keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Avautuminen kuljetuspalveluista

1. Pakettien tallominen

Tilasin printtejä UPS:in kautta. Paketit tulivat kahdessa erässä. Toinen paketti oli kauniissa kunnossa, toinen täynnä jalanjälkiä. Jalanjäljillä päällystetty paketti oli lisäksi taitettu moneen otteeseen. Lienee turhaa mainita, että julisteet eivät olleet hyvässä kunnossa, vaan ihan ryttääntyneitä.

2. Pakettien taitteleminen

Tämä ongelma alkoi kaksi vuotta sitten: kun lähetän piirroksia tai tilaan julisteita Postin kautta, aivan liian moni paketeista on jollain tavalla ryttääntyneitä/pilalla postituksen jälkeen. Olen jatkuvasti asiakkaiden toiveista lisännyt pakkausmateriaalia. Tällä hetkellä käytössäni on tukeva, sentin ohut pahvilaatikko, jossa on sisällä sanomalehtisilppua ja kansio, jossa on sisällä vielä tukipahvit, jonka sisällä on suojamuovi, jonka sisällä on vasta se piirros. Olen alkanut liimaamaan "ÄLÄ TAITA!"-tarroja paketteihin ja aina välillä lähettelemään niitä Särkyvää-merkinnällä (mikä tietysti maksaa enemmän). Tämä ei kuitenkaan aina auta, sillä paketit eivät vioitu lajittelussa (kuten esim. asiakaspalvelu väittää), vaan eräskin asiakas kertoi nähneensä kuinka postinjakaja ruttaa paketin, jotta se mahtuisi postilaatikkoon. Onneksi hyvän pakkaamisen johdosta piirrokset eivät ole enää kärsineet tästä, mutta välillä kyllä hirvittää jos niille kävisikin jotain.

3. Pakettien hintojen vaihtelu

Ostin paketin Suomalaisesta Kirjakaupasta, koska se maksoi vähemmän kuin Postista hankittu paketti. Normaalisti pieni, ohut ja tukeva paketti maksaa noin 2,50 euroa ja sen lähettäminen kotimaahan 2,50 euroa. Nyt yhden paketin hinnaksi tuli 2 euroa. Menin postittamaan 15 euron julistetta (josta minä saan yleensä verojen ja tuotantokulujen ja paketin ostamisen ja postikulujen jälkeen käteen 2 euroa). Myyjä pisti A4-kokoisen, 80 grammaa painavan paketin postittamishinnaksi yhtäkkiä 10 euroa. Myyjällä ja itsellänikin oli hullu kiire, joten en ehtinyt jäädä kyselemään hinnan yhtäkkisestä moninkertaistumisesta (ilmeisesti paketti olikin puoli senttiä standardikokoa leveämpi?). Anyway, jouduin siis tappiolle, kun tein kauppoja.

Ehkä vielä joskus selvitän, miten nämä asiat toimivat. Onneksi olen saanut sen verran paljon korvauksia Postilta ja UPSilta ja muilta firmoilta, että tili jäi tuosta viimeisimmästä kommelluksesta huolimatta plussan puolelle. Harmittaa vaan, kun työtunteja kuluu enemmän asiakaspalautteeseen vastaamiseen ja korvausten vaatimiseen kuin itse taiteeseen. Postista ja UPSista on kuitenkin sanottava, että onneksi siellä päässä ollaan joulukiireistä huolimatta ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, eikä korvauksista ole ikinä tullut mitään riitaa.

Eli kuulumiseni vielä tiivistetysti: joulustressi, joulustressi, joulustressi.

Vielä on sanottava, että tulkaa ihmeessä lauantaina 17.12.2016 sekä maanantaina 19.12.2016 Reiluihin joulumyyjäisiin ostamaan printtejä ja kortteja, niin säästymme kaikki postitusten aiheuttamalta ressiltä! Facebook-tapahtuma löytyy täältä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Hemu, 2016

Lähestyvän joulun kunniaksi järjestin muutama viikko sitten Facebook- ja Instagram-sivuillani arvonnan, josta pystyi voittaa lyijykynäpiirroksen valokuvastaan. Voittaja arvottiin ja hänelle piirrettiin potretti tästä ihanasta lapinporokoirasta nimeltään Hemu!
 
Sain puolisoltani lahjaksi laadukkaammat kynät ja entistäkin paksumpaa paperia. Mielestäni eron huomaa myös työn jäljessä. Vai mitä mieltä olette?
Somearvontoja tullaan tulevaisuudessa järjestämään lisääkin. Käy siis tykkäämässä FB-ja insta-tileistäni, niin pysyt ajantasalla niistä. Ja ellet jaksa pistää arvontavoiton varaan, voit myös tilata lyijykynäpiirroksen osoitteesta www.limppuwitick.fi.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Taidekuulumisia Cambridgesta!

Olen ollut nyt kolme kuukautta Isossa-Britanniassa Cambridgessa puolisoni työharjoittelun takia. Samalla olen etsinyt täällä ideoita ja inspiraatiota Armoa!-nimistä taidenäyttelyäni varten, ja osallistunut eläinteologia-aiheiseen konferenssiin, jossa mukana olivat muun muassa Carol J. Adams ja David Clough. Ihmiset ovat olleet innoissaan näyttelystä - niin kristityt kuin eläinoikeusaktivistitkin pitävät aihetta tärkeänä, ja muutamat heistä aikovat näillä näkymin tulla jopa Suomeen avajaisia varten. Toisaalta, saattaahan kyseessä olla myös brittiläinen kohteliaisuuksien laukominen ilman varsinaista syytä.
Pakko se on kuitenkin myöntää, että on ollut mukavaa kuulla kehuja omista teoksista päin naamaa, etenkin kun niiden tekemiselle omistaa tällä hetkellä yli puolet ajastaan. Viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa livenä saamani kohteliaisuudet voin laskea yhden käden sormilla, Britanniassa kehuja on tullut jo varpaitakin myöten. Toki se on aina kauhean kuumottavaa, kun joku yhtäkkiä kehaiseekin - en osaa reagoida siihen yhtään mitenkään - mutta samalla tulee olo, että työllä on edes jotain merkitystä. Täällä on ihastuttu etenkin viime kuussa tekemääni Vihdoinkin-maalaukseen, josta on ostettu printtejä ja joulukortteja jo ihan mukava määrä (niitä voi tilata uudistetuilta nettisivuiltani osoitteesta www.limppuwitick.fi). Eräs bloggaaja halusi haastatella minua tuon samaisen työn tiimoilta. Haastattelun voi lukaista Planet Manel -nimisestä blogista.

Näyttelyn päivämäärä on muuten viimeinkin varmistunut! Olen varannut näyttelytilat Joensuun Kulttuurikahvila Laiturilta 4.10.–31.10.2017. Tapahtuma sekä jännittää että innostuttaa jo nyt niin paljon, että välillä on vaikeuksia nukkua. Tämä tulee olemaan ensimmäinen taidenäyttelyni, ja edessä on hurjasti hommaa, vaikka avajaisiin on vielä melkein vuosi jäljellä. Pitää tietysti tehdä teokset valmiiksi, mutta sen lisäksi ansaita rahaa maalausten kehystämiseen ja vakuuttamiseen sekä avajaiskuluihin. Olen sen vuoksi erityisen onnellinen kaikista - ihan pienistäkin - tilauksista, joita loppuvuoden sekä ensi vuoden aikana saan. Näyttelyä täytyy lisäksi markkinoida, markkinoida ja vielä kerran markkinoida, vaikka koen olevani todella huono itseni kehumisessa ja mainonnassa. Mutta ehkäpä siitäkin aikanaan oppii lisää.

Hermostuneisuuttani lisää entisestään se, ettei Kulttuurikahvila Laiturin tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa. Joensuun asemanseudun asemakaavaluonnoksessa ei ehdoteta säilytettäväksi ravintolarakennusta, jossa Laituri toimii. Rakennuksen purkaminen tarkoittaisi vähintään sitä, että Laiturin pitäisi etsiä uudet tilat toiminnalleen. Uudet tilat eivät välttämättä olisi läheskään yhtä hyvät esimerkiksi näyttelynäkökulmasta kuin nykyiset. Suosittelenkin, että kaikki tämän blogitekstin lukevat käyvät 27.11. mennessä allekirjoittamassa adressin ehjän Joensuun asema-alueen puolesta. Tässä muutama syy adressin allekirjoittamiseen:
"Asema-alueella sijaitseva Joensuun Kulttuurikahvila Laituri on ainutlaatuinen paikka monessakin merkityksessä:
  1. Laituri pohjaa toimintansa taloudellisten tavotteiden sijaan eettisiin arvoihin, mikä on aivan liian harvinaista nykyajan tehokkuuskeskeisessä yhteiskunnassa.
  2. Laituri edistää voimakkaasti paikkakuntalaisten yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä. Se on joensuulaisten olohuone, jossa viihtyvät kaiken ikäiset vauvasta vaariin. Laiturilla on esimerkiksi oma kirjastonsa, josta voi vain napata romaanin ja ruveta kiireettömästi lukemaan.
  3. Laituri on ihanan tilava paikka. Keskustan ahtaisiin kahviloihin kyllästyneelle se on siis vallan upea tila. 
  4. Laituri edistää voimakkaasti kulttuuria. Olen itse esimerkiksi pitämässä siellä ensimmäisen taidenäyttelyni vuoden päästä. Ilman kyseistä kahvilaa ja sen halpoja galleriahintoja minulla tuskin olisi varaa pitää näyttelyä näin keskeisellä paikalla. Olen myös osallistunut Laiturilla moniin upeisiin konsertteihin, myyntitapahtumiin ja kirpputoreihin.
  5. Koirat tervetulleita Laiturille. Paikan päälle mennessään saattaa siis saada ilmaista hauvaterapiaa.
  6. Laiturin antimet ruoan suhteen ovat aivan ykköskamaa. Kokeilkaapa vaikka heidän ruokaisia vihiksiään (kasvispiirakoita)!
  7. Tilan vuokraaminen yksityistilaisuuksiin on helppoa ja halpaa. Hinnan voi myös korvata tekemällä Laiturilla vapaaehtoistyötä."
Siirry adressiin klikkaamalla tästä.
On ollut ihan jännää huomata, kuinka eri tavoin Britanniassa ja Suomessa suhtaudutaan taidenäyttelyn aiheeseen. Britanniassa ei ole ainakaan vielä tullut mitään negatiivista palautetta töistäni (saattaa johtua tästä kohteliaisuus-kulttuurista), vaan aihetta on pidetty tosiaan niin kristittyjen kuin eläinoikeusaktivistienkin keskuudessa mielenkiintoisena, tuoreena ja edistyksellisenä. Suomessa ajatellaan usein, että kyse on jonkinalaisesta kristinusko-eläinoikeudet -vastakkainasettelusta. Toista kohtaan niin sanotusti kumarretaan ja toista kohtaan pyllistetään. Näyttelyn on tulkittu tämän takia olevan joko kristillisvihamielinen tai hihhuli-kristillinen, samoin kuin eläinoikeusvihamielinen tai "kettutyttötuotantoa". Kristillisyyttä ja eläinoikeusajattelua pidetään asioina, jotka sulkevat toisensa pois. Tämä on ihan mielenkiintoinen ilmiö, joka johtuu ehkä osittain siitä, ettei Suomessa uskontoa pidetä yhtä luontevana osana arkielämää kuin Britanniassa. Monet ovatkin todenneet, että kiva, kun teet taidetta eläinoikeusaiheista, mutta miksi ihmeessä se uskonto on pitänyt sotkea mukaan. Toisaalta on hyvä, kun teokseni herättävät ihmisissä tunteita ja keskustelua. Sehän tarkoittaa, että aihe todellakin on ajankohtainen.

Tässä muuten vielä tiivistelmä tulevan näyttelyni sisällöstä. Luultavasti kuvaus tarkentuu ajan myötä, kun saan ajatukseni aiheesta paremmin kasaan:
"Turkistarhaketulle on laissa määritelty huomattavasti vähemmän liikkumatilaa kuin eläintarhassa asuvalle ketulle. Tuemme ylitehostettua kananmuna- ja broilerituotantoa kulutusvalinnoillamme, vaikkemme kestäisi nähdä kotieläinpuiston kanoja yhtä pienissä tiloissa. Molemmissa esimerkeissä on kyse lajillisesti samasta eläimestä, jonka hyväksytty kohtelu riippuu täysin siitä, mihin ihmiset tulevat käyttämään sitä. Mistä kaksijakoinen suhtautumisemme eläimiin johtuu? 
Eläintuottajat perustelevat ilmiötä ennen kaikkea kuluttajien haluttomuudella maksaa eläintuotteista tarpeeksi korkeaa hintaa. Kuluttajat taas pitävät lainsäätäjiä vastuullisina huolehtimaan eläinten oikeuksien toteutumisesta, mutta eivät ole valmiita vaatimaan niitä esimerkiksi lakiin kirjattuna. Vastuu siis kiertää kehää. Monien tutkijoiden mukaan syy löytyy epäsuorasti uskonnosta. Kristinuskon painotukset ja näkemykset ihmisten rajattomasta arvosta ja hallintavallasta ovat imeytyneet kulttuurimme kautta vähintään alitajuntaamme, vaikkemme sitä edes itse välttämättä tunnista. Vastuu eläimistä jätetään aina jonkun suuremman haltuun. 
Kristityt ei ole kuitenkaan aina suhtautuneet eläimiin välinpitämättömästi, vaan muista luoduista välittäminen ja huolehtiminen on nähty aikoinaan jopa merkkinä Jumalan tuntemisesta. Tunnetun eläinteologi Andrew Linzeyn mukaan kristinusko koki mullistuksen 1200-luvulla eläneen Tuomas Akvinolaisen myötä, sillä hän opetti eläinten olevan toisia, joiden kärsimys ei ole moraalisesti merkittävää. Ajattelumalli on jämähtänyt niin kristinuskoon kuin länsimaiseen kulttuuriinkin, ja sen olemassaolo hidastaa eläinten oikeuksien toteutumista yhteiskunnassamme.  Armoa!-taidenäyttely laittaa ihmiset pohtimaan, millainen hengellinen arvo eläimillä oikeastaan onkaan. 
Taidenäyttelylle on valtava hengellinen ja henkinen tarve. Tuotanto- ja turkiseläinten nykyisen kohtelun salliminen perustuu niiden näkymättömyyteen, moraalisen vastuun siirtämiseen ja jopa itsepetokseen. Näyttelyn tarkoituksena on tuoda esiin vallitsevat ja piilevät ristiriidat sekä rakenteet. Näyttelyllä on vahvaa potentiaalia auttaa ihmisiä tunteidensa käsittelyssä ja opastaa uudenlaiseen moraaliseen pohdintaan eläimiä kohtaan. Kristittyjä se herättelee ajattelemaan uudelleen lähimmäisenrakkauden sisältöä sekä sen rajaamista, ja kirkkoa varautumaan muuttuviin seurakuntalaisten hengellisiin tarpeisiin. 
Ensi vuonna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä vietetään Armoa2017!-nimistä tapahtumaa, jonka tarkoituksena on juhlistaa 500-vuotista reformaatiota. Reformaatio käynnistyi Martti Lutherin julkaistua kuuluisat teesinsä anekaupan vääryyksistä 31.10.1517. Näyttely on tarkoituksellisesti nimetty samankaltaisesti, sillä se esittää nykyisen eläinten kohtelun anekauppaan verrattavana epäkohtana."
Toivottavasti koette aiheen mielenkiintoisena! Jos muutkin kuin taidekuulumiseni täältä Cambridgesta kiinnostavat, niin voit lukea niistä uudesta blogistani nimeltään Kukkuu, Cambridge.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Piirustustyylin kehittyminen

Yksi parhaista asioista piirtämisessä on, kun tajuaa yhtäkkiä kehittyneensä siinä! Kehittymistä tapahtuu ainakin minulla joko hitaasti ja huomaamattomasti tai sitten valtavin hyppäyksin.
Hidas kehittymistahti on samanlaista kuin uuden oppiminen lapsena: omin silmin katsottuna muutosta ei juurikaan tapahdu ja asiaan turhautuu jossain vaiheessa valtavasti. Mutta sitten, kun löytää jonkin vanhan piirroksensa ja vertaa työn jälkeä uusiin teoksiin, ymmärtää muutoksen olevan paljon suurempi kuin tajusikaan. Muistin "ihan kirkkaasti" tuon vuonna 2014 piirtämäni työn näyttävän tekstuuriltaan suunnilleen samalta kuin 2016 piirtämäni työn. Hämmästyin ihan aidosti, että kehittymisen oikeasti huomaa noiden kahden väliltä varsin selvästi!

Harppauksittain kehittyminen taas tapahtuu jonkin oivalluksen kautta. Minulla on tapana harjoitella piirtämistä katsomalla vaikkapa Instagramissa muiden kädenjälkeä ja yrittämällä matkia niitä mahdollisimman tarkasti. Siinä sitten yhtäkkiä ymmärtää, minkälaisia varjostuksia tai vaikkapa kynän kulmaa kannattaa käyttää saadakseen aikaan tiettyä jälkeä. Tunne on ihana ja se lisää mukavasti itsevarmuutta ja innostusta piirtämiseen.
Olen ihan varma, että tämä uusin pariskuntapotrettini saa minut taas parin vuoden päästä häpeämään piirustusjälkeäni. Mutta ainakin vielä tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen työhön ja sen onnistumiseen.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

"Millainen on hyvä mallikuva?"

Harjoitustyö Viltsusta, 2016. Näin jälkiviisaana voin todeta, että piirros näyttäisi paremmalta pelkkänä rintakuvana. Kuva on otettu sen verran yläkulmasta, että takaa pilkottava häntä ja alhaalta pilkistävät jalat saattavat näyttää vähän hämmentävältä piirroksessa.
Tällä hetkellä minulla on Facebookissa ja Instagramissa meneillään kilpailu, josta voi voittaa A4-kokoisen piirroksen valokuvastaan. Sinne vain kaikki osallistumaan! Tämä kilpailuehto on kuitenkin herättänyt epävarmuutta ja kysymyksiä: "Arvontaan otetaan mukaan vain ne kuvat, jotka ovat tarpeeksi selkeitä piirrettäviksi. Vältä siis lähettämästä salamalla kuvattuja, sumeita, epätarkkoja tai liian pieniä kuvia malleiksi." Ihmisillä on varsin erilaiset käsitykset hyvistä mallikuvista, joten varmuuden vuoksi toin esiin muutamankin esimerkin. Mallina toimii tietysti Viltsu-hauva.

1. Hyvät mallikuvat
Nämä yllä olevat mallikuvat ovat oikein hyviä. Kuvat ovat suurikokoisia (3000 x 2000 px), ne ovat helposti rajattavia, tarkkoja ja kuvattu luonnonvalossa. Esimerkiksi eläimistä otetuista kuvista on tärkeää saada selvää missä on mallin nenä, suu ja silmät, ja mihin suuntaan karvat kasvavat. Mitä tarkempi kuva, sitä yksityiskohtaisempi piirros.

2. Kohtuulliset mallikuvat
Yllä olevat mallikuvat ovat kohtuullisia. Ne ovat toteutettavissa, mutta saattavat vaatia tuekseen muutaman selkeämmän kuvan, jotta yksityiskohdista saadaan varmasti selvää. Kuvat ovat hieman epätarkkoja, mutta kuitenkin sopivan kokoisia. Sanotaanko näin, että kuvattavan vähimmäiskoko olisi hyvä olla ainakin 850 kuvapistettä leveyssuunnassa. Kuvan koon voit selvittää yksinkertaisesti avaamalla sen Paintilla, rajaamalla piirrokseen halutun alueen, ja katsomalla alapalkista, kuinka monta kuvapistettä siinä on.

3. Huonot mallikuvat
Tällaisia kuvia en lähde toteuttamaan. Syyt ovat lyhyesti tässä:
  1. Kuva on rajattu huonosti, eikä päälaki näy kunnolla. Lisäksi salama väärentää kuvattavan silmät. Käsi aiheuttaa myös ongelmia: piirretäänkö se mukaan vai ei?
  2. Kuva on pieni ja lisäksi salama estää hahmottamasta silmien oikeaa muotoa.
  3. Kuvakulma on outo, siitä on hankala saada "järkevän" näköistä piirrokseen. Lisäksi kuva on epätarkka ja pieni.
  4. Kuvattavan kuonoa ja silmiä on liian hankalaa erottaa. Lisäksi kuvakulma on outo, eikä esimerkiksi karvojen kasvusuunnasta saa selvää. Kuva on aivan liian pieni.
  5. Epätarkka kuva: ovatko esimerkiksi valkoiset osat alaleuassa hampaita vai vaaleita karvoja? Omistaja varmasti tietää vastauksen kysymykseen, mutta tuntematon taiteilija ei. Lisäksi käsi koiran edessä herättää kysymyksiä: piirretäänkö sekin mukaan?
  6. Vastavalo ei näytä hyvältä piirrettynä. Lisäksi kuva on sen vuoksi niin tumma, että yksityiskohtien näkeminen vaikeutuu.
Näitä ohjeita ei ole tarkoitettu arvostelemaan kuvattavaa kohdetta tai esimerkiksi kuvaajan taitoja. Päin vastoin ne on luotu ainoastaan asiakkaan parhaaksi, sillä haluan tottakai toteuttaa piirroksen, johon asiakas on enemmän kuin tyytyväinen. Toivottavasti näistä oli hyötyä! Tässä vielä muutama apukysymys piirroksen tilaajalle tai arvontaan osallistuvalle:

- Onko kuva tarpeeksi selkeä? Saanko selvää sellaisista piirteistä, jotka haluan kuvaan mukaan? Eläimillä näitä ovat yleensä karvojen kasvusuunta, sieraimet, pupillit ja suu, ihmisillä taas ripset, pupillit ja nenänvarren muoto.
- Näkyykö mallista kaikki kohdat, jotka haluan piirrokseen mukaan? Ei kai vain mikään rajaudu pois kuvasta, esimerkiksi korva tai päälaki?
- Onko mallilla sellainen ilme, jonka haluaisin piirroksessakin olevan?
- Miten haluan rajata piirroksen? Onko kyseessä rintakuva vai kokovartalokuva?

tiistai 4. lokakuuta 2016

Hyvää Eläinten päivää!

Eläinten päivän kunniaksi julkistan nyt uusimman näyttelytyöni, jolla ei valitettavasti ole vielä nimeä (myöhempi lisäys: maalaus on nimeltään Vihdoinkin). Maalaus on ollut  jo pidemmän aikaa suunnitteilla, mutta vasta nyt sain sen toteutettua.

Joskus kun maalausta suunnittelee liikaa, into sen tekemiseen lopahtaa jo alkumetreillä. Nyt ei onneksi käynyt niin, vaan sain tehdä tätä innokkaasti päivästä toiseen. Maalaus onnistui yli odotusteni, vaikka haasteita oli enemmän kuin alunperin kuvittelin.
Tykkäsin erityisesti maalata sialle kärsää ja korvia. Haasteita sen sijaan loivat kankaat sekä numerot ja kirjaimet. Meinasin aluksi maalata taustalle myös muita possuja, mutta lopulta päädyin korostamaan sian yksilöarvoa siten, että annan sille kaiken huomion. Tämä teos taitaa muuten olla yksi suurikokoisimmista, mitä olen tehnyt.
Teos on jo nyt herättänyt kummastusta etenkin vuokraisännässäni, joka halusi tulla katsomaan, mitä päivät pitkät tuijottelen huoneessani. Hän ei voi käsittää, miksi joku voisi haluta maalata possun. Mutta ihmetyksen aiheensa kullakin.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Vauhdikas kesä ja laimeahko (?) alkusyksy

Tein aivan valtavasti töitä kesän aikana, vaikka itse sanonkin: jaoin Synesteettisen Siveltimen mainoslehtisiä postilaatikoihin, päivitin aktiivisesti sometilejäni ja valmistin myyntituotteita erilaisiin tapahtumiin. Olin mukana muun muassa Mahdollisuuksien torilla, Sinkkolan Kulttuuripiha 2016 -tapahtumassa, Kulttuurikahvila Laiturin Osuuskuntarockissa, Sinkkola POP:issa sekä Ruskajuhlassa. Tein rutkasti taiteeseen liittyviä ja liittymättömiä vapaaehtoistöitä, valmistin hyväntekeväisyystuotteita, sekä loin ihan älyttömästi maalauksia ja piirroksia. Lomaakin ehdin onneksi pitämään, sillä olin kaasona ystäväni häissä, ja kalenterista oli varattava ainakin viikko, jotta polttarit ja muut asiaan kuuluvat jutut saatiin hoidettua rauhassa.

Tilauksia saapui oikein mukavasti aina elokuun loppuun saakka, vaikka aiempina vuosina kesät ovat olleet hiljaisinta aikaa. Nyt alkusyksyn myötä on sen sijaan ollut vaisumpaa, vaikka yleensä tämä on ollut se kaikista kiireisin kausi.
Touko-kesäkuun arvontavoittajalle valmistetut lyijykynätyöt Mocca- ja Ii-koirista.
Eilen tulivat muuten valtakunnallisten taiteilija-apurahojen päätökset. Olen odottanut niitä kuin kuuta nousevaa viimeiset puoli vuotta, joten tässä vaiheessa tuntui jo siltä, että ihan sama kumpi päätös sieltä tulee, kunhan ei tarvitsisi enää elää epätietoisuudessa. Päätös oli kielteinen. Ensi vuonna järjestettävästä taidenäyttelystäni tulee ymmärrettävästi paljon pienimuotoisempi kuin mitä siitä olisi apurahojen tuella tullut, mutta onneksi se on kuitenkin toteutettavissa. Näyttelyni tulee pohjautumaan eläinteologiaan, tarkemmin sanottuna kristinuskon ja eläinetiikan suhteeseen. Valmiina on jo viisi työtä, joita en ole kaikkia julkaissut netissä. Tarkoituksenani on luoda yhteensä vähintään kymmenen maalausta.

Olin viime viikonloppuna "hakemassa inspiraatiota" näyttelytöiden ideoimiseen eläinteologia-aiheisessa konferenssissa Ison-Britannian Cambridgessa.  Kaikkien oli pakko kertoa itsestään jotain, joten minä kerroin sitten tuosta tulevasta näyttelystäni. Siitä oltiin todella kiinnostuneita, ihmiset halusivat nähdä töitäni ja näytettyäni muutaman he pyysivät, että järjestäisin näyttelyn myös Britteihin. En sitten tiedä, olivatko kommentit vain sitä kuuluisaa brittiläistä kohteliaisuutta, mutta ainakin ne saivat minut toiveikkaalle mielelle. Konferenssi oli suurempi tapahtuma kuin mitä alunperin arvelin sen olevan. Paikalla oli muun muassa kuuluisa eläinoikeusaktivisti ja kirjailija Carol J. Adams.
Vasemmalla: Muotokuva Tuulispään Unelma-ketusta, joka myydään eniten tarjoavalle FB-sivuillani 18.9.2016 mennessä (lähtöhinta 20 €!). Tuotto annetaan kokonaisuudessaan Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle. Pitäisi yrittää ottaa parempi kuva Unelma-teoksesta, sillä se on oikeasti paljon parempi kuin miltä tuossa näyttää! 
Oikealla: Muotokuva tilaajan isän 60-vuotispäivän kunniaksi.
Kuten yllä olevan kuvan tekstistäkin voi päätellä, olen viime aikoina valmistanut taidetta ja tuotteita Eläinsuojelukeskus Tuulispään laidunkeräystä varten. Tuulispää kerää rahaa, jotta voisi ostaa isomman laitumen eläimilleen:
"Yksi merkittävimmistä lähitulevaisuuden tavoitteista Tuulispäässä on lisämaan osto. Lisämaa tarjoaisi enemmän tilaa nykyisille eläimille, mahdollistaisi uusien eläinten vastaanoton sekä antaisi mahdollisuuden laajentaa myös adoptio-ohjelmaamme.
Tuulispäähän tarjotaan jatkuvasti eläimiä, erityisesti hevosia. Toistaiseksi olemme joutuneet kieltäytymään uusista laiduntavista eläimistä. Ensisijainen tavoite on ostaa maata mahdollisimman läheltä."
Tuulispäälle valmistamiani hyväntekeväisyystuotteita.

Tuotteita voi tilata keräyksen hyväksi Facebookin lisäksi myös nettisivuiltani. Esimerkiksi kaikista joulukorteista lahjoitetaan tuotto hyväntekeväisyyteen! Vielä ei ole ollut kauheaa yleisöryntäystä ostamaan hyväntekeväisyystuotteita, eivätkä esimerkiksi Facebook-päivitykseni aiheesta ole näkyneet juuri kenellekään. Toivottavasti saisimme kuitenkin kasaan vaikka ihan pienen summan rahaa.

Tässäpä olivat hieman töksähdellen esitetyt kuulumiset kesältä ja alkusyksyltä. Aiheeseen kuulumattomasti hihkaisen tähän loppuun muutaman sanan joulusta: joululahjatöiden luominen on aloitettu, ja niitä voi tilata nettisivuiltani 15.10.2016 saakka. Viimeistään nyt siis kannattaa ruveta etsimään hyviä valokuvia maalattavaksi tai piirrettäväksi.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Puudelit, 2016


Tässäpä tilaustyö, jonka aloitin jo viime vuoden puolella. Minua pyydettiin maalaamaan muotokuva kahdesta puudelista, isosta ja pikkuisesta. Työ oli varmaankin haastavin tilaus tähän mennessä. Ensinnäkin minulla oli hieman käytännön pulmia, sillä F8-kokoiset possuttomat maalauspohjat tuntuivat loppuneen Suomesta juuri, kun niille olisi ollut tarvetta. Lopulta sopiva maalauspohja kuitenkin löytyi, vaikka sitä piti etsiä kissojen ja koirien kanssa. Toiseksi, jouduin juuri teoksen olleessa inspiroivimmillaan muuttamaan Lappeenrantaan seurakuntaharjoitteluun. Otin työn mukaan tarkoituksenani jatkaa sitä uudella paikkakunnalla, mutta ei maalaamisesta sitten tullutkaan mitään.

Teknisiä ongelmia puolestaan tuottivat mallikuvat. Molemmat koirat oli kuvattu eri kuvakulmista (iso ylhäältä päin ja pieni vähän alakulmasta), joten ne oli hankalaa saada järkevästi samaan maalaukseen. Lopulta päädyin laittamana pienen puudelin nojailemaan maalauksen kulmaan. Kokoeroa oli myös hankalaa havaita, sillä koirista ei ollut yhteiskuvaa, josta olisin sen nähnyt. Onneksi tilaaja auttoi minua hahmottamaan sitä. Kolmas  ongelma oli valaistus. Pieni koira oli kuvattu ulkona, iso taas sisällä. Niinpä isoon puudeliin kohdistuva valaistus oli kellertävää ja ylhäältä päin tulevaa, pieneen koiraan taas valkoista ja sivulta paistavaa.

Kovan väkertämisen ja ähinän saattelemana sain kuitenkin puudelit samaan kuvaan ilman, että ne näyttäisivät aivan päällekäin liimatuilta. Iso kiitos tyytyväiselle asiakkaalleni, joka jaksoi odottaa maalauksen valmistumista arvioitua pidemmän ajan!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kehittymissä havaittavissa tänäkin vuonna

Viikonlopun aikana tein meidän Viltsu-koirasta taas uuden pikapiirroksen. Viltsu on jo 15,5-vuotias, ja tuli meille asumaan kun olin 9-vuotias. Hänestä piirrettyjä kuvia onkin kertynyt varastoon paljon. Tässä muutamia:
Pekdoro's Devil, paremmin tunnettu nimellä Viltsu, Vili, Vili Villahousu, Viltsukkeli tai Viltsukka
Lähikuva pikapiirroksesta. Oli niin kuuma viikonloppu, että koko paperi rypistyi käsien hiotessa.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kasper, 2016


Tässä on A4-kokoinen piirros jackrusselinterrieri Kasperista. Teoksesta saatu tuotto meni kokonaisuudessaan Kodittomien koirien ystävät ry:lle (KKY), ja sillä rahoitettiin osittain uuden mikroskoopin hankkimista Save the Dogsin klinikalle.

Huomasin uuden puolen itsessäni tätä piirtäessäni: en hengitä lainkaan, kun keskityn raapusteluun. Sitten pidän aina välillä happitaukoja, joita varten irrotan katseeni piirroksesta. Ei kuulosta kovin terveeltä, pitänee päästä tavasta eroon.

Jos et ole muuten vielä tykännyt Facebook-sivustani, tee se nyt. Kunhan koossa on vähintään 400 tykkääjää, lasken näiden A4-kokoisten muotokuvapiirrosten hinnan ainakin syksyyn saakka. 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen kuukausi taiteen parissa

Mitä tekisin maisterinopintojeni jälkeen? Pyörittelin kysymystä mielessäni reilun vuoden verran, päivittäin. Olisi varmaan johdonmukaisinta ryhtyä pastoriksi, kun se on ollut minulla tähtäimessäni jo viiden vuoden ajan. Olisi varmaan luontevinta ryhtyä jatko-opiskelijaksi, kun kirjoittamisrytmiin ja tutkimusten tarkasteluun on viimein päässyt kiinni. Olisi varmaan riskialteinta ja hauskinta ryhtyä taiteilemaan, kun se on minulla mielessäni jatkuvasti. Yliopistoaikanahan suurin valituksen aiheeni oli, etten ehtinyt notkumaan maalauspöydän äärellä tarpeeksi, mutta nyt siihen tarjoutuisi mahdollisuus – tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla ei ollut selvää suunnitelmaa yhtään minkään suhteen. Taiteilijaksi ryhtyminen oli kuitenkin enemmän vitsi tai haave kuin tosissaan esitetty ajatus. Ei minulla olisi pokkaa saati varaa ruveta kutsumaan itseäni taiteen ammattilaiseksi. Mutta ei kyllä tutkijaksi tai pastoriksikaan.

Sitten yksi päivä tein päätöksen ja kerroin Korpulle, että ryhtyisin valmistuttuani etsimään paikkaa lapsityön teologina. Korppu näytti ihan kummastuneelta ja töksäytti, että entäs se sinun taiteesi. Muljautin silmiäni ja naurahdin, minkä jälkeen hän sanoi entistä painokkaammin, että ”minusta sinun pitäisi ihan tosissasi ruveta kokeilemaan taiteilemista. Tämän parempaa mahdollisuutta ei tule.” Ja tässä sitä ollaan, kuukausi on nyt takana päätoimisena kevytyrittäjänä ja ”taiteilijana” (käsittääkseni taiteilija on ammattinimike, jota saa käyttää itsestään vain virallisesti taiteilijaksi kouluttautunut henkilö. Siksi välttelen sanaa. Myöhempi lisäys: kuulemma se ei ole suojattu ammattinimike, eli sitä saa käyttää. Jee!).

Teoksiani on tällä hetkellä nähtävillä Joensuun Sinkkolan Navetta-Galleriassa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä paikalle,  kirjoita terveisesi vieraskirjaan!

Valmistuin teologian maisteriksi, ja ryhdyin hommiin. Normaali aamuni alkaa siten, että nousen sängystä, syön aamiaisen, vaihdan päälleni maalausvaatteet ja rupean tilauksesta riippuen joko maalaamaan tai piirtämään. Piirrän noin yhteen ja syön lounaaksi pari lautasellista kaurapuuroa (kaurapuuro tulee kyllä jo korvista ulos. Koko kuukausi on maistunut kaurapuurolta. Olen nauttinut sitä lounaaksi lähes päivittäin, sillä se on halpaa ja pitää nälän pitkään poissa). Kaurapuuron jälkeen jatkan maalaamista tai piirtämistä, kunnes Korppu tulee töistä. Maalaan tai piirrän joka päivä 6 – 12 tuntia, riippuu kokonaan menoista ja mielialoista. Sen jälkeen päivitän vielä nettisivuja sekä blogia tai jaan mainoksia. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä tylsältä, mutta minusta kuukausi on ollut todella rentouttava, innostava ja inspiroiva. Yhä edelleen valitan sitä, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja taiteilulle.
Osallistuin Osuuskuntarokin käsityötorille. Tässä muutamia myyntituotteita.
Ongelmia on ollut siinä, etten ehkä osaa (tai halua) suhtautua taiteiluun liiketoimena, mutta haluaisin kuitenkin elää sillä. Esimerkiksi hyvin moni tilaajista on anonut lisäaikaa teoksen maksamiseen – hyvin perusteluin – ja olen antanut sitä. Tästä aiheutuu kuitenkin sellainen ongelma, että en oikein tiedä millä itse eläisin uusiin eräpäiviin saakka. Toinen aiheutuva ongelma onkin sitten suunnitelmattomuus. Monet asiakkaat (jopa noin 70 %) tilaavat työn, mutta kun toteuttaminen ajankohtaistuu, puhelimeen tai sähköpostiin ei enää vastatakaan. Tämä on todella ikävää, sillä se vaikeuttaa todella paljon tulojen ja ajankohtien arvioimista. Kerrankin eräs pappa olisi ollut halukas tilaamaan muotokuvan itsestään ja rouvastaan tämän syntymäpäiväksi, mutta jouduin harmikseni ilmoittamaan tilausjonon olevan sen verran täynnä, ettei muotokuva ehtisi valmiiksi haluttuun päivään saakka. Puolet tilausjonossa olevista asiakkaista suoritti kuitenkin katoamistempun, ja papan teos olisikin ehtinyt valmiiksi. Pappakin oli jo ehtinyt ostaa jotain muuta tilalle.

Keskusteltuani muiden alalla olevien kanssa, tämä on ilmeisesti melko yleinen ongelma. Monia ratkaisuja on ehdotettu: mitäpä, jos solmisin kirjallisen sopimuksen jo aina alustavan tilauksen yhteydessä? Mitäpä, jos pyytäisin varausmaksun etukäteen (50 €), jonka saisi takaisin tilauksen maksettuaan? Tulen pohtimaan näitä vaihtoehtoja tulevaisuudessa, mutta ainakin vielä hetken pidän nykyisen systeemin toiminnassa. Luulen, että asiakkailla on jo muutenkin aika korkea kynnys tilata taidetta, ja varaussysteemit kenties vain suurentaisivat sitä.

Jos nyt vielä jatketaan näiden huonojen puolien pohtimista, niin yksi niistä on myös arvostuksen puute. Ensinnäkin aika monet tutut kyselevät, että olenko ”vieläkin” työttömänä, vaikken ole missään vaiheessa ilmoittautunut työttömäksi. Vastaan taiteilevani, jolloin esitetään jatkokysymys: ”No mut milloin aloitat ne oikeat työt?”

Asiakkaiden taholta ihmetellään lähinnä sitä, miksi pyydän niin paljon rahaa teoksistani. Tässä muuten pieni selvitys rahoista: A4-kokoisen piirroksen hinta on 190 €. Summa sisältää verot ja postikulut, joten oikeastaan hinta siis on noin 163 - 170 euroa (riippuen siitä, löydänkö piirrokselle sopivan kierrätyslaatikon vai ostanko paketin uutena). A4-kokoisen muotokuvapiirroksen tekemiseen kuluu aikaa keskimäärin 40 tuntia, yhden työviikon verran. Viikkopalkkani ei kuitenkaan ole tuo 170 euroa, vaan tästä lähtevät verojen lisäksi työnantajamaksut ja palvelumaksut, jonka jälkeen tililleni maksetaan noin 110 euroa. Jos minulta tilattaisiin joka viikko lyijykynäpiirros, tienaisin siis noin 440 euroa kuussa. Optimistisesti ajattelen, että ajan myötä opin piirtämään nopeammin. Monille asiakkaille on yllätys, kuinka paljon aikaa piirtämiseen voikaan mennä. Usein he ihmettelevätkin, että miten canvas-taulun tilaaminen Ifolorilta voi olla sekä halvempaa että nopeampaa kuin piirroksen tilaaminen taiteilijalta.


Tuossa olivatkin oikeastaan kaikki huonot puolet, mitä tässä hommassa on tullut vastaan. Esimerkiksi tilaamaan asti edenneet asiakkaat ovat olleet aivan ihanan sydämellisiä, kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. Heidän kanssaan on ollut upeaa suunnitella ja toteuttaa teoksia.  Lisäksi on ollut kivaa saada rakentavaa palautetta ja kehuja. Erityisesti dodotyöt ovat vetäneet väkeä puoleensa, dodo-kortit ovat loppuunmyytyjä tällä hetkellä. On ollut huippua huomata, miten ihmiset tunnistavat kevytyritykseni. Kummastusta herättää kuitenkin sukupuoleni: "Ai säkö oot se Synesteettinen?" tokaisi eräskin asiakas viikko takaperin, "mä luulin, et sä oot mies!"
Seuraavan kerran olen pitämässä pöytää Joensuun Sinkkolan Kulttuuripiha2016-tapahtumassa. Tervetulloo!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ihmistä ja eläintä sinä autat, 2016

Ihmistä ja eläintä sinä autat // You preserve both people and animals (40 x 30 cm) by Limppu Witick

Uusi työ on valmistunut näyttelyä varten! Tätä oli jännää tehdä, monestakin syystä. Ensinnäkin idea syntyi ihan spontaanisti, ja jännitti, että alanko pitää koko aihetta ihan töhönä kesken maalausprosessin. Siis kyllähän ideat tavallisestikin syntyvät spontaanisti, mutta monesti harkitsen niiden toteuttamista aika pitkään ennen kuin ryhdyn toimeen. Toiseksi käytössäni oli tällä kertaa vain neljä maalituubia: valkoinen, sininen, punainen ja keltainen. Yleensä olen käyttänyt monen sävyisiä maalituubeja, mutta tulee paljon halvemmaksi ja helpommaksi hankkia pelkät päävärit. Ja kolmanneksi, mallinani toimi Albert Edelfeltin teos (Kristus ja Mataleena), mikä asetti riman vähintäänkin korkealle.

Maalaus itsessään oli yllättävän helppo tehdä, koska minulla oli valmis malli. Edelfelt oli tutkinut teoksessaan valot, varjot ja muodot valmiiksi, joten minulla ei mennyt aikaa niiden pohtimiseen. Tämän työn tekemiseen kului yhteensä pari viikkoa, noin 86 tuntia.
Yllä oleviin vaiheisiin kului aikaa noin kahdeksan tuntia.
Yllä oleviin vaiheisiin kului aikaa noin 35 tuntia. 
Yllä oleviin vaiheisiin kului aikaa noin 40 tuntia.
Taustan pohjavärit, kasvot ja järvimaisema olivat helppoja tehdä. Sen sijaan päänvaivaa tuottivat jalat ja kädet, sorsan siipi, taustan puut sekä vaatteet. Viimeksi mainitut uusin varmaan kymmenen kertaa.

Maalauksen idea lähti muun muassa siitä, kun 5-vuotias pikkusiskoni sai syksyllä kuulla isäni kaverin metsästävän sorsia. Sisko itki koko päivän järkyttyneenä ja anoi, että isäni estäisi sen.
En kuitenkaan halua vielä avata enempää maalauksen taustaa. Sen sijaan olisi mukavaa kuulla lukijoiden mielipiteitä, ajatuksia tai tulkintoja siitä.

Olen nyt toiminut vähän päälle kuukauden päätoimisesti kuvataiteilijana. Kuukauteen on mahtunut vaikka sun mitä, ja tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Seuraavassa postauksessa onkin tarkoitus kertoa enemmän, kuinka arki on sujunut... tosin saa nähdä, milloin saan sen kirjoitettua. Huhtikuussa kirjoitin yhteensä noin 60 sivua viimeisiä yliopistoesseitä, ja sen jälkeen koneella oleminen on tuntunut ihan tuskalta. Heh, ilmeisesti toipuminen ottaa aikansa.

Ps. Teos on myytävänä Armoa!-näyttelyssä ensi vuonna, mutta varattavissa jo nyt.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Hertta, 2016

Viime jouluna pidin arvonnan, jonka pääpalkintona oli A4-kokoinen piirros haluamastaan eläimestä. Arpaonni suosi espanjanvesikoira Hertan omistajaa, ja nyt kevään myötä sain viimein toteutettua piirroksen Hertasta. Herttaa oli mukava piirtää, hänellä oli niin ihanan kiiltävä ja kiehkurainen turkki sekä varsinainen koiranpentukatse. Taustalle ja eteen voittaja pyysi minua piirtämään muutamia ruohonkorsia ja oksia.
Aikaa tähän piirrokseen kului noin 36 tuntia, ellei luonnosteluvaiheita lasketa mukaan.

Tällä hetkellä Facebookin puolella on taas käynnissä arvonta, jonka voittaja saa itselleen jopa kaksi lyijykynäpiirrosta, itselleen ja ystävälleen. Käy kommentoimassa FB:ssä kenelle sinä antaisit toisen piirroksista, niin olet mukana arvonnassa. Jos arpaonni ei suosi, niin ensi viikolla järjestän aika suuren alennuskampanjan, mikä kannattaa myöskin käyttää hyväkseen.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Epäonnistuneita omakuvia vuosien varrelta

En ole vieläkään onnistunut tekemään omakuvaa, joka ei vääristyisi aina jostain kohtaan. Piirsin tuota uusinta koko viikonlopun (yhteensä melkein 24 tuntia), mutta siltikään mittasuhteet eivät osuneet kohdalleen. Olen nyt hinkannut, korjannut ja kumittanut piirroksen vasenta silmää maanantai-aamun, mutta lopputuloksena on suttuinen musta läntti. Taitaa mennä roskiin tämä luonnos, argaah.

En tajua mikä noissa omakuvissa on se vaikea juttu. Tai no oikeastaan syitä taitaa olla montakin: ensinnäkään kyseessä ei ole tilaus, joten ei ole tarpeeksi motivaatiota piirtää sitä kunnolla. Toiseksi käytän omakuviin huomattavasti vähemmän aikaa kuin tilauksiin, koska teen niitä "vapaa-ajallani". Kolmanneksi omaa naamaansa yrittää kai alitajuisesti korjailla jatkuvasti, jolloin aina jokin kohta vääristyy. Onneksi pieleen mennyttä omakuvaa voi vertailla aina vanhoihin omakuviin. Silloin piristyy edes vähäsen, kun näkee kehittymisensä. Tai sitten voi tehdä huonon muokkauksen, jolla peittää virheensä:

Ehkäpä selviän tästäkin epäonnistumisesta ja pystyn jatkamaan elämääni. Piirroksen jäätelöannos voisi auttaa siinä. Kauppaan siis.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Oma mökki Mahdollisuuksien torilta!

Sain hankittua maailman söpöimmän mökki-hökkelin Joensuun Mahdollisuuksien torilta. Mökistä käsin esittelin toimintaani ja myin tuotteitani. Tai pääosin Korppu hoiti esittelyn, hän on minuun verrattuna aikasmoinen supliikkimiäs. Korppu pyöri alueella jakamassa muun muassa esitteitä ja auttamassa kaikessa mahdollisessa.
Onnellinen Limppu mökkerössään
Tapasin torilla monia kivoja ja kiinnostuneita ihmisiä, ja sain tehtyä vähän kauppaakin. Myynnissä oli kuvittamiani kelloja, valmistamiani koruja, teettämiäni postikortteja ja käsitöitä (kuvia myyntituotteista alla). Lapset rakastivat virkattuja kaktuksia, nuoret kelloja sekä koruja ja vanhemmat taas Hilpuri-Hippoa. Suosituin myyntituote oli kuitenkin yllätyksekseni postikortit. Etenkin Uteliaat dodot -maalauksesta tehdyt kortit menivät kuin kuumille kiville: niitä ostettiin asiakkaiden mukaan niin seinälle kehyksiin, vessan peiliin (?) kuin ystävillekin lähetettäviksi. Ihmisiä kiinnostivat myös eläinteologiset aiheet, ja monet halusivat jo nyt tietää tulevan näyttelyni päivämäärän. Valitettavasti en vielä osannut sitä antaa.
Korvakoruja ja avaimenperiä alehinnoin. Näitä on tulossa myyntiin myös nettikauppaan!
Kaktuksia sisustamiseen tai sitten vaikkapa neulatyynyiksi.
Hilpuri-Hippo ja muita myyntituotteita
Vielä pari vuotta sitten en olisi varmaan ikinä uskaltanut mennä tällaiseen tapahtumaan mukaan. Animalia Joensuussa toimiminen on kuitenkin tehnyt pöydän pitämisestä tutumpaa hommaa, joten  nyt oli pienempi kynnys osallistua.
Kellot eivät menneet perhoskelloa lukuun ottamatta kaupaksi, joten nekin tulevat pian myyntiin nettikaupan puolelle. Jos haluat varata kellon, laita sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu(at)limppuwitick.fi. Kellot maksavat 105 - 125 euroa.
Sain viime kuussa yliopisto-opintoni päätökseen, ja välittömästi valmistuttuani aloitin tilaustöiden tekemisen ohessa luomaan myös myyntituotteita. Tein töitä 12 tuntia päivässä, joskaan se ei tuntunut työltä. Olisin itse asiassa halunnut taiteilla vieläkin enemmän, mutta aika ei ihan riittänyt.
Kuvittamani pöllökellon lahjoitin Animalia Joensuun arpajaispalkinnoksi. Onnetar suosi ilahtunutta 5-vuotiasta Lemmyä.

Ikävä kyllä jätin monta viimeistelyä kaipaavaa hommaa tehtäväksi toria edeltävään iltaan, koska "parissa tunnissahan ne hommat hoituvat". Kun vielä yhdeltä yöllä hääräsin minkä vain ehdin, alkoi suunnitelma jo hieman kaduttaa. Päästyäni sänkyyn en tietenkään saanut unta, vaan tori pyöri mielessä. Toripäivänä kärsin väsymyksen lisäksi kauheasta allergisesta nuhasta, silmien kutiamisesta, päänsärystä ja hienoisesta jännityksestä, mutta niistä huolimatta päivä oli kyllä paras pitkään aikaan. Itse torilla tunnelma oli loistava ja asiakkaat huippuja. Sain myös hauskoja kommentteja. Eräs lapsi huudahti ilahtuneena Hilpurin nähdessään: "Kato äiti, lehmä!"

Monet kertoivat tulleensa torille ihan vain taidettani katsomaan, ja vielä useammat tunnistivat kevytyritykseni nimen perusteella. Olen todella ilahtunut ja samanaikaisesti hitusen hämmentynyt, että Synesteettinen Sivellin on saanut näkyvyyttä.
Kuvissa on myynnissä olleita postikortteja, joista etenkin dodo-kortit olivat suosiossa. Myös näitä on myynnissä nettikaupassa. Olisin lisäksi halunnut teetättää kolibri-maalauksesta lakkiaiskortteja, mutta budjetti ei enää venynyt. Ehkä ensi kesänä niitäkin on myynnissä.


Suurin osa pöytäni luokse tulleista oli kiinnostunut ostamaan lyijykynäpiirroksia, ja siksi voisin tähän lopuksi mainostaa KKY:n huutokauppaa. Kodittomien koirien ystävät ry on järjestänyt Facebookissa huutokaupan, jonka tuotto menee kokonaisuudessaan Romaniassa tehtävään eläinsuojelutyöhön. Nyt onkin oiva mahdollisuus tehdä samaan aikaan hyväntekeväisyyttä ja saada taidetta: voit nimittäin huutaa 190 €:n arvoisen lyijykynäpiirroksen valitsemastasi eläimestä lähtöhintaan 79 €. Valmistan korkeimman tarjouksen huutaneelle piirroksen hänen toiveidensa mukaan ja vegaanisin työvälinein. Huutokauppa sulkeutuu huomenna (9.5.2016) klo 20.00. Pääset huutokauppaan klikkaamalla tästä.
Seuraava tapahtuma, johon osallistun on Joensuun Noljakassa järjestettävä Kulttuuripiha 2016, joka pidetään 30.6.2016. Tervetuloa osallistumaan sinnekin! Lisätietoa on muun muassa Facebook-tapahtumassa.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mitä tapahtuu opintojen jälkeen?

Työharjoittelun jälkeinen elämä on ollut tekemisrikkaampaa kuin olin kuvitellut. Heti palattuani paikkakunnalle minua odottivat kaiken maailman kirkolliset psykologiset soveltuvuustestit, päätösillalliset, Animalian tapahtumien järjestäminen ja ylipäätään paluu tavalliseen arkeen. Lisäksi sain tietää, että minun pitäisi maaliskuun aikana kirjoittaa kahdeksan esseetä, jotta saisin valmistuttua toukokuuhun mennessä. Tällä hetkellä olen panostanut yksi essee/ kaksi päivää -periaatteeseen, joka on toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Esseet tosin ovat aika kökkelöitä, mutta kirjallisuuden olen mielestäni onnistunut sisäistämään poikkeuksellisen hyvin noinkin lyhyessä ajassa. Ikävä kyllä kirjallisuutta on vaikea haalia, sillä yhtä teosta en ole löytänyt mistään päin Suomea ja toista on yliopiston kirjastossa vain yksi kappale (ja siihen tietysti on pitkät jonot).
Vasemmalla: keskeneräinen yksityiskohta keskeneräisestä tilaustyöstä. Oikealla: yöllistä random-luonnostelua. Mittasuhteet menivät pieleen jo alussa, joten motivaatio jatkamiselle on puhdas nolla.
Olen pohtinut paljon opintojen jälkeistä elämää, mutta epävarmuutta on edelleen ilmassa: minulla ei ole mitään hajua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kotipaikkakunnalleni Kokkolaan avautui juuri puoleksi vuodeksi seurakuntapastorin viransijaisen paikka, mikä viimeistään sekoitti pääni. Viransijaisuus kuulostaa kuin minulle tehdyltä, ja lisäksi sen ansiosta olisi mahdollista saada pappisvihkimys jo tämän vuoden puolella. Toisaalta haluaisin viimeinkin oikeasti kokeilla siipiäni taiteen suhteen, niin kuin suunnitelmissani on ollut jo monia vuosia. Päässäni risteilevät toimeentulo, riskit, haaveet, realismi ja muiden mielipiteet ammatinvalinnan suhteen. Tällä hetkillä edelleen vahvempana vaihtoehtona mielessäni on päätoimisen taiteilemisen aloittaminen.
Keskeneräisiä minipiirroksia. Jostain syystä kännykkäkamerani muuttaa ne suttuisen näköisiksi.
7.5.2016 täällä Joensuussa järjestetään muuten Mahdollisuuksien tori -tapahtuma, josta varasin itselleni paikan. Teetän Toria varten esitteitä kevytyrityksestä ja valmistan myyntituotteita, jotta saisin sanaa leviämään bisneksestäni. Myyntituotteiksi valmistan tosin enemmän käsitöitä kuin taidetta. Tähän on neljä syytä: ensinnäkin piirustuksia ja maalauksia on ensinnäkin vaikea laittaa näytille. Toiseksi niiden tekemiseen kuluu aikaa. Kolmanneksi kevytyritykseni tarkoituksena on ennen kaikkea asiakkaan valokuvan tai idean kuvittaminen, eikä niinkään oman taiteeni myyminen. Neljänneksi värikkäät käsityöt koetaan usein helpommin lähestyttäviksi kuin taideteokset. Jos vain ehdin, niin mielelläni valmistan muutaman maalauksen ja piirroksen myös näytille. Lisäksi paikan päällä tulee olemaan myynnissä kuvittamiani kelloja. Päätarkoitukseni on saada ennen kaikkea saada ihmiset tietoiseksi palvelustani ja kenties tienata edes hieman "alkupääomaa". Olisi tosi kiva, jos blogin lukijatkin pääsisivät moikkaamaan minua tuohon tapahtumaan!
Mahdollisuuksien torille valmistan muun muassa afrikankukka-hippoa. Tällä hetkellä sen peppu muistuttaa enemmänkin baskeria.
Tulipa yhtäkkiä mieleen, että pidin tässä viime viikolla myös ihka ensimmäisen luentoni yliopistolla! Minua pyydettiin sanomalehti Karjalaisen tekemän haastattelun johdosta luennoimaan Yrittäjyys ja työelämä -kurssille. Kokemus oli hirmuisan jännittävä. Kävin koko 45 minuutin oppituntini kahdesti peilin edessä läpi ennen kuin uskaltauduin esittämään sen luentosalin eteen. Luentosalissa meni uudelleen pupu pöksyyn, joten päätin pitää osuuteni loppujen lopuksi tietokoneen takaa PowerPointiin turvautuen. Aihe oli onneksi helppo, sillä kerroin kevytyrittämisestä ja Synesteettisen Siveltimen toiminnasta. Yksi vaikeimmista ja suosituimmista minulta kysytyistä asioista kosketti hyväntekeväisyyttä: mitä lisäarvoa hyväntekeväisyys, ekologisuus ja eläineettisyys tuo kevytyritykselle? Vastasin rehellisesti, ettei ainakaan vielä kovin montaa ihmistä kiinnosta nuo asiat taidetta tilatessaan, mutta tulevaisuudessa ne toivottavasti nousevat ihmisten tietoisuuteen.
Sotkuinen maalauspöytäni ja kaverille valmistettu Mörkö.
Hyväntekeväisyyden tekemistä on tosin pakko rajoittaa, jos edes yritän elättää itseni taiteella. Lahjoitan luultavasti vielä keväällä kellon Animalialle arvontatuotteeksi, ja Kodittomien koirien ystävät ry:n toukokuun huutokaupassa on mahdollisuus voittaa itselleen tekemäni lyijykynäpiirros koirastaan. KKY:n huutikseen voi osallistua toukokuussa KKY:n Facebook-sivulla.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Työharjoittelussa

Työharjoittelujaksoni starttasi jokin aika sitten. Tähän on ollut melkoinen totutteleminen, sillä työn oppimisen lisäksi takana on moniin uusiin ihmisiin ja tapoihin tutustumista. Maalaus- ja piirustusvälineet ovat olleet mukanani koko ajan, mutta niihin olen tuskin ehtinyt koskeakaan. Päivät ovat välillä venyneet tajuttoman pitkiksi, enkä vapaa-iltoinani saa ajateltua mitään muuta kuin tulevia työtehtäviä. Ehken siis ole vielä tottunut tähän rytmiin. Tässä on kaikki, mitä olen viimeisen kuukauden sisällä saanut aikaan:
Ylhäällä vasemmalla: aloin luonnostelemaan minua ja Korppua. Ei ihan natsannut, suuni on liian vaikea piirrettävä. Alhaalla vasemmalla: eräs julkimo, arvaatko kuka? Hänenkin naamaansa mielenkiintoni loppui vähän turhan nopeasti... ehkäpä tässä joku päivä koitan jatkaa näitä.
Piirustus- ja käsityötaitojani olen harjoittanut jonkin verran töiden varjolla. Esimerkiksi nuo ylhäällä näkyvät paperinuket leikkasimme ja väritimme lasten kanssa eräällä leirillä, ja teimme niillä myöhemmin pienen näytelmän. Lisäksi olen saanut töiden lomassa kutoa, sillä en omistanut hautajaisiin sopivia hanskoja, ja tein sellaiset päivää ennen töiden ensimmäisiä hautajaisia.
Lapsia ärsytti koko näytelmän ajan, kun sulhasen lakki osui vinoon :D
Jos tälle alalle (siis papiksi) joskus päädyn, niin olisi hauskaa virkata paperinukkien (-nukkejen?) lisäksi Jeesus ja opetuslapset, ja opettaa lapsia niiden avulla.

Vaikkei minua ole harjoittelun aikana ihan kauheasti hotsittanut taiteilla tai tehdä käsitöitä, niin aina kotiin palatessa inspiraatio iskee päin kasvoja kuin... no sanotaan vaikka, että kuin vasara (inspiraativajausta löytyy tällä hetkellä myös kielikuvien suhteen). Joko kodissani on erityisen luova ilmapiiri tai sitten Korppu vaan sattuu olemaan muusani. Joka tapauksessa, kotona käymiseni ovat olleet sen verran nopeita pyrähdyksiä, että olen taiteilu-innostuksesta huolimatta lähinnä keskittynyt Korpun kanssa rentoutumiseen. Yksi ilta leffaa katsoessa tulin silti virkanneeksi aika hauskan pupun. Jätin sen Korpulle seuraa pitämään.
Pupu. Tälle pitää jossain vaiheessa tehdä kaveri.
Aika on siis sujunut melko lailla töissä, töissä ja junassa. Junasta käsin olen bongaillut vallan upeita graffiteja, ja kadehtinut niiden tekijöiden taitoa. Tuntuu, ettei oikeita graffiteja ole pitkään aikaan näkynyt missään, vaan niiden sijaan kirkkoveneitä ja omaa nimeä piirretään yksivärisenä ja tylsänä joka paikkaan.
Vasemmalla: upeita graffiteja. Keskellä: kalenteri, jonka askartelin Korpulle ennen harjoittelun alkamista. Jokaiselle harjoittelupäivälle on luukku, josta löytyy lahja, viesti, vitsi tai jotain muuta mukavaa. Kun kalenteri oli vielä keskeneräinen, piilotin sen kaappiin. Korppu  talloi sen  huomaamattaan varmaan kolmesti. Lopulta älysin "piilottaa" kalenterin keskelle olohuonetta, jolloin hän ei edes huomannut sen olemassaoloa.  Oikealla: Silinteri-Jeesus.
Uusia tilauksiakin on tullut melkoinen määrä. Milloin pitäisi kuvittaa kaikista kirkkoherroista muotokuvat, milloin tehdä sukupuita ja milloin piirtää kanssatyöntekijän koira. Kaikki tilaukset ovat valitettavasti vitsillä heitettyjä, eli oikeasti bisnes ei juurikaan luista tällä hetkellä. Tosin siihen osasin jo varautua omien kiireideni keskeltä.

Tällä hetkellä tilauksessa olevia piirroksia ja maalauksia jatketaan taas maaliskuussa. Asiakkaille olenkin jo varoitellut viivästyksestä.