sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tytti, 2017


Järjestin viime maaliskuussa arvonnan, jonka voittajalle valmistin lyijykynäpiirroksen hänen valitsemastaan eläimestä. Malliksi valikoitui Tytti-niminen veikeä corgi, jota oli ilo piirtää!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Faro, 2017

Sain mallikseni aivan ihanan Faro-nimisen kaverin, mutta silti tämä oli varmasti vaikein piirros, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Kuvan varjot tuottivat haasteita. Valo tuli takaa päin muodostaen Farolle "sädekehän" ja sen kasvoille ja rinnalle syvät varjot. Lisäksi mallikuva ei ollut ihan tarpeeksi terävä, joten varjoisat kohdat jäivät vaikeiksi hahmottaa. Aloitin piirtämisen neljä kertaa uudelleen, mutta joko valkoinen turkki näytti liian tummalta tai sitten liioitellun vaalealta ja hentoiselta.  Yhteensä aikaa kului noin 60 tuntia, kun minulla normaalisti menee muotokuviin aikaa noin 24 tuntia. Tulevaisuudessa pitää kyllä harjoitella tällaisia haasteita enemmänkin.

Tuotto piirroksesta meni KKY:lle, eli Kodittomien Koirien Ystävät ry:lle. Suosittelen tutustumaan heidän toimintaansa nettisivujen tai Facebookin kautta.
Faro, 2017

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Deco ja Turbo, 2017

Aika monet tilaustöitä tekevät kertovat luovansa muotokuvia vain tarpeeksi isojen ja selkeiden kuvien pohjalta. Myös omilta nettisivuiltani löytyy ohjeet siitä, millainen on hyvä mallikuva: kuva on sen verran tarkka, että esimerkiksi koirilla karvojen kasvusuunta erottuu selkeästi. Sitä ei ole otettu salamalla, mikään kohta ei ole ylivaloittunut, eikä valo saa tulla mallin takaa (koska kasvot jäävät varjoon ja takaa tulevaa valoa on vaikea ikuistaa valkoiselle paperille). Ohjeet on luotu kahdesta syystä: ensinnäkin lopputulos harvoin muistuttaa mallia, jos jokin ehdoista ei täyty. Taiteilijan on hankala päätellä epätarkasta kuvasta, minkä näköinen malli oikeasti on. Esimerkiksi koiranomistajan voi olla hankala ymmärtää tätä, koska hänen aivonsa täydentävät automaattisesti kuvasta puuttuvat yksityiskohdat. Toiseksi taiteilijalle tuottaa ylimääräistä vaivaa pähkäillä, kuinka varjojen, valojen, heijastumien ja muiden yksityiskohtien kanssa tulisi menetellä. Täytyy etsiä todella monia kuvia samannäköisistä koirista eri kulmista kuvattuna ja hahmotella pitkän aikaa, miltä mallikuvien koira saattaisi niiden pohjalta näyttää.

Mutta kuinka sitten toimia, jos tilaaja kertoo haluavansa esimerkiksi lemmikistään muotokuvan, eikä hänellä ole lähettää ainuttakaan ehtoihin sopivaa kuvaa? Rakas perheenjäsen on saattanut menehtyä vastikään, jolloin tilanne on ymmärrettävästi herkkä, eikä uusia kuvia mahdollista ottaa.

Tätä olen pohtinyt viime aikoina melkoisesti. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että parasta on olla asiakkaalle rehellinen ja kertoa, ettei näillä kuvilla pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja kysyä sitten uudelleen, haluaako asiakas kuitenkin tilata työn.


Tässä työssä ongelma oli edelläkuvatun kaltainen. Asiakas oli todella ymmärtäväinen, joten tartuin tuumasta toimeen. Ja onneksi tartuin, koska lopputulos onnistui paremmin kuin alun perin olisin luullut.


Silmät olivat toisessa kuvassa aika ylivaloittuneet, joten etsin samaa rotua olevien kuvia googlettamalla. Kun samanmuotoinen silmä löytyi, otin siitä mallia iiriksen ja pupillin kuvitukseen. Kuonoissa oli jonkin verran haastetta, sillä Turbon kuono näytti melkein kokonaan vaalealta salaman vuoksi, kun taas Decolla se ei heijastanut juuri ollenkaan ja oli siis kokonaan musta. Oli pakko tehdä siis kompromisseja kummankin kaverin suhteen, jotta ne näyttäisivät samaan kuvaan kuuluvilta.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Askartelukaupantäti

Sain pidettyä kesäloman viime viikolla. Matkustin aluksi puolisoni kanssa Ouluun, jossa oli jokin optiikka-konferenssi. Puoliso kiersi kuuntelemassa puhujia ja itse tutustuin Oulun keskustaan. Oulussa oli todella lämmin ja sain melkein ostettua kesän ensimmäisen tötteröjäätelön kiskalta (yritys keskeytyi puolison soitellessa syömään kesken jonottamisen). Siitä matka jatkui Rovaniemelle, jossa kävin moikkaamassa perhettäni. Jo 16,5-vuotias Viltsu-hauva tunnisti minut yhä ja toivotti tervetulleeksi häntäänsä heiluttaen. Rovaniemellä oli melko hyytävä sää, mutta siitä huolimatta pompimme urheasti pikkusisarusteni kanssa trampoliinilla räntäsateessa.

Kuten taannoin kirjoitin, sain töitä (!) paikallisesta askarteluliikkeestä, ja tänään on ensimmäinen työpäiväni. Tapani mukaisesti jännitän jo pelkkää perehdytystä niin paljon, että on vaikea syödä. Vaikeus saattaa tosin johtua siitäkin, että kello on vasta yhdeksän aamulla. Ruokailua oli siirrettävä aikaisemmaksi, koska vuoroni sattui vähän hassuun vaiheeseen, eikä minulla lyhyen päivän vuoksi ole ruokatuntia. Ensimmäiset viikot menee varmaan totutellessa uuteen rytmiin. Esimerkiksi tänään heräsin seitsemältä aamulla piirtämään, menen kymmenen jälkeen liikkeeseen töihin ja jatkan piirtämistä, kun tulen kotiin. Mutta nyt pitää jo rientää!

ps. Uusia postauksia piirroksista on tulossa toivottavasti lähiaikoina, kun ehdin muokata niistä blogi-kuntoisia ja kirjoittaa eri vaiheiden etenemisestä. Töitä voi katsoa jo etukäteen esimerkiksi Facebook-sivultani tai Instagramin puolelta.