Kulttuuripiha 2015

Yksi tauluista on "sensuroitu", sillä sen saajan syntymäpäivä on vasta myöhemmin tänä vuonna.

Alle viikko sitten kuulin, että paikallisessa kotieläinpuistossa* järjestettäisiin 24.6.2015 tapahtuma nimeltään Kulttuuripiha. Kulttuuripihan pointtina oli edistää kulttuuria monin tavoin: siellä oli runoutta, performanssitaidetta ja musiikkiesityksiä. Pihalla oli taideseinä, johon sai käydä maalaamassa, ja niin kutsuttu Tekeletori, jonne sai tuoda myytäväksi omia tuotteitaan. Päätin osallistua viimeksi mainittuun ja sitten tulikin jo kiire: pitäisi valmistaa niitä tuotteita.

Päätin jo tapahtuman alussa, että lähtisin sinne ennen kaikkea markkinointimielessä, enkä myyntitykkinä. Tämä johtui pääosin siitä, että pointtini on keskittyä ennen kaikkea tilaustöiden tekemiseen, eikä niinkään pehmolelujen ja korujen myyntiin (vaikka toki niitäkin tykkään väkertää). Olisi kuitenkin hyvä, jos pöydässä olisi muutakin kuin esitteitä ja pari maalausta "EI MYYTÄVÄNÄ" -kyltein varustettuina. Otin siis Tekeletoria varten mukaan aiemmin myös kutomani kettukaverit sekä muotoilemani korut, ja lisäksi valmistin myyntiin muutaman minimaalauksen ja kellon. Muuta en alle viikossa ehtinyt. Melkoisen kiire tuli kyllä noita tehdessä, se on pakko myöntää! Olen kuitenkin oikein tyytyväinen lopputuloksiin. Virallisia esitteitä en valitettavasti ehtinyt tapahtumaan tilata, vaan tulostin ihan tietokoneelta lippulappuja ja lisäksi jaoin *köh* vähäsen vanhentuneita käyntikortteja. Teimme tosin Korpun kanssa käyntikortteihin kuulakärkikynällä uudet tekstit.

Itse myyntipäivänä havahduin siihen, että ulkona satoi vettä kuin saavista kaataen, säätiedotus lupasi vesisateen jatkuvan enemmän tai vähemmän koko päivän, ukkonen jyrähteli kaukaisuudessa ja radiossa varoitettiin kovasta tuulesta, joka puuskissa olisi jopa 25 m/s. Myyntitapahtuma ei minun tuotteillani onnistuisi vesisateessa, joten odotin malttamattomana koko päivän tietoa siitä, pääsisinkö osallistumaan ollenkaan. Saimme kuitenkin tietää, että tapahtuma siirrettäisiin sisätiloihin, joten pakkasimme Korpun kanssa tavarat muovipusseihin ja lähdimme matkaan.

Sisätiloissa sijainnut myyntipöytä ja auringonpaiste, joka yllätti heti, kun kaikki oli valmiina (kuvat otettu tapahtuman Facebook-sivulta).

Melkeinpä heti, kun saavuimme paikalle ja saimme tavarat aseteltua pöytään, sade lakkasi ja aurinko pilkisti pilviverhon välistä. Ei muuta kun tavarat uudelleen kantoon ja ulos myymään! Ulkona myyminen tuntui huomattavasti rennommalta ja mukavammalta kuin hiljaisissa sisätiloissa tapahtuva myynti.

Ulkona tuuli puhalsi ja lähes kaikki joutui teipatuksi kiinni pöytään.

Maalatut kivet saivat tuulen takia toimittaa enemmän painojen kuin myyntituotteiden virkaa.

Vaikka kaupaksi meni vain yksi kettupehmolelu, se ei haitannut: sain nähdä mahtavia esityksiä, juteltua paljon uusien ihmisten kanssa sekä jaettua esitteitäni. Myös muutama ennakkotilaus tuli! Toivon, ettei minusta jäänyt ihmisille ihan tönkköä kuvaa - hermostutti nimittäin sen verran paljon, että tunsin oloni puupökkelöksi. 

