tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hömelösti ketuttaa!

Minulla on jonkinlainen kettukausi. Tällä kertaa nimittäin kudon Joensuun Mahdollisuuksien toria varten suunnittelemiani hernepussikettuja. Niitä tulee oransseja, ruskeita, pinkkejä ja harmaita, ja jos saan ryhdistäydyttyä ompelemisen saralla, niin myös monivärisiä. Hernepussit ovat jo itsessään mielestäni todella ihania pomputeltavia ja puristeltavia, joten nämä ketut vasta mukavia ovatkin. Ne ovat niin söpön ja hömelön näköisiä.
Tuitui! Saa nähdä, pystynkö luovuttaa näita markkinoille ollenkaan...
Kettu-aiheet ovat muutenkin olleet viimeaikoina suosiossa. Joulumarkkinoille tein vasemmalla näkyviä hamsteri-kettuavaimenperiä (ne näyttävät niin paljon hamstereilta, että pakko kutsua niitä noin...), ja paraikaa maalaan oikealla näkyvää kettu-aiheista taulua. Se on tosin vasta alkuvaiheessa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Onnistumisten viikko, tai oikeastaan kuukausi

Graduvuodessa ehdottomasti vaikeinta on minulle ollut se, ettei opintopisteitä ropise tavalliseen tahtiin kerran kuussa, vaan ne saadaan kaikki vasta vuoden lopussa yhdessä rytäkässä. Olen lähes viikoittain käynyt katsomassa voih-niin-pientä opintopistesaldoani ja lähes päivittäin mieleeni ilmestyy kummallinen ajatus siitä, kuinka Kelan tädit pudistelevat toimistossaan päätään ja ovat valmiina perumaan opintotukeni hetkellä millä hyvänsä. Myös tilaustöiden kanssa on vähän sama juttu, sillä sain viime kesänä suuren lyijykynäpiirroksen tehtäväkseni, jonka deadline on vasta kolmen vuoden päästä. Toisaalta on ihanaa, että työhön saa ihan kunnolla keskittyä ilman aikarajaa, mutta toisaalta pohdituttaa, kuinka aikaisin sen kehtaa oikeastaan luovuttaa, ja missä vaiheessa se on tarpeeksi hyvä. Lisäksi minua kauhistuttaa, että kyseinen työ täytyy pitää piilossa vielä kolme vuotta, vaikka haluaisin kauheasti julkaista sen jo nyt! Onpas minulla pieniä suuria ongelmia.

Viime viikolla koin kuitenkin pitkästä aikaa onnistumisen elämyksiä, sillä sain muun muassa graduni ensimmäisen versioni palautettua. Ihan vielä en kuitenkaan uskalla riemuita, sillä peräti kaksi opettajaa haluaa tarkistaa sen, mikä tarkoittaa varmasti vielä monia korjauksia itse työhön. Palan halusta kuulla korjausehdotukset, sillä varsinkin näin loppumetreillä olen ihan älyttömän innostunut hiomaan gradustani paremman.
Toiseksi, sain erään minulta tilatun maalauksen valmiiksi. Tilaaja itsekin myönsi tilauksensa tulleen vähän äkkiä, sillä hän toivoi maalauksen valmistuvan jo vähän päälle kuukauden päästä. Maaliskuu onkin mennyt minulla vuoroin tuon maalauksen kanssa, vuoroin gradua näpytellessä ja vuoroin erästä suurta Animalian luentoiltaa järjestäessä (vapaa-aikani olen puolestaan käyttänyt nettisivujen päivittämiseen ja myytävien äitienpäiväkorttien suunnitteluun). Kiirettä on siis pitänyt, mutta nyt kun maalaus on valmis, gradu palautettu ja luentoilta pidetty, olo on virkistyneempi kuin aikoihin. Maalauksen julkaisen luultavasti ensi viikolla, minun pitää vielä tarkistaa tilaajalta tarkka päivä.

Nyt pukkaa taas täysin uusia projekteja: aloitan gradun lomassa lykkääntyneet opintojaksot uudelleen, viimeistelen vielä lyijykynäprojektini, teen Mahdollisuuksien torille myyntituotteita ja pistin tänään nettisivujeni puolelle myyntiin suunnittelemani äitienpäiväkortit, jotka näkyvät kuvassa alla.
Äitienpäiväkortti, jonka voi tilata esimerkiksi täältä. Ei sisällä tekstiä, eli soveltuu mainiosti myös muuksi onnittelukortiksi!
Äitienpäiväksi tilattuja maalauksia ja piirroksia otan muuten vastaan 9.4. saakka. Sen jälkeen alkaa tulla turhan kiire toteuttaa niitä, eivätkä työt välttämättä onnistuisi kiireessä kovin hyvin. Lahjakortteja äitienpäiväksi voi sen sijaan tilata vielä vaikkapa itse juhlapäivänä, koska lähetän ne tulostettavassa muodossa!
Mahdollisuuksien torille valmistan muun muassa hernepussikettuja. Kuvan kettu vielä palasina (kuulostaapa karulta...).

Tällaisia taidekuulumisia siis tänään. Nyt pitäisi nousta koneen äärestä ja lähteä luennolle - voi tätä laiskotuksen määrää... Onneksi pääsiäinen on kuitenkin jo lähellä!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Harjoitustyö kissasta

Kirjoittelin Facebookiin ihan muutama päivä sitten, etten ole koskaan ennen piirtänyt lyijykynätyönä kissaa. Tulin vähän höpöttäneeksi, koska olenhan minä kissan piirtänyt yhteen läksiäiskorttiin, vieläpä ihan vähän aikaa sitten! Noh, nyt olen tehnyt kaksi kissaa.

Tämän kissan piirsin viikonloppuna television vaimeassa valaistuksessa. Suurin ongelma piirtämisessä oli, että harjoitus piti saada valmiiksi viikonlopun aikana (koska en viikolla ehtisi jatkaa sitä, ja ensi viikonloppuna olisikin jo toisen harjoituksen vuoro), mutta olisin halunnut samaan aikaan työstää sitä paljon enemmän. Olisi ollut ihanaa nysvätä kissapiirroksesta oikein yksityiskohtainen, korva- ja viiksikarvoja myöten... mutta toisaalta, kyseessä oli harjoitustyö, joten päätin pitää sen harjoituksena. Kissasta tuli mielestäni aika koiramaisen oloinen.
Tämänkin piirrokseen voi ostaa itselleen Huuto.net-palvelussa, alkaen 5 €. Tuotto hyväntekeväisyyteen.
Kaikki tekemäni - tai oikeastaan kaikki tallessa olevat - luonnokset ja harjoituspiirrokset ovat myynnissä Huuto.net-palvelussa, alkaen 5 €. Lahjoitan siellä myydyistä tuotteista rahat hyväntekeväisyyteen, kuten viime lokakuussa lupasin. Myyn nimellä LimppuLivari (linkki).

Minulle on tullut hirveän vaikeaksi tasapainotella hyväntekeväisyyden ja kevytyrittäjyyden välillä. Toukokuussa täällä Joensuussa esimerkiksi starttaa Mahdollisuuksien tori, ja pohdin höyryt korvista nousten, että menenkö sinne Synesteettisen Siveltimen vai Animalian edustajana. Animalialle lahjoitan taas vähintään kellon arvontavoitoksi. Joka tapauksessa, päätin ainakin alustavasti, että menen tänä vuonna Animalian puolesta, jotta saan tutustuttua Mahdollisuuksien torin toimintatapoihin. Toinen syy oli, että minulla on niin vähän aikaa nyt maalis-toukokuu -akselilla, etten ole varma saisinko valmistettua tarpeeksi maalauksia, piirroksia, kortteja tai koruja itse tapahtumaan. Jos ensi vuonna pääsen osallistumaan Synesteettisen Siveltimen edustajana, niin suunnitelmissa on ainakin tehdä pientä maksua vastaan karikatyyri-piirroksia halukkaista.

EDIT: Kevytyritykseni pääsi Vegaaniliiton eläinystävällisten yritysten listalle! Siitä, kuinka Synesteettinen Sivellin käytännössä edistää eläinten oloja, voi lukea täältä.
Omakuva onnellisesta Limpusta

torstai 19. maaliskuuta 2015

Syntymäpäivän taidesaldo

Viime viikolla tekemäni piirustukset olivat lähes poikkeuksetta eläinaiheisia. Aloitin raapustelemaan muun muassa joutsenia, västäräkkejä, karhuja ja korvakoiria, mutta valitettavasti nuo kaikki jäivät kesken. Lieneekö sitten kevätlevottomuutta rinnassa, kun on niin vaikeaa keskittyä vain yhteen piirustukseen kerrallaan? 
(Kannattaa muuten googlettaa nuo korvakoirat, ovat sen verran jänniä olentoja!)

Korppu ehdotti, että