lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mitä tapahtuu opintojen jälkeen?

Työharjoittelun jälkeinen elämä on ollut tekemisrikkaampaa kuin olin kuvitellut. Heti palattuani paikkakunnalle minua odottivat kaiken maailman kirkolliset psykologiset soveltuvuustestit, päätösillalliset, Animalian tapahtumien järjestäminen ja ylipäätään paluu tavalliseen arkeen. Lisäksi sain tietää, että minun pitäisi maaliskuun aikana kirjoittaa kahdeksan esseetä, jotta saisin valmistuttua toukokuuhun mennessä. Tällä hetkellä olen panostanut yksi essee/ kaksi päivää -periaatteeseen, joka on toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Esseet tosin ovat aika kökkelöitä, mutta kirjallisuuden olen mielestäni onnistunut sisäistämään poikkeuksellisen hyvin noinkin lyhyessä ajassa. Ikävä kyllä kirjallisuutta on vaikea haalia, sillä yhtä teosta en ole löytänyt mistään päin Suomea ja toista on yliopiston kirjastossa vain yksi kappale (ja siihen tietysti on pitkät jonot).
Vasemmalla: keskeneräinen yksityiskohta keskeneräisestä tilaustyöstä. Oikealla: yöllistä random-luonnostelua. Mittasuhteet menivät pieleen jo alussa, joten motivaatio jatkamiselle on puhdas nolla.
Olen pohtinut paljon opintojen jälkeistä elämää, mutta epävarmuutta on edelleen ilmassa: minulla ei ole mitään hajua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kotipaikkakunnalleni Kokkolaan avautui juuri puoleksi vuodeksi seurakuntapastorin viransijaisen paikka, mikä viimeistään sekoitti pääni. Viransijaisuus kuulostaa kuin minulle tehdyltä, ja lisäksi sen ansiosta olisi mahdollista saada pappisvihkimys jo tämän vuoden puolella. Toisaalta haluaisin viimeinkin oikeasti kokeilla siipiäni taiteen suhteen, niin kuin suunnitelmissani on ollut jo monia vuosia. Päässäni risteilevät toimeentulo, riskit, haaveet, realismi ja muiden mielipiteet ammatinvalinnan suhteen. Tällä hetkillä edelleen vahvempana vaihtoehtona mielessäni on päätoimisen taiteilemisen aloittaminen.
Keskeneräisiä minipiirroksia. Jostain syystä kännykkäkamerani muuttaa ne suttuisen näköisiksi.
7.5.2016 täällä Joensuussa järjestetään muuten Mahdollisuuksien tori -tapahtuma, josta varasin itselleni paikan. Teetän Toria varten esitteitä kevytyrityksestä ja valmistan myyntituotteita, jotta saisin sanaa leviämään bisneksestäni. Myyntituotteiksi valmistan tosin enemmän käsitöitä kuin taidetta. Tähän on neljä syytä: ensinnäkin piirustuksia ja maalauksia on ensinnäkin vaikea laittaa näytille. Toiseksi niiden tekemiseen kuluu aikaa. Kolmanneksi kevytyritykseni tarkoituksena on ennen kaikkea asiakkaan valokuvan tai idean kuvittaminen, eikä niinkään oman taiteeni myyminen. Neljänneksi värikkäät käsityöt koetaan usein helpommin lähestyttäviksi kuin taideteokset. Jos vain ehdin, niin mielelläni valmistan muutaman maalauksen ja piirroksen myös näytille. Lisäksi paikan päällä tulee olemaan myynnissä kuvittamiani kelloja. Päätarkoitukseni on saada ennen kaikkea saada ihmiset tietoiseksi palvelustani ja kenties tienata edes hieman "alkupääomaa". Olisi tosi kiva, jos blogin lukijatkin pääsisivät moikkaamaan minua tuohon tapahtumaan!
Mahdollisuuksien torille valmistan muun muassa afrikankukka-hippoa. Tällä hetkellä sen peppu muistuttaa enemmänkin baskeria.
Tulipa yhtäkkiä mieleen, että pidin tässä viime viikolla myös ihka ensimmäisen luentoni yliopistolla! Minua pyydettiin sanomalehti Karjalaisen tekemän haastattelun johdosta luennoimaan Yrittäjyys ja työelämä -kurssille. Kokemus oli hirmuisan jännittävä. Kävin koko 45 minuutin oppituntini kahdesti peilin edessä läpi ennen kuin uskaltauduin esittämään sen luentosalin eteen. Luentosalissa meni uudelleen pupu pöksyyn, joten päätin pitää osuuteni loppujen lopuksi tietokoneen takaa PowerPointiin turvautuen. Aihe oli onneksi helppo, sillä kerroin kevytyrittämisestä ja Synesteettisen Siveltimen toiminnasta. Yksi vaikeimmista ja suosituimmista minulta kysytyistä asioista kosketti hyväntekeväisyyttä: mitä lisäarvoa hyväntekeväisyys, ekologisuus ja eläineettisyys tuo kevytyritykselle? Vastasin rehellisesti, ettei ainakaan vielä kovin montaa ihmistä kiinnosta nuo asiat taidetta tilatessaan, mutta tulevaisuudessa ne toivottavasti nousevat ihmisten tietoisuuteen.
Sotkuinen maalauspöytäni ja kaverille valmistettu Mörkö.
Hyväntekeväisyyden tekemistä on tosin pakko rajoittaa, jos edes yritän elättää itseni taiteella. Lahjoitan luultavasti vielä keväällä kellon Animalialle arvontatuotteeksi, ja Kodittomien koirien ystävät ry:n toukokuun huutokaupassa on mahdollisuus voittaa itselleen tekemäni lyijykynäpiirros koirastaan. KKY:n huutikseen voi osallistua toukokuussa KKY:n Facebook-sivulla.