Tässä vielä taiteilijoita ja käsityöläisiä, joihin suosittelen tutustumaan:

• Tiia-Mari Kolibri - veti ihan  mahtavan performanssiesityksen, jota katsoessa nauroin vedet silmissä. Jos joskus pidän juhlat, palkkaan hänet kyllä mukaan esiintymään. Tiia-Marin Facebook-sivut löydät klikkaamalla tästä.
• Vanha tyttö (Facebook-sivu) - täysin esilainen punk-bändi. Mahtavaa, naurattavaa punkia, jolla silti on sanomansa, kunhan vain viitsii kuunnella. Tämänkin palkkaan, jos joskus järjestän jotain jännää.
• Tiina Hassinen - todella hauskan oloinen tyyppi, joka on vasta valmistunut ammattikoulusta, ja tekee käsityönä kauniita pitsikoruja. Facebook-sivut ovat tuloillaan.

Saa nähdä mihin tapahtumaan sitä seuraavaksi ottaisi osaa...

Ps. sain paljon palautetta siitä, että hintani ovat ihan liian matalat työn tasoon nähden. Hinnat pompsahtavatkin "oikeisiin" taiteilijanhintoihin luultavasti ensi vuoden puolella.

* Kotieläinpuistossa ei ole tällä hetkellä eläimiä remppahommien vuoksi, joten ei tarvitse huolestua, että musiikki olisi häirinnyt niitä.

Lomatunnelmaa ja varautumista keski-iän murmutuksiin

Kesäprojekti: erään koiran muotokuvan tekeminen

Kuten edellisestä postauksesta kävi varmaankin ilmi, kesälomani alkoi nyt. Tai no loma ja loma: gradun tekemisen lisäksi päätin opiskella kesän, joten yhdeksän kirjaa olisi luettavana "kesäloman" aikana. Gradun jälkeen kirjojen tenttiminen ja esseiden kirjoittaminen kuitenkin tuntuu melkeinpä vapaa-ajan huvilta. Luen päivät kirjaa sohvalla kunnon löhöilyasennossa ja kirjoitan muistiinpanoja, illat taas maalaan.

Olen haaveillut koko talven kesästä, jolloin saisi opiskella ulkona, mutta heti kun sain gradun kirjoitettua - eli pääsin pois koneen äärestä kirjojen pariin - mustat paksut pilvet kertyivät taivaalle ja peittivät auringon.  Satunnaisia pilkahduksia lukuun ottamatta sitä ei ole näkynyt sen koommin. Pitkiä kävelylenkkejä sää ei ole estänyt, mutta kirjat saattaisivat hieman kärsiä, mikäli viettäisin niiden kanssa aikaa tuolla vesisateessa. Toivotaan nyt kuitenkin, että vielä kesä Suomen saa, ja että mahdollisuus aurinkoisiin lukuhetkiin onnistuisi lähitulevaisuudessa.

Uusia tilauksia olen saanut mukavan määrän. Tällä hetkellä karikatyyri-harjoitusten, arvontavoiton ja muutaman oman projektin lisäksi valmistuu muotokuva koirasta. Maalaaminen tuntuu mahtavalta pitkän tauon jälkeen.

Tulevaisuudensuunnitelmani ovat kirkastuneet viimein. Kun vielä viime vuonna pohdin, että tuleeko minusta pappi, tutkija vai kuvataiteilija, olen alkanut kallistumaan viimeisen vaihtoehdon puoleen. Vaikka monet, monet ja taas kerran monet ovat varoittaneet tekemästä harrastuksesta ammattia ja uhanneet minun tippuvan korkealta, niin yrittänyttä ei laiteta. Kiitos tästä rohkaistumisesta kuuluu ennen kaikkea Korpulle, joka ilmoitti puoli vuotta sitten kävelylenkillä, että hänestä olisi hienoa, jos kokeilisin taiteilijan ammattia ennen muuhun ryhtymistä. Olin vielä tuohon aikaan kaikkien varoitusten kyllästämä, mutta toivo heräsi toteamuksen myötä. Olo vielä vahvistui, kun yksi Korpun kaveri - kyynisin tyyppi mitä tiedän - oli samaa mieltä. "Jos sä et kokeile sitä nyt, niin sitten et ehdi koskaan. Ja sitten susta tulee keski-iän kriiseissä pyörivä murmuttaja." Toinen Korpun kaveri nyökytti vierellä: "Tulee susta kyllä joka tapauksessa keski-iän kriiseissä pyörivä murmuttaja, mutta eipähän ainakaan tästä syystä."

Gradu valmistui vihdoin!

Kunhan vielä "toivun" tästä prosessista, saan jälleen keskittyä taiteiluun! Loppujen lopuksi gradun tekeminen oli oikein kivaa, mutta koska sen valmistuminen venyi vähän liian pitkälle, rupesi minua vaivaamaan melkoinen stressi. Onneksi kuitenkin ehdin ajoissa palauttamaan opinnäytetyöni.

Enkeli, 2015

Tilaaja lähetti kuvan pienestä edesmenneestä koirastaan, ja toivoi minun piirtävän sen pilvien keskelle siivet selässään. Pidin hyvin paljon ideasta, mutta siivet huolettivat minua hieman, koska koiran asennon vuoksi niitä oli vaikea saada näkymään sen takaa kunnolla. Sitten keksin, että siivet voisi piirtää myös eteen. Täten saisi vaikutelman enkelikoirasta, mutta kuva symboloisi samalla "siipien suojassa" eli turvassa olevaa hauvaa. Tykkäsin erityisesti tehdä koiran kasvoja sekä siipiä. Rintakehän turkki sen sijaan aiheutti minulle hieman päänvaivaa, koska varjostukset menivät valokuvassa niin jännästi. Puolisoni ehdotti sitten, että voisin piirtää myös pilvet heijastamaan valoa turkkiin, ja niin sitten teinkin. Tilaaja oli tyytyväinen työhön, samoin kuin minä.

Creepycatures

Rupesin opettelemaan karikatyyrien piirtämistä monestakin eri syystä. Ensinnäkin olen aina ihaillut niitä, jotka osaavat karikatyyreja tehdä. Olen myös aina halunnut itsestäni piirrettävän karikatyyrin, mutten ole koskaan kehdannut mennä sellaista ostamaan/pyytämään. Toiseksi kuulin, että yksi hääjuhlien suosikkiohjelmanumeroista on nykyään nurkassa istuskeleva karikatyyripiirtäjä, joka kuvittaa häävieraita. Olisi ihan huippua olla joskus tuo piirtäjä (minut saa kutsua, viestiä vaan tulemaan!). Ja kolmanneksi halusin yksinkertaisesti kokeilla jotain uutta.

Lopputulos olikin sitten melko harjoittelumainen. Instagramissa joku kuvaili töitäni osuvasti: "Omg That looks cute but creepy!" Ehkä minun pitäisi ruveta markkinoimaan itseäni creepykatyyri-piirtäjänä tai jonain vastaavana?

Aloitin piirtämällä Korpun naamaa ja tein sitten itseni. Oman naaman piirtäminen karikatyyrina oli huippuhankalaa siksi, että joko en huomannut korostaa yhtä piirrettä tai sitten tulin korostaneeksi liikaa ihan väärää kohtaa. Olen toisin sanoen  liian tottunut naamaani. Korpun naamaa piirtelin yöllä, kun taas omaani päivällä auringonpaisteessa, ja siksi edellä mainittu on ehkä hieman kömpelömmän näköinen, kun taas viimeksi mainittu on aurinkorasvan laikuttama. Note to self: älä piirrä kädet rasvaisina.