maanantai 24. helmikuuta 2014

Känni-ilmeitä sekä muita luonnoksia

Olen viimeaikoina tehnyt paljon kaikenlaisia taideharjoituksia ja piirrellyt muuten vaan. Yleensä tykkään tehdä enemmän tilaustöitä kuin tällaisia tuherruksia, mutta nyt tuntui oikein vapaalta vain piirrellä ja maalailla ilman minkäänlaisia odotuksia :)


Linppu ja Gorppu, 2014


Tämän työn rustasin eilen illalla. Tarkoitus oli alunperin harjoitella kasvojen piirtämistä julkkisten avulla, mutta en löytänyt äkkiseltäni yhtään julkkista, jota minun olisi tehnyt mieli piirrustella. Niinpä otin valokuvan minusta ja Korpusta ja rupesin tekemään siitä piirustusta. Piirros oli hieman haastava, sillä en käyttänyt ensinnäkään minkäänlaisia apuviivoja ja toiseksi, mallikuva oli otettu niin läheltä pärstiämme, että se pakostakin hieman väärensi kasvonpiirteitämme. Siksi silmäni ovat niin kaukana toisistaan ja Korpun nenä niin iso :D Tietysti apuviivattomuus myös väärensi kuvaa muutenkin entisestään. Vääristymien vuoksi vääristin myös työn nimen. Tykkään tästä piirroksesta kuitenkin paljon: Korpun liivi onnistui kivasti samoin kuin varjostukset. Tunnelma on ihan söpö, joskin hieman "känninen" johtuen ilmeistämme.

Piirsin kuvan rikkoutuneelle  ja likaiselle paperinpalalle. Toivottavasti se ei nyt symboloi mitään...

Mietin aluksi, että jättäisinkö piirroksen tällaseksi ja antaisin ihmisten taas tulkita sitä oman mielensä mukaan


Poika ja kissa, 2014


Tätä työtä varten kaivoin vesivärit esiin. En ole tehnyt työtä pelkillä vesiväreillä moooooneen vuoteen. Aloitin pojan hiuksista - kuten varmaankin huomaa -  ja maalasin siitä alaspäin. Sitten päätin, että hifistelin liikaa ja sutaisin lopun. Sutailujen lopputulos oli liian iso kissantassu, sillä unohdin kesken sutimiseni, ettei akvarelliväreillä voi maalata peittäen, toisin kuin akryyliväreillä. Pidän kuitenkin pojan vaatteista ja kasvoista. Tuo oli muuten ensimmäinen kissa, jonka maalasin/piirsin sitten lapsuuden. Jos joku muuten haluaa tämän, voin laittaa postimaksujen hinnalla tulemaan. Minulla alkaa olla vähän turhan paljon tuherruksia maalauspöytääni täyttämässä.


Tyttö ja koira, 2014



Tässä työssä oli tarkoitus harjoitella paksua vesivärien käyttöä ja erilaisia värejä. Se ei ihan mennyt niin nappiin :D Tykkään kuitenkin kasvojen sävyistä ja molempien ilmeistä, vaikkei pinta nyt näytäkään ihan siltä kuin olisin tarkoittanut.



lauantai 22. helmikuuta 2014

The Lööv Story: Arkeentuminen

Tämä postaus on jatkoa näille:



Vuonna 2010 kaikki viimeinkin normalisoitui jonkin verran. Kaverit tottuivat seurusteluumme ja me totuimme toisiimme sen verran, ettei meillä ollut tarvetta jatkuvasti olla kiinni toisissamme. Arkeentuminen tuntui mielestäni maailman mahtavimmalta asialta ikinä, sillä olin odottanut sitä jo pitkään. Jatkuva Korpun ajatteleminen ja sydämen pamppailu ja ulkonäöstä huolehtiminen rupesivat pikkuhiljaa kyrsimään. Täytyy myöntää, että en vieläkään kaipaa alkuhuuman tunnetta, sen verran kauan se kesti. Vaikka arkeentuminen kuulostaa melko tylsältä, itse vuosi oli mahtava. 

Keväällä olivat tietenkin vuorossa penkkarit, joissa oli teemana supersankarit. Minusta tuli kissanainen ja Korpusta puolestaan Hellboy (ks. kuva alla). Löysimme molemmat melko halvalla asut, sillä Korpun asu kustansi yhteensä 5 euroa ja minun taas noin 20 euroa. Lukuloma meillä ei kuitenkaan ollut, vaan opiskelut jatkuivat ihan normaalisti. 

Kesällä teimme pitkiä pyörälenkkejä ja menimme kerran esimerkiksi joenrantaan puhaltelemaan saippuakuplia. Monet vuosikurssilaisemme valmistuivat tuona kesänä, mutta koska olimme kuvislinjalla, valmistuimme vasta joulukuussa.

Syksyllä järjestin Korpulle yllätyssynttärit. Korppu luuli, että olimme menossa kaverin tupareille, vaikka oikeasti olimme järjestäneet hänelle juhlat tämän kyseisen kaverin luokse. Kun kaverit avasivat oven, aloimme kaikki laulaa yhdestä suusta paljon onnea vaan -laulua. Korpulla kesti hetken aikaa tajuta kenelle oikein laulamme, sillä hän muutaman sekunnin ajan vilkuili ympärilleen tyhjässä rappukäytävässä :D

Syksyllä olivat vuorossa myös Korpun kutsunnat ja saimme tietää, että tämä aloittaisi armeijan heti valmistumisen jälkeen tammikuussa 2011. Eräänä päivänä, kun seisoimme juna-asemalla odottaessamme kyytiä kotiin, Korppu kysyi minulta, että mitä tapahtuisi lakkiaisten ja armeijan jälkeen. Itse olin aika pintapuolisesti päättänyt lähteä lukemaan teologiaa tai biologiaa, mutten vielä tiennyt minnepäin Suomea tie veisi. Korppu taas ei tiennyt, mitä halusi lukemaan. Ennen kuin ehdin vastata, Korppu kysyi minulta, että haluaisinko muuttaa hänen kanssaan yhteen. Kysymys yllätti minut, koska emme olleet vielä tuolloin puhuneet yhteenmuutosta. Vastasin tietysti myöntävästi. Alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa yhteen armeijan alettua, mutta suunnitelmat muuttuivat myöhemmin siten, että se tapahtui vasta korkeakouluopiskeluiden alettua. Tuolloin viivästys harmitti todella paljon, mutta eipä se  loppujen lopuksi mitään aiheuttanut.

Ylioppilaskirjoituksista selvisimme molemmat hyvin. Itseäni jäi jonkin verran harmittamaan, että vaikka lukion keskiarvoni oli 8.9, oli ylppäritodistuksessani pelkkiä C- ja M-kirjaimia. Nyt ajateltuna tuolla ei edes ole mitään väliä, mutta silloin, hirveästi lukeneena ja kaikkensa antaneena, olo oli äärettömän pettynyt. Olin aivan varma, että menen uusimaan ne kaikki, mutta onneksi en mennyt, sillä olisin vaan uudelleen ottanut niistä stressiä. Tämän kerron vain siksi, että jos jollakulla lukijoistani on vielä ylioppilaskirjoitukset edessä päin, niin ne eivät ole niin kuolemanvakavat kuin opettajat antavat ymmärtää. KUKAAN ei jaksa enää lakkiaisten jälkeen niistä sinulta kysyä. Tai jos jaksaa, niin älä ainakaan sinä jaksa välittää.

Ja sitten takaisin Lööv Storyn pariin. Pidimme Korpun kanssa yhteiset ylioppilasjuhlat kahdella eri paikkakunnalla. Aluksi juhlin äitini luona, sitten Korpun vanhempien luona ja lopuksi matkustimme isäni luo juhlimaan niitä sukuni kanssa. Koko viikko oli siis kirjaimellisesti yhtä juhlaa. Toista vuosipäiväämme juhlimme Oulun Edenissä, ja melkein heti sen jälkeen Korpun oli aika lähteä armeijaan.

Inttileskeys-ajasta ja yhteenmuutosta lisää seuraavassa The Lööv Storyn osassa ;)

Penkkaritunnelmissa 2010. Korpulla on pelottava ilme, tiedän.

Tein Korpulle yllärisynttärilahjaksi uoean muotokuvan : D

...jatkuu...

lauantai 15. helmikuuta 2014

Veikko Ennala ja kirjoitusten tekeminen töihin

Kaikilla on varmaankin tietty asia, mitä vihaa piirtää eniten. Osalla ne ovat kädet (minä kuuluin joskus niihin), osalla jalat, osalla kengät ja osalla silmät. Minun ehdoton inhokkini on kuitenkin maalauksiin tai piirustuksiin kirjoittaminen. Minulla on ihan tajuttoman huono käsiala, enkä osaa edes matkimalla tehdä siitä kovin hyvää. Siksipä aina kun asiakas pyytää jotain tekstiä työhön, minun on pakko kysyä,  että onko hän nyt ihan varma. Yleensä satun pilaamaan hyvän työn käsialallani. Varmaankin minulla on vain jonkinlainen ala-asteelta peräisin oleva asenneongelma kirjoittamisen suhteen, mutta välillä tuntuu, että vaikka käytän kirjoitukseen aikaa kymmenen tuntia putkeen, siitä ei seuraa mitään hyvää. Olen kieltäytynyt viimeaikoina maalaamasta  yhden runon sekä yhden japanilaisen merkin, koska tiedän jo valmiiksi, ettei niistä tulisi mitään. Minun pitäisi ensin harjoitella vapaa-ajallani tuota kirjoittamisen jaloa  taitoa.

Jo ala-asteelta asti opettajat ovat ihmetelleet, että miten joku voi osata piirtää, muttei kirjoittaa. Minulla ei ole vastausta tähän asiaan, mutta siihen liittyen voin esitellä vihdoin Veikko Ennala -piirrokseni, joka näyttää olevan valmis kaikin puolin, ellei kirjoitusta lasketa. Tein tuotakin tekstiä kaksi tuntia, joten voitte hyvin päätellä, ettei minulta kannata tilata mitään kirjoitusta vaativaa... :D Onneksi työ ei ole tilaus tai mitään.
Mies, joka eli ja kuoli, 2014

Itse piirrokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Kasvojen varjostus oli haastava mm. alkuperäisen valokuvan pienuudesta ja epätarkkuudesta johtuen, mutta onnistuin siinä mielestäni hyvin.

perjantai 14. helmikuuta 2014

The Lööv Story: Alkuhuuma

Tämä postaus on jatkoa näille:



Alkuhuuma (2009)

Vuoden 2009 alku sujui mahtavasti. Karkailimme yöllä ikkunoista kävelylenkeille tai muuten vaan oleilemaan
kahdestaan. Muistan erityisesti sen kerran, kun kävelimme yöllä lammenrantaan keinumaan.

Wanhojen tanssi -harjoitukset jatkuivat normaalisti, mutta etenkin siellä huomasimme jonkin verran kireyttä kaveriporukassamme. Minä ja Korppu yritimme kovasti heidän seurassaan pitää näpit irti toisistamme, mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi.
Kun Wanhojen tanssien aika sitten koitti, oli perjantai 13.2.2009. Itse tanssit menivät (tarpeeksi) hyvin, mutta jännitin niitä aivan kauheasti ja olin todella huonovointinen. Sen jälkeisenä päivänä, eli ystävänpäivänä, sairastuinkin kovaan kuumeeseen. Korppu toi minulle lohdutukseksi itseleipomiaan luumuleivoksia, jotka olivat aivan taivaallisen hyviä. Olin tosin aika pihalla, koska nukahdin heti kun hän tuli.

Vuonna 2009 tapahtui vaikka mitä ihanaa ja hassua. Kun vietin 18-vuotissynttäreitäni, Korppu antoi minulle lahjaksi itsetekemänsä maalaustelineen. Olin tosi otettu siitä! Kesälomalla taas suuntasimme seurakunnan porukalla matkalle Unkariin. Syksyllä puolestaan muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, ja kun tulin kerran matkailun jälkeen kotiin, Korppu oli koristellut koko pienen, 18 neliön asunnon pienillä sydänlappusilla. Peilissä olevassa lapussa esimerkiksi luki "Näytät todella kauniilta tänään :3" ja kahvinkeittimessä: "Keitin on ladattu, paina vain nappia". Sängyn päädyssä luki  "Kauniita unia :*" ja maitopurkissa "Huomenta, mites nukuit? :)" Niitä lappuja oli siis ihan älyttömästi.

Joulukuussa 2009 vietimme ensimmäistä vuosipäiväämme. Minun oli tarkoitus leipoa kakku, mutta jotenkin ihmeellisesti sekoitin mielessäni munat ja voin (ei, en oikeasti tiedä miten se on mahdollista...), jonka vuoksi lisäsin taikinaan kaksinverroin voita ja voitelin vuoan kananmunilla. Kuten jo kirjoitin: en ymmärrä. Lopputulos oli etäisesti kakun näköinen, munien ansiosta vuoan reunoille liimautunut mössö. Minua suretti se mössö ihan hirveästi aluksi, mutta Korppu vain nauroi sille, joten tökkäsin kynttilän päälle ja tarjosin sitä sellaisenaan :D Ihan hyvältä se lopulta maistui.

Epäonnistunut kakku
Wanhojen tanssien jatkoilla


...jatkuu...

torstai 13. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän aaton kuulumisia

Facebookiin saapui nopeasti paljon seuraajia: parissa päivässä 64 henkilöä! Se oli aika mukava yllätys.

Tänään valmistui taas pari tilaustyötä, jotka tosin julkaisen vasta maaliskuun puolella. On aina ihana tunne saada yksi työ valmiiksi niin, että siihen on itsekin tyytyväinen! Siitä tulee hirveän vapautunut fiilis. Olen vasta näinä bloginpitämisvuosinani alkanut saamaan töitä oikeasti valmiiksi asti. Ennen sitä aloitin joka päivä uuden piirroksen, mutta jätin sen aina puolitiehen.

Seuraavaksi alan taas maalaamaan muutamaa tilattua taulua, muttei vielä niistä sen enempää. Olen tässä opiskelujen lomassa jatkanut taiteilun lisäksi myös esimerkiksi kutomisharrastustani, ja päätinkin tehdä poikaystävälleni ystävänpäivälahjaksi villapaidan. Hihat ja kaulus puuttuvat kokonaan, joten se on vielä aika hassun näköinen. Paidan myöhästyminen kuitenkaan tuskin haittaa, sillä ainakaan täällä päin Suomea ei ole edes ollut pakkasta nyt pariin päivään. Paidasta pitäisi tulla suunnilleen tämän näköinen (linkki), mutta saa nähdä mihin taitoni riittävät...

Keskeneräinen villapaita

En ymmärrä mikä kamerallani on tänään ollut vikana. Kaikki kuvat ovat jotenkin kauhean epäselvän näköisiä. Tai sitten itse kärsin kofeiinimyrkytyksestä ja kädet tutisevat. Yritän muistaa laittaa tähän postaukseen paremmat kuvat kun saan käteni ja kamerani aisoihin.

Postcrossing-harrastustanikin jatkoin viimein. En ole tosin saanut enää kauheasti inspiraatiota maalata kortteja, koska tosi monilla on lukenut tiedoissaan, etteivät he missään nimessä halua käsintehtyjä kortteja :(
Se on ollut hieman ikävää, mutta sainpahan sen ansiosta aikaan teettää joistakin maalauksistani postikortteja. Hyväksi onnekseni viimeisin postcrossaaja kertoi haluavansa juuri keiju-aiheisia kortteja ja lähetinkin hänelle kuvan kortin.

Kokkolan Venetsialaisista teetettyjä kortteja

Huomenna tavoitteenani on ihan ystävänpäivän kunniakis jatkaa The Lööv Storyn kirjoittamista ;) Palaillaan siis silloin!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Synteettinen Sivellin Facebookiin

Mainostan/ilmoitan/vihjaisen, että Synteettiselle Siveltimelle on nyt myös perustettu Facebook-sivu osoitteeseen www.facebook.com/synteettinensivellin. Olette kaikki erittäin tervetulleita tykkäämään siitä!

Päätin perustaa face-sivun muun muassa siksi, että asiakkaiden on sen kautta on helpompaa ottaa minuun yhteyttä ja esittää kysymyksiä tilaustöihin liittyen. Blogin kautta pystyy kuitenkin myös seuraamaan paremmin Synteettisen Siveltimen toimintaa, sillä tulen linkkailemaan sinne muun muassa uusimmat postaukset ja työt.

torstai 6. helmikuuta 2014

Auttakkee ystävänpäiväkorttien valinnassa

Ajattelin teettää töistäni ystävänpäiväkortteja kavereilleni, mutta varaa on vain yhdenlaisiin kortteihin. Niinpä kysyn teidän lukijoiden mielipidettä, ja luotan siihen, etteivät ystäväni lue tätä blogia.

Mikä näistä olisi paras?

1. Pingviinit




2. Sateenvarjo





3. Lenkillä

Tähän korttiin tulisi varmaankin myös jokin kuvateksti



Ongelma on lähinnä se, että ovatko nuo kaksi viimeistä vähän turhan syksyisiä talvisäähän ja onko ensimmäinen liian tylsä? Etenkin kun sanaleikin tajuavat oikeastaan vain ne, jotka kutovat?

Kiitos jo etukäteen :)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

The Lööv Story: Seurustelun alku

Tämä postaus on jatkoa näille:

Seurustelun alku (kesäkuu-joulukuu 2008)

Kesälomalla tapasimme Korpun kanssa muutaman kerran. Menimme mm. pelaamaan koripalloa, leffaan ja kahville. Nyt myöhemmin ajateltuna se oli jo ihan kuin seurustelua. Kun lukion toinen luokka alkoi, Korppu näytti minun näkökulmastani unohtaneen sopimuksemme seurustelemattomuudesta. Hän halusi usein mennä samaa matkaa kotiin tai hakea minut kevarillaan aamuisin kouluun ja lisäksi hän antoi minulle aivan ihanan, kuparista tekemänsä metsätähden, sillä olin kesällä kertonut niiden olevan lempikukkiani.

Tästäkin ajasta on säilynyt vain aika huonoja kuvia.
Käyttäydyin häntä kohtaan kuin mikäkin biaaatch. En halunnut missään nimessä ihastua häneen enempää, sillä pelkäsin sen johtavan seurusteluun. Sen vuoksi annoin hänelle vain kohteliaan hymyn ja kiirehdin aina pois. Samassa kaveriporukassa liikuimme yhä, mutta pyrin välttelemään hänen kanssaan kahdestaan olemista. Yritin jatkuvasti sekä ääneen että mielessäni vakuuttaa itselleni, ettei nuorena kannattanut vielä alkaa seurustelemaan ja että se johtaisi vain hirvittävään valitukseen ja ongelmiin. Vasta-alkaneissa Wanhojen tanssi -harjoituksissa olimme kuitenkin jo vuotta aiemmin sopineet olevamme pari, joten niiltä en voinut välttyä. Tanssimme kolmena kertana viikossa koulun jälkeen ja meillä oli todella hauskaa. Yhtäkkiä aloinkin haaveilla nimenomaan seurustelusta hänen kanssaan ja pohtimaan, miten saisin sen sanottua hänelle.

Itsenäisyyspäivän aattona menimme kaveriporukalla Raxiin syömään. Päätin vakaasti, että ehdottaisin sittenkin seurustelua hänelle heti, kun vain jäisimme kahdestaan pöytään. Kävikin sitten niin hyvä tuuri (tai sitten se oli suunniteltu juttu), että kaikki kaverit menivät samaan aikaan vessaan, hakemaan pizzaa tai käymään jossain muualla, ja jäimme Korpun kanssa kahden pöytään. Sitten en saanutkaan sanaa suustani. Minua alkoi kauhistuttamaan, että Korppu haluaisikin pitää kiinni aikaisemmasta sopimuksestamme ja loppuillasta tulisi todella kiusallinen. 
Kun saavuin illalla kotiin, laitoin Korpulle liudan tekstiviestejä, joista viimeisessä sanoin haluavani mennä hänen kanssaan kahdestaan jonnekin. Korppu vastasi, että mennään vaan.



Kävimme kerran ulkona, mutten vieläkään uskaltanut sanoa mitään seurusteluun liittyvää, vaikka Korppu taisi aikeeni jo arvatakin. Päätin soittaa hänelle paria päivää ennen joululoman alkua. Se oli varmaan kiusallisin puhelu minkä olen ikinä soittanut.  Lopulta sain kuitenkin kysyttyä, että haluaisiko Korppu alkaa seurustelemaan kanssani, ja vastaus oli myöntävä.

Joululomalla menin käymään eri paikkakunnalla, emmekä nähneet toisiamme ensimmäisinä "virallisina" seurustelupäivinämme. Puhuimme kuitenkin joka yö puhelimessa kello kahdestatoista viiteen aamulla (puhelinlasku ja väsymys olivatkin sitten aikamoisia...). Kun palasin takaisin, näimme loppuloman ajan melkein joka päivä. Pelkäsin ihan sairaasti pussailua, ja niinpä - niin epäromanttiselta kuin se kuulostaakin - varoitin Korppua siitä, ettei minua saa pussata ennen kuin annan luvan :D Vasta tuon "varoituksen" jälkeen pystyin olemaan täysin rennosti hänen kanssaan. 

Muutamia päiviä ennen uutta vuotta annoin vihdoin siihen luvan. Saman päivän lopulla Korppu suuteli minua vielä kerran ulkona, mutta se suudelma oli pakko keskeyttää, koska tunsin jotain kosteaa ylähuulellani. Ulkona oli -32 astetta pakkasta ja Korpun nenästä vuosi räkää päälleni. Nauroimme sille ihan kauheasti loppupäivän. Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa.


...jatkuu...

lauantai 1. helmikuuta 2014

Arvonta

Jos saisit minkälaisen maalauksen tai piirroksen tahansa, millainen se olisi? Entä kenelle? Kommentoi vastauksesi tähän tai lähetä se osoitteeseen limppu.livari(at)gmail.com. Jätä myös jonkinlainen yhteystieto, jolla sinut saa kiinni (esim. s-posti- tai blogiosoite).

Osallistumisaika on 1.2-18.3.2014. Molempiin kysymyksiin vastanneiden kesken arvotaan 19.3.2014 voittaja, jolle maalaan 27x22 cm -kokoisen taulun tai vaihtoehtoisesti piirrän A4- tai A3- kokoisen lyijykynäpiirroksen hänen haluamastaan aiheesta.
Maalaustyyliini voit tutustua täällä.
Voittajan kanssa keskustelemme myöhemmin tarkemmin työstä, joten sitä ei siis kauhean tarkasti tarvitse kuvailla vielä. Myös valokuvista maalaaminen/piirtäminen käy enemmän kuin hyvin.

Viimevuoden voittaja halusi ystävälleen taulun yksisarvisista kuun loisteessa:


Vuoden 2013 paras teos

Äänestys on päättynyt ja vuoden 2013 paras työ päätetty. Tänäkin vuonna tuli tasapeli kahdentyön välillä. Voittajat siis ovat Taivasikkuna ja Pieni Merenneito -sarja. Toista sijaa pitää Jeesus parantaa muulin -piirros ja kolmannen jakavat Suudelma koulun pihalla -maalaus ja Bokserit-piirros. Kaikki saivat kuitenkin ääniä, mikä oli todella mukava yllätys! :)

Tässä vielä voittajatyöt: