The Lööv Story: Inttileskeys ja yhteenmuutto

Tässä postaussarjassa kuvitan ja kerron minun ja poikaystäväni yhteisistä vuosista. Postaus on jatkoa näille:

• The Lööv Story: Ensitapaaminen
• The Lööv Story: Ihastuminen
• The Lööv Story: Seurustelun alku
• The Lööv Story: Alkuhuuma
• The Lööv Story: Arkeentuminen

Kurkkusalaattikausi - 2011

Armeija-aika oli tietenkin ihan takalistosta. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin: mielestäni jokaisen parin olisi hyvä kokea jokin inttileskeyden kaltainen ero toisistaan. Aika oli erittäin hyödyllinen "parisuhteen koetus". Tieto hyödyllisyydestä ei kuitenkaan kumonnut ajan ärsyttävyyttä.

Vihdoin intti alta pois & yhteinen kämppä! VICTORYYY!

Korppu ei ensimmäiseen kahteen viikkoon saanut käyttää kännykkäänsä, joten elin täysin pimennossa siitä, mitä hänen elämäänsä kuului tai miten hän armeijassa viihtyi. Se tietämättömyys oli pahinta. Tietämättömyyden lisäksi minua harmitti aluksi todella paljon se, miten kaikki kertoilivat, että armeijassa heidän poikaystävistään tuli todella romanttisia ja ihania etenkin tekstiviesteissään. Miksi minun poikaystäväni pysyi ihan samana? :D Sitten myöhemmin älysin, että ihan hyvä, että hän pysyi samana (ää, Korppu tuijottaa vieressä kun kirjoitan tätä, mua hävettää D:). Korppu on enemmän "käytännön" kuin sanojen äijä. Hän tuli armeijasta esimerkiksi syntymäpäivänäni kertomaansa aikaisemmin lomalle, meni salaa kämppääni omilla avaimillaan, siivosi ja toi kukkia ja lahjan sinne sisälle odottamaan :3 Se oli ihana yllätys.
Takaisin kuitenkin inttiajan alkuun: ensimmäisten viikkojen jälkeen Korppu sai onneksi iltaisin soitella tai ainakin yleensä laittaa tekstiviestiä. Olin tietysti alussa aika yksinäinen, mutta onneksi tuntemukset kuitenkin tasoittuivat "alkujärkytyksen" jälkeen ja pian ero Korpusta tuntui arjelta ja lomat juhlalta. Minulla meni siis ihan hyvin, tosin jostain syystä ruokahalu oli ensimmäisen kuukauden täysin kadoksissa.

Korppu oli alunperin suunnitellut olevansa armeijassa vuoden, kun taas minun suunnitelmiini kuului lukea teologisen pääsykokeisiin puoli vuotta ja muuttaa sitten kesällä edeltä käsin opiskelupaikkakunnallemme, joka sijaitsi 700 kilometrin päässä Korpun komppaniasta. Olin selvästi aika itsevarma sisäänpääsystä. Korppu puolestaan oli jo päässyt yliopistoon suoravalinnalla. 

Kahden viikon päästä armeijan alkamisesta Korpulla oli ensimmäinen loma. Silloin hän kertoi, ettei aiokaan viettää vuotta armeijassa, vaan yrittää päästä puolella vuodella, koska hänellä oli palava halu takaisin opiskelemaan ja pääsemään "elämässä eteenpäin". Niinpä hän hieman alisuoritti p-kauden ajan, ja saatuaan tietää päässeensä puolen vuoden mieheksi, hän "ryhdistäytyi". Ryhdistäytymisen ansiosta Korppu sai paljon kuntoisuuslomia. Hän käytti ne keväällä, kun lähdimme etsimään asuntoa opiskelupaikkakunnaltamme.


Asunnonetsintä ja yliopiston pääsykokeet

Asunnonetsinnän lomassa kävin samalla suorittamassa teologian pääsykokeen. Itse koe osoittautui helpoksi, mutta englanninkielinen osuus mietitytti melkoisesti: olin nimittäin suomentanut sanat "Golden Seals" "kultaisiksi hylkeiksi". Tekstissä siis puhuttiin kultaisesta sinetistä. Hupsista :D Sekä asunnonetsintä että pääsykoe kuitenkin onnistuivat yli odotusten. Ensinnäkin sain kokeessa hyvät pisteet kaikesta muusta, paitsi englanti-osiosta. Toisekseen erittäin ystävällinen vuokranantajamme tunsi huonoa omaatuntoa, koska hän oli vahingossa antanut sen asunnon pois, jota meidän olisi pitänyt tulla katsomaan. Sen vuoksi hän vuokrasi meille suoraan halvemman ja paremman kämpän.

Yhteenmuutto

Heinäkuussa Korpun armeija loppui. Elokuussa muutimme yhteen 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Muutto oli vähän vaikea, koska minulla oli jo oma asunto ja hyvät huonekalut, joten ne piti viedä mukana Suomen toisesta päästä toiseen. Veimme tavarat kahdella kerralla: ensimmäisellä kerralla saimme peräkärryn lainaksi ja sukulaiset auttoivat kuljetuksessa. Toisella kerralla, kun muutimme "virallisesti ja lopullisesti", menimme kahdestaan junalla. Kun saimme ensikerran vietyä tavarat yhteiseen kotiin, oli päällä kunnon voittajafiilis. Hyppäsin Korpun kaulaan ja me vain halailimme olohuoneessa.

Elimme ensimmäisen viikon pimeydessä, koska emme olleet tajunneet, ettei vuokra-asunnossa ole lamppuja yleensä valmiina. Ensimmäinen ateriamme oli patonkia ja salaattia ja söimme sen lattialla muuttolaatikoiden keskellä, koska pöytä oli tavaransäilytyspaikkana. Tunnelma oli koko ajan sellainen vapautunut ja vapaa. Ihanasta tunnelmasta huolimatta minua mietitytti aluksi aika paljon, että mitä jos "kyllästyisimme" heti toistemme naamoihin, koska minua oli niin monessa paikkaan siitä varoitettu. Näin jälkikäteen voisin todeta, että toinen viikko yhteisasumisesta oli vaikein, koska molemmilla oli ihan erilaiset tavat hoitaa kotia, siivota, laittaa ruokaa ja niin edespäin, mutta siitä lähtien yhteiselo on maistunut aina vain paremmalta :)

Seuraava The Lööv Story -postaus on viimeinen, sillä kerron siinä mitä meille kuuluu nykyään. Iski sen verran kova väsymys, että teksti saattaa olla hieman vaikealukuista ^^'

...jatkuu...

Kun ei vain onnistu

Joskus minua maalatuttaa/piirustuttaa ihan hemmetisti, mutta silti taiteilu ei vain millään onnistu. Olen huomannut, että se johtuu usein jostakin tässä luetellusta syystä.

1. Nälkä

Minulla on vain tasan kahdenlaista nälkää: joko maha kurisee ja mieli on hyvä tai sitten maha on kurisematta (=nälkä ei tunnu) ja mieli on paha. Koska jälkimmäisessä tapauksessa nälkää ei huomaa, en tajua mistä keskittymiskyvyttömyyteni ja ärtymykseni maalatessa johtuu. Yritä muistaa syödä ennen taiteilun aloittamista.

2. Uni

Joskus väsyneenä saa parhaan inspiraation taiteiluun, joskus taas vaikutus on päinvastainen.

3. Valaistus

Varsinkin tähän aikaan vuodesta pimeä tulee nopeasti, mutta yllättäen. Jos taiteilu ei onnistu, kannattaa tarkistaa huoneen valaistustilanne.

4. Terotin

Joskus sitä piirtää ihan flowssa, mutta silti ei onnistu. Asia saattaa johtua niinkin yksinkertaisesta syystä kuin että kynät ovat tylsiä.

5. Kuukaudenaika

Tämä kannattaa etenkin naisten muistaa.

6. Muuten vaan

Joskus nyt vaan on sellainen ärsyttävä kausi, että inspiraatiota pukkaa, mutta mikään ei onnistu. Silloin kannattaa vain hengittää syvään ja antaa itselleen lupa tehdä jotain muuta tai olla tekemättä mitään (helpommin sanottu kuin tehty...).

"Pahinta, mitä valokuvaaja voi tehdä, on kuvata hirvi auringonlaskussa"

Postausta muokattu 28.3.2014

Otsikon lause on jostain lukion oppikirjasta. En ole varma siitä, mikä oppiaine oli kyseessä, mutta etäinen muistikuva kuitenkin vihjaa, että lause oli ruotsinkirjasta ja se liittyi kliseiden merkitykseen. Tuo lause jatkui jotenkin niin, että valokuvaaja ei ole taiteilija jos ikuistaa jotain niin tavallista kuin hirven auringonlaskussa.

Eilen illalla alkoi tehdä mieli piirtää, mutta olin kuitenkin hirveän väsynyt ja siksi en uskaltanut jatkaa tilaustöitä. Joskus vuonna papu olin luvannut piirtää Korpulle hirven, joten päätin alkaa tekemään sitä samalla kun katsoimme Monkia televisiosta (Monk on muuten uusi lempifiktiivimieheni! Tai no heti HIMYM:n Marshallin jälkeen). Kännykällä sitten aloin etsimään hirveä malliksi googlettamallla. Enpä muuten nähnyt yhtäkään kuvaa niistä auringonlaskussa, sen sijaan kuolleita hirviä löytyi ihan tajuttomasti. Niinpä päätin kyseenalaistaa tuon lauseen piirtämällä hirven auringonlaskussa.

Pahinta, mitä valokuvaaja voi tehdä, 2014

Siihen nähden, että tein työn yöllä, se onnistui yllättävän hyvin. Tosin siitä huomaa kyllä, että hirven piirtäminen kiinnosti muuta maisemaa enemmän. Työ on kokoa A3

EDIT: Aikaisemmin työ näytti tältä ja kirjoitin korjaavani pilvet jossain vaiheessa:

PostCrossingin kautta saapuneet synttärikortit

Kuten eilisestä bannerista saattoi huomata, eilen oli siis synttäripäiväni. Tykkään hirveästi synttäreistä, kuten olette myöskin jo saattaneet huomata. Sain taiteeseen liittyviä lahjoja: Korppu esimerkiksi antoi minulle paperileikkurin, jolla voin nyt hyvin tasaisesti leikata A3-papereista A4-kokoisia. Ei tarvitse erikseen ostaa erikokoisia papereita! : ) Lisäksi Korppu piirsi minulle todella söpön synttärikortin. Kuvia synttäreistä (muun muassa Korpun kortin) olen tunkenut tänne: Mansikkapössyttelijän synttäripäivä kuvina. Yritän muka erottaa nämä blogit toisistaan, mutta välillä rajaaminen on todella hankalaa. Minulle saa ehdottaa blogien yhdistämistä, jos on sitä mieltä että se toimisi paremmin.

Ja taas vaihteeksi mennään asiaan: kuten olen aiemminkin maininnut, kirjoitin Post Crossing -profiiliini, että toivoisin maaliskuussa saavani synttärikortteja. Julkaisen sen kautta saamani kortit nyt. Olen kääntänyt tekstit englannista suomeen melko suorasti:

1. Kirahvi ja lintu Liettuasta

"Hyvä Limppu! Olen NIIIN iloinen lähettäessäni sinulle synttärionnittelut Liettuasta. Pieni paksu lintu tuo sinulle mitä parhaimmat onnittelut. Löydät ne Youtubesta, kun kirjoitat hakuun: We are Happy from Vilnius! Hyvää päivänjatkoa!"

2. Kimaltelevia kukkia ja perhosia Hollannista

"Hyvä Limppu,

onnittelut 23-vuotissyntymäpäivästäsi! Tänään on maaliskuun kolmas, joten oletan, että kortti saapuu sinulle ennen 19. päivää! Joten toivotan sinulle kaikkea hyvää uuteen vuoteesi. Onnea opiskeluihisi. Olen kristitty kuten sinäkin, mutta olen kalvinisti, eli en luterilainen. Toivotan sinulle hauskaa päivää perheesi ja ystäviesi kanssa. En ole vielä koskaan käynyt Suomessa (tai noh, olen käynyt Helsingin lentokentällä, mutta en laske sitä Suomessa vierailuksi!) mutta toivon, että jonain päivänä voisin käydä siellä, koska siellä on varmasti hyvin kaunista!"

3. Runo Yhdysvalloista

"Hyvä Limppu,

Hyvää Syntymäpäivää SINULLE! Minä olen toiminut anglikaanipappina nyt 30 vuotta. Se on kerrassaan hullu tapa elättää itsensä. Vinkki: rakasta Jumalaa, ylläpidä huumorintajuasi ja rukoile! Onko sinulla antaa vinkkejä minulle? Siunausta!"

4. Kakkuja Turkista

"Hyvää synttäriä! Toteutukoot kaikki toiveesi."


Tässä vielä kaikki Post Crossingin kautta tähän mennessä saapuneet kortit:

Tuo viimeisin kakkukortti ei tosin mahtunut mukaan, koska se saapui vasta eilen tämän kuvan ottamisen jälkeen ^^'
"Viralliset" synttäripippalot pidän vasta viikonloppuna ja olen pyytänyt vierailta erityisesti kortteja lahjoiksi. Pitääpäs julkaista niitä täällä, jos saan oikein mielikuvituksellisia kappaleita :D

Arvonta suoritettu!

Yritän tuolla videolla sanoa, että koska olen yksin kotona, eikä virallista valvojaa ole, kuvasin arvonnan :D Osaan melkein puhua kameralle. Onnea voittajalle, ensivuonna taas uudestaan!

Töiden stressaava keskeneräisyys

Ärrhh, kärsiikö kukaan muu samasta vaivasta kuin minä: kun jätän maalauksen kesken niin, että se jää ihan hirveään vaiheeseen, jään stressaamaan siitä ihan kauheasti :D Vai onko mulla vaan jokin pakkomielle? Eilen illalla jouduin jättämään yhden tilaustyön kesken siten, että maalauksessa olevalla tyypillä oli ihan tajuttoman vääristynyt silmä. Se siis jäi ihan todella karun näköiseksi. Kun menin sitten katsomaan tv:tä, mua ihan raivostutti se maalaus. Loppujen lopuksi menin kääntämään sen ympäri, jotten näkisi sitä, mutta se ei auttanut kuin hieman. Paljon kivempi olo on kun maalaus jää niin hyvään vaiheeseen, että sitä tekee mieli jatkaa innoissaan. Toisaalta, sekin on aika ärsyttävää jos innostus on sitten niin suuri, ettei saa unta.

Hassua, ettei ainakaan mulle tule kuitenkaan tuollaista oloa esimerkiksi piirtäessä tai kutoessa. Siis toki innostus voi jäädä päälle, mutta jotkut pikkuvirheiden korjailut voi yleensä ihan hyvin jättää seuraavalle päivälle.

Kutomisesta puheen ollen, Korpun villapaita on viimein valmis! Aloitin tekemään sitä tammikuussa ja tarkoitus oli saada se valmiiksi ystävänpäiväksi. Aikataulu siis venyi kuukaudella, mutta mitäpä pienistä.

Päätön Korppu poseeraa. Ohje täältä.

Vastauspostaus

Vastauksia viimeisimpään kysymyspostaukseen. Mikäli lisäkysymyksiä herää, niin ei kuin kirjoittelemaan niitä tähän alas :)


Esittele luonnoskirjojasi

Mulla ei itseasiassa ole ollut luonnoskirjoja sitten yläasteen. Silloinkin ne olivat lähinnä kouluvihkoja, joihin töhertelin myös vapaa-ajallani. Jos teen luonnoksia, teen ne pilalle menneeseen paperiin ja heitän sen jälkeen pois.

Minkä aiheen parissa työskentelet mieluiten?

Ihmisten kasvojen. Tykkään keskittyä niissä erityisesti silmiin.

Kuinka kauan keskimäärin käytät aikaan luonnokseen ja yhteensä koko työhön?

Joskus luonnoksiin menee aikaa vain minuutti, joskus innostun ja saatan vain luonnostella jotain jopa viisi tuntia putkeen. Silloin luonnoksesta tulee kuitenkin enemmänkin jo valmis työ kuin pelkkä luonnos. Piirrosten tekemiseen menevä aika vaihtelee innostuksen ja aiheen mukaan: joskus saan työn valmiiksi jo neljässä tunnissa, joskus menee pidempään. Maalausten kanssa mulla menee yleensä huomattavasti kauemmin kuin piirrosten. Tosin esimerkiksi (omasta mielestäni) paras työni, Taivasikkuna, valmistui parissa tunnissa.

Mikä on lempityövälineesi ja mikä inhokki?

Lempityövälineeni on ohuin siveltimeni, jonka ostin tässä pari päivää sitten. Sillä on niin mahtava tehdä ihan pikkiriikkisiä yksityiskohtia työhön! Inhokkini ovat puolestaan puuvärikynät, sillä en osaa käyttää niitä yhtään. Onneksi kukaan tilaaja ei ole pyytänyt vielä puuvärikynätyötä :D

Ohuin ja paksuin siveltimeni, jotka sattuvat samanaikaisesti olemaan myös vanhin ja uusin :)

Mikä on sellainen väline, jota haluaisit kokeilla, mutta et ole vielä saanut aikaiseksi?

Öljyvärejä olisi jännää kokeilla, jos olisi öljyvärimaalaamiseen soveltuvat tilat. En halua maalata niillä pienessä kämpässämme, koska niiden haju on niin voimakas ja meillä on monia "hajuherkkiä" ystäviä.

Mikä on mielestäsi hankalin aihe piirtää?

Hankalin aihe ovat maisemakuvat, joissa on myös ihmisiä.

Esittele työ, johon tällä hetkellä olet eniten tyytyväinen?

Tällä hetkellä olen tyytyväisin Taivasikkuna-työhön. Aihe ensinnäkin koskettaa minua ja tekee minulle hyvän mielen. Lisäksi se on mielestäni teknisesti onnistunut. Työstä on tarjottu minulle paljon rahaa, jopa 200 euroa, mutten ole raaskinut myydä sitä.

Toissapäivänä uskaltauduin viimein laittamaan omia töitäni jopa seinille. Makuuhuoneessamme ovat nyt Taivasikkuna sekä

Lakkiaispusu, kun taas olohuoneessa Syyskävely, Viltsu ja Valuva taivas. Pahoittelen tietokoneruudun heijastumista kuvassa :P

Kuinka paljon keskimäärin laitat aikaa piirtämiseen päivässä/viikossa?

Tämäkin riippuu todella paljon mielialasta. Joskus en piirrä viikossa yhtään, joskus taas saatan innostua ja piirtää jopa 12 tuntia päivässä. Sanoisin, että näin opiskelujen lomassa piirrän/maalaan keskimäärin vain kaksi tuntia päivässä.

Lempitaiteilijoitasi?

En ole löytänyt vielä taiteilijaa, joka olisi ehdottomasti lempparini. Edelfelt on huippu, samoin kuin Minna L. Immonen ja Jan-Erik Anderson. Lisäksi monet ystäväni ovat mielestäni todella mahtavia taiteilijoita, mutten julkaise heidän nimiään tässä kun en ole kysynyt siihen lupaa ;)

Lempitaideblogeja, joita seuraat?

Tässä lista (ei missään järjestyksessä):

- Mian luonnoskirja

- Fucking Art

- Katkopiirto

- Foam Pool Duck Effect

- Maailma maalaten

- My Sketching and Stuff

Toivottavasti en unohtanut mitään :s

Mikä saa sinut inspiroitumaan tai mistä haet inspiraatiota?

Monet asiat. Tunteet, kuvat ja ajatukset :) Erityisesti sadesää saa minulla aikaan kunnon flow-tilan.

Aina kun löydän netistä inspiroivan kuvan, tallennan sen tietokoneelleni. Tässä muutamia:

Lempipaikkasi piirtää tai maalata?

Lempipaikkani on varmaankin kotona. Silloin pystyn olemaan rauhassa ja ennakoimaan aikatauluni paremmin. Tykkään piirtää myös ulkona, mutta silloin saan yleensä aika paljon huomiota ihmisiltä (kaikki tulevat kyselemään piirtäisinkö heidät jne.), joten en saa oikein mitään aikaan. Kuvataideluokassa piirtäminen oli mielestäni parasta, harmi ettei yliopistossa ole sellaista :D

Oma maalausnurkkani

Piirrätkö kodin ulkopuolella ja jos niin missä?
Joskus piirtelen yliopiston kahvilassa, kun lukeminen ei kiinnosta. Joskus taas otan piirustusvälineet mukaan ulos.

Mistä innostus piirtämiseen/maalaamiseen lähti?

Olen aina tykännyt piirtää. Menin lasten ja nuorten kuvataidekouluun 6-vuotiaana ja siitä se sitten lähti. Huono puoli oli, että tykkäsin ainoastaan piirtämisestä, kun taas maalaaminen, savityöt tai askartelu eivät kiinnostaneet minua pätkääkään. Maalamista koetin uudelleen vuonna 2011 kun äitini osti minulle akryylimaalit alennusmyynnistä. Silloin vasta innostuin siitä.

Kuinka pitkään olet harrastanut sitä?
"Vapaa-ajallani" olen harrastanut piirtämistä ja maalaamista vasta noin kolme vuotta. Ennen sitä harrastin niitä kuvataidekoulun ja lukion kuvataidelinjan kautta, ja kotona taiteilu oli nykyiseen verrattuna aika vähäistä.

Mikä on viimeisin elokuva, jonka näit? Piditkö siitä?
Katsoimme eilen elokuvan Agentti 86. Olin aluksi ihan varma etten pitäisi siitä, mutta Steve Carellin ilmeetön ilmeellisyys on jotain aivan mahtavaa :DD

Jos olisit kuukausi, mikä kuukausi olisit (+perustelut)?

Öäääh... olisi helpompi sanoa, että mistä kuukaudesta pidän eniten (elokuu), mutta en kyllä osaa keksiä symboliikkaa sille miksi muistuttaisin jotakin tiettyä kuukautta. Elokuun maisemat kuitenkin viehättävät minua :)

Jos saisit tästä eteenpäin käyttää pukeutumisessasi vain yhtä väriä, minkä värin valitsisit?

Varmaankin mustan, koska se sopii niin moni eri tilaisuuksiin. Etenkin jos minusta tulee pappi, musta olisi ehkä "soveliain".

Jos saisit itsellesi yhden supervoiman, minkä valitsisit ja miksi?

Haluaisin varmaan sellaisen voiman niin kuin Twilightin Jasperilla oli :D Eli hän siis kykeni vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, esimerkiksi rauhoittamalla hermostunutta ja niin edelleen. Toisaalta pelkäisin, että manipuloisin ihmisiä vahingossa jos minulla olisi tuollainen kyky. Parantamisen lahja olisi toisaalta upea, mutta siinä olisi aika paljon vastuuta. Keitä parantaisi ja keitä jättäisi parantamatta? Kaikkia maailman ihmisiä ei eläimistä puhumattakaan ehtisi koskaan tavoittaa.

Onko sinulla jokin motto/elämänohje?
Vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Eli pitää uskaltaa olla oma itsensä :)

Kahvimaalaaminen gone wrong

Löysin eilen Karen Elandin nettisivut. Tyyppi maalaa pelkällä kahvista ja vedestä uskomattoman upeasti! Toisella nettisivullaan hän maalaa myös oluesta. Koska mustikkamaalaaminen onnistui minulta aikoinaan suhteellisen hyvin, päätin kokeilla myös kahvimaalaamista ja ajattelin sen olevan yhtä helppoa. Lisäksi kahvia keittäessä jää aina hirveästi niitä kahvinpuruja, joten ajattelin että tämä on myös ekologinen keino taiteilla ekonomisuudesta puhumattakaan. Olutta en sen sijaan raaskinut uhrata tähän.

En oikein tiennyt mistä aloittaa, joten kippasin mukiin kahvinpuruja ja vähän vettä, otin paperineteen ja siveltimen käteen. Jäljestä tuli sellaista haaleaa, "rasvaisen" ja pilkukkaan näköistä, eikä ollenkaan sellaista kuin miltä tuolla nettisivuilla näyttää:

Ensimmäinen yritys ei ihan onnistunut.

En ollut varma onko vika paperissani vai kahvissani, joten päätin ensin vaihtaa paperia.

Ja sehän auttoi! Nyt jälki ei ollut enää "rasvaista", pilkukasta ja helposti leviävää. Silti se oli edelleen ihan kauhean haaleaa:

Toinen pupu oli yhä liian haalea

Pohdin sitten että miten saisin pupusta tummemman ja päätin keittää ne vanhat kahvinpurut, että saisin "maaliini" enemmän väriä. Keittäminen sitten auttoi: väri oli vihdoin tarpeeksi tummaa. Maalasin hetken ihan onnessani pupua eteenpäin, kunnes tajusin että se tumma maalikerros alkoi yhtäkkiä levitä valtavaa vauhtia.

Pupu levisi...

...ja levisi

 Eli ei, kahvimaalaus ei oikein onnistunut minulta :D

Lopputulos on kylläkin aika jännän näköinen, mutta kyllähän se hieman harmitti, ettei tämä mennyt mustikkamaalauksen tavoin kerralla putkeen. Luulen, että kokeilu olisi kuitenkin onnistunut, jos olisin malttanut tehdä pupua siten, että antaisin aina edellisen kerroksen kuivua ennen kuin aloitan seuraavan. Ikävä kyllä minulta ei taida liietä kärsivällisyyttä moiseen.

"Onko kysyttävää?"

Kysymyspostauksen vuoro. Kysy mitä mieleen juolahtaa: taiteesta ja tekniikasta, mielipiteistä ja tunteista tai sitten vaikkapa jostain blogiin liittyvästä. Jos kysymyksiä tulee, vastaan parin päivän sisällä "vastauspostauksen" kautta :)

Synttärikortteja... ja muita kortteja

Synttäripäiväni lähestyessä kirjoitin PostCrossing-profiiliini, että maaliskuussa olisi todella mukava vastaanottaa synttärikortteja. Ja niitä oikeasti tuli! Suurena kortti-intoilijana toivon joka vuosi sitä, että saisin edes pari korttia postissa, joten nyt on ollut todella mukavaa saada niitä jo maaliskuun alusta lähtien ^^

Hirveän kiireen vuoksi en alkuvuonna ehtinyt piirtää kanssa-crossaajille itse kortteja, vaan he joutuivat tyytymään painettuihin kopioihin. Nyt on kuitenkin tilanne toinen ja olen saanut valmiiksi yhden lähetettävistä korteista, jonka julkaisin pari päivää sitten Facebookissa. Vastaanottaja toivoi saavansa kortin, jossa olisi kuva koiranpennusta. Mitään taideaarretta en jaksanut alkaa tuntemattomalle vastaanottajalle värkkäämään, joten koira syntyi hämärässä valaistuksessa tv:tä katsellessa. Tosi söpis siitä kuitenkin tuli, vaikka itse sanonkin:

Koiranpentu kukkaruukussa

Alla oleva kortti ei puolestaan ole PostCrossingiin tarkoitettu, vaan rustasin sen eilen kaverille synttärikortiksi. Einsteinin naaman piirtämiseen meni aikaa noin vartti ja tuohon kirjoitukseen toinen vartti. Yritin todella kovalla keskittymisellä saada aikaan hyvää käsialaa, minkä johdosta kirjoitus näyttää ihan lapsen tekosilta :D Kaverin nimi siis on Esa, mikäli joku ihmettelee:

Ikävää, että postimerkkien hinnat nousivat vuodenvaihteessa ihan hirveästi. Siitä tulikin mieleeni, että aion toivoa synttärilahjaksi postimerkkejä. Toinen synttärilahjahaaveeni on raha-avustus järjestelmäkameran hankintaan, johon olen jo suurimman osan saanut kuitenkin säästettyä :) Hyvällä kameralla otetut kuvat saisivat varmasti työnikin näyttämään hieman paremmilta.

Piirtämisessä kehittyminen

Kuten vakkarilukijat tietävätkin, harjoittelen usein "tilaustyöttömillä" kausilla piirtämistä oman naamani avulla. Nämä ovat siis siitä syntyneitä luonnoksia, jotka olen kaikki tehnyt suunnilleen samassa ajassa, eli noin kolmessa tunnissa. Ylemmät ovat vuodelta 2013 ja alemmat vuodelta 2014. Omaa naamaa piirtäessäni en ole tehnyt "apuviivoja", vaan olen piirtänyt vaan menemään silmistä alkaen. Siitä johtuen mittasuhteet ovat aika hassut. Osa töistä jää myös aina väistämättä hieman kesken, koska oman naaman rustaaminen ei ole ikinä loppupeleissä niin jännää kuin voisi kuvitella (:D). Siksi esimerkiksi viimeisen kuvan korvakoru on valkoinen möykky ja hiukset+paita pääosin vain mustaa suttua.

Kököistä mittasuhteista ja keskeneräisyydestä huolimatta saman teeman/naaman piirtäminen tasaisin väliajoin auttaa huomaamaan todella hyvin ne osa-alueet, joissa on piirtämisessä kehittynyt ja joissa on kehittämisen varaa. Minä voisin keskittyä enemmän paitsi apuviivojen käyttämiseen ja mittasuhteissa pysymiseen, myös hampaiden ja hiusten piirtämiseen. Sen sijaan olen kehittynyt kasvojen varjostamisessa, ilmeissä ja kulmakarvojen ja huulten piirtämisessä. Vaikka mainitsinkin, että hiusten piirustelussa on parantamisen varaa, olen selvästi kehittynyt myös siinä.

Olen tehnyt tuon aikaisimman naamakuvani huhtikuussa 2013, joten pitääpä huhtikuussa 2014 yrittää piirtää samasta kuvasta naama uudelleen, että erot näkee mahdollisimman hyvin ;) Erojen näkeminen tuo myös aika hyvin motivaatiota harjoitteluun.

Tilaustöitä syntymäpäivälahjoiksi

Sain tässä muutama viikko takaperin tilauksen tehdä valokuvista piirroksia syntymäpäivälahjoiksi. Toinen kuvista ("Tyttö ja puu") oli vanha ja pieni, toinen ("Milla ja Birk") puolestaan suuri ja kännykkäkameralla otettu. Molemmissa piirroksissa oli omat haasteensa: vanhassa valokuvassa koko sekä hyvin suuri kontrasti aiheuttivat jonkin verran vaikeuksia ja uudessa taas yksityiskohdat oli otettava huomioon. Molempia oli kuitenkin mukava piirustella.


Milla ja Birk, 2014

Tämä työ oli tilattu syntymäpäivälahjaksi vakkarilukija-Millalle. Minunkin puolestani oikein hyvää synttäriä hänelle! :) 

Tyttö ja puu, 2014

Tämäkin piirros tilattiin minulta syntymäpäivälahjaksi. Mielestäni erityisen hyvin onnistuivat varjostukset ja ilme.