut - joko vastaanottaja on unohtanut rekisteröidä korttini tai sitten posti jumittaa. Toisaalta, kohde on Mustanmeren rannalla, eli matka on pitkä. Kiinaan  mennyt korttini matkasi peräti 20 päivää ennen kuin saapui perille.

Olen viimeaikoina ollut myös hirveän innostunut ostamaan postikortteja. Tässä kaksi viimeisintä ostoani:

Tuon vasemmanpuoleisen ostin siksi, että koira näyttää ihan Viltsu-hauvaltamme ja oikeanpuoleinen nyt oli vaan yksinkertaisesti söpö. Minulla ei ole mitään hajua mihin ne lähettäisin, mutta odottavatpahan oikeaa hetkeä ja kohdetta maalauspöydälläni.

Postia lähtee pian myös Järvenpäähän, sillä päätin lähettää askartelulehti Taikan piirustuskilpailuun "Haluathan tulla oikeaksi naiseksi?" -työni. En ole osallistunut piirustuskilpailuihin ainakaan kymmeneen vuoteen, joten vähän jänskättää.