perjantai 23. kesäkuuta 2017

Oudoimmat yhteydenotot

Ajattelin tässä juhannuksen ratoksi viihdyttää itseäni ja toivottavasti myös teitä lukijoita kertomalla hupsuimmista sekä oudoimmista yhteydenotoista, joita minulle on vuosien varrella tullut.

1. Passikuvamies


Tämä puhelu tuli minulle joitain vuosia sitten. Linja rätisi ja oli hankala saada selvää:

Minä: "Limppu puhelimessa."
Tilaaja: *kssszzz* "-- ksia?"
Minä: "Anteeksi, nyt kuuluu vähän huonosti, toistaisitteko?"
Tilaaja: *kszzzzzz* -tkö sinä niitä maalauksia?"
Minä: "Niin että teenkö maalauksia? Kyllä vain."
Tilaaja: "jaa" *kszzz*
Minä: "Olisiko teillä kiinnostusta tilata sellainen?"
Tilaaja: "Joo."
*hetken hiljaisuus*
Minä: "Niin minkälaista saisi olla?"
Tilaaja: "Haluaisin tyttöystävälleni muotokuvan itsestäni. *kszzz*-aisitko sä selvää passikuvasta? Sotilaspassista?"
Minä: "Passikuva saattaa olla aika pieni, mutta riippuu tietysti maalauksen koosta."
Tilaaja: "Maalaus A3-kokoa."
Minä: "Njoo, on se passikuva vähän turhan pieni malliksi."
Tilaaja: "Kszzz..k".
*puhelu sulkeutuu*

2. Sexiwau

Erittäin epäselvä puhelu, jossa linja rätisi taas kerran koko ajan, enkä ymmärtänyt heti mistä oli kyse. Äärettömän monen "anteeksi, en oikein saanut selvää" -lauseen jälkeen selvisi, että pariskunta olisi halunnut minut Helsinkiin valokuvaamaan rakastelusessiotaan livenä ja sitten piirtämään/maalaamaan siitä taulun seinälle. Maksoi mitä maksoi. Valitettavasti ei tullut kauppoja.

3. Epäselvät ermelit

Epäselviä ermeleitä tulee vastaan tasaisin väliajoin. Tässä eräs sähköpostikeskustelu hieman muunneltuna:

Tilaaja: "Hei! Haluaisin että piirtäisit koirastani A4-kokoisen maalauksen niin, että lopullinen teos mahtuu olohuoneeni seinälle. Onko mahdollista ja paljonko maksaa?"
Minä: "Hei! On mahdollista. Olisitko siis kiinnostunut tilaamaan maalauksen vai piirroksen? Hinta riippuu työn koosta sekä tekniikasta. Esimerkiksi A4-kokoinen lyijykynämuotokuva maksaa x määrän ja lähes saman kokoinen maalaus x määrän."
Tilaaja: "Kuulostaa hyvältä, laitetaan tilaukseen siis!"
Minä: "Hei! Minulle jäi vähän epäselväksi, olisiko kyseessä piirros vai maalaus? Lisäksi tarvitsisin mallin, että voin aloittaa."
Tilaaja: *lähettää viikon kuluttua kuvan koirasta*

Kysyin vielä kerran onko kyse piirroksesta vai maalauksesta. Viestiini ei vastattu, mutta puolen vuoden kuluttua saapui kysymys, että onko jo valmista.

4. Hoppuheput

Kuten epäselviä ermeleitä, hoppuheppujakin on liikenteessä usein. Pitäisi saada iso muotokuvapiirros pariskunnasta/koirasta/lapsista valmiiksi ja perille Seinäjoelle seuraavan päivän sisällä, koska hääpäivä on tulossa. Vastatessani, että piirtäminen vie vähintäänkin pari viikkoa ja postittaminen pari päivää, ihmetellään kovaan ääneen, ettei yhden teoksen raapustaminen nyt voi montaa tuntia viedä ja lyödään luuri korvaan.

5. Hintahait

Hintahait tilaavat teoksen hinnastoa vilkaisematta ja tilausvahvistuksen saatuaan pöyristyvät siitä: halvemmallahan saisi teetettyä vaikka julisteen, kun Ifolorilta tilaa! Tätä tapahtui jo silloin kun pyysin A4-kokoisesta piirroksesta 20 € ja tapahtuu edelleen. Siksi epäilen, josko hintahait edes oikeasti välittävät summasta.

6. Moralisoijat

Näitä tyyppejä ärsyttää jostain syystä se, että yritän mahdollisuuksien mukaan pyrkiä toiminnassani eettisyyteen ja ekologisuuteen. He eivät halua minulta taidetta, vaan ainoastaan saada minut kiinni jostain epäekologisesta. Tässä eräs Facebookissa käyty keskustelu:

Yhteydenottaja: "Kirjoitit nettisivuillasi, että lähetät tilaukset asiakkaille kansioissa. Mistä materiaalista valmistat kansiot?"
Minä: "Moi ja kiitos mielenkiinnosta! Pyrin mahdollisuuksien mukaan ostamaan pahvisia tai kierrätysmuovista valmistettuja kansioita."
Yhteydenottaja: "Se siitä ekologisuudesta."
Minä: "Mitä tarkoitatte?"
Yhteydenottaja: "Kartonki ei hajoa ja se saastuttaa. Mikromuovi"
Minä: "Kyllä pahvi hajoaa luonnossa, mutta toivon, että se tietysti kierrätetään käytön jälkeen."
Yhteydenottaja: "Oletko itse ollut näkemässä, että roska-autot vievät kierrätyspahvit pahvinkeräykseen? En minäkään."
Minä: "Luotan kyllä, että kierrätetty pahvi menee uusiokäyttöön."
Yhteydenottaja: "Mutta postitat silti ja postiautot menevät pitkiä matkoja. Se saastuttaa."

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tytti, 2017


Järjestin viime maaliskuussa arvonnan, jonka voittajalle valmistin lyijykynäpiirroksen hänen valitsemastaan eläimestä. Malliksi valikoitui Tytti-niminen veikeä corgi, jota oli ilo piirtää!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Faro, 2017

Sain mallikseni aivan ihanan Faro-nimisen kaverin, mutta silti tämä oli varmasti vaikein piirros, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Kuvan varjot tuottivat haasteita. Valo tuli takaa päin muodostaen Farolle "sädekehän" ja sen kasvoille ja rinnalle syvät varjot. Lisäksi mallikuva ei ollut ihan tarpeeksi terävä, joten varjoisat kohdat jäivät vaikeiksi hahmottaa. Aloitin piirtämisen neljä kertaa uudelleen, mutta joko valkoinen turkki näytti liian tummalta tai sitten liioitellun vaalealta ja hentoiselta.  Yhteensä aikaa kului noin 60 tuntia, kun minulla normaalisti menee muotokuviin aikaa noin 24 tuntia. Tulevaisuudessa pitää kyllä harjoitella tällaisia haasteita enemmänkin.

Tuotto piirroksesta meni KKY:lle, eli Kodittomien Koirien Ystävät ry:lle. Suosittelen tutustumaan heidän toimintaansa nettisivujen tai Facebookin kautta.
Faro, 2017

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Deco ja Turbo, 2017

Aika monet tilaustöitä tekevät kertovat luovansa muotokuvia vain tarpeeksi isojen ja selkeiden kuvien pohjalta. Myös omilta nettisivuiltani löytyy ohjeet siitä, millainen on hyvä mallikuva: kuva on sen verran tarkka, että esimerkiksi koirilla karvojen kasvusuunta erottuu selkeästi. Sitä ei ole otettu salamalla, mikään kohta ei ole ylivaloittunut, eikä valo saa tulla mallin takaa (koska kasvot jäävät varjoon ja takaa tulevaa valoa on vaikea ikuistaa valkoiselle paperille). Ohjeet on luotu kahdesta syystä: ensinnäkin lopputulos harvoin muistuttaa mallia, jos jokin ehdoista ei täyty. Taiteilijan on hankala päätellä epätarkasta kuvasta, minkä näköinen malli oikeasti on. Esimerkiksi koiranomistajan voi olla hankala ymmärtää tätä, koska hänen aivonsa täydentävät automaattisesti kuvasta puuttuvat yksityiskohdat. Toiseksi taiteilijalle tuottaa ylimääräistä vaivaa pähkäillä, kuinka varjojen, valojen, heijastumien ja muiden yksityiskohtien kanssa tulisi menetellä. Täytyy etsiä todella monia kuvia samannäköisistä koirista eri kulmista kuvattuna ja hahmotella pitkän aikaa, miltä mallikuvien koira saattaisi niiden pohjalta näyttää.

Mutta kuinka sitten toimia, jos tilaaja kertoo haluavansa esimerkiksi lemmikistään muotokuvan, eikä hänellä ole lähettää ainuttakaan ehtoihin sopivaa kuvaa? Rakas perheenjäsen on saattanut menehtyä vastikään, jolloin tilanne on ymmärrettävästi herkkä, eikä uusia kuvia mahdollista ottaa.

Tätä olen pohtinyt viime aikoina melkoisesti. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että parasta on olla asiakkaalle rehellinen ja kertoa, ettei näillä kuvilla pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja kysyä sitten uudelleen, haluaako asiakas kuitenkin tilata työn.


Tässä työssä ongelma oli edelläkuvatun kaltainen. Asiakas oli todella ymmärtäväinen, joten tartuin tuumasta toimeen. Ja onneksi tartuin, koska lopputulos onnistui paremmin kuin alun perin olisin luullut.


Silmät olivat toisessa kuvassa aika ylivaloittuneet, joten etsin samaa rotua olevien kuvia googlettamalla. Kun samanmuotoinen silmä löytyi, otin siitä mallia iiriksen ja pupillin kuvitukseen. Kuonoissa oli jonkin verran haastetta, sillä Turbon kuono näytti melkein kokonaan vaalealta salaman vuoksi, kun taas Decolla se ei heijastanut juuri ollenkaan ja oli siis kokonaan musta. Oli pakko tehdä siis kompromisseja kummankin kaverin suhteen, jotta ne näyttäisivät samaan kuvaan kuuluvilta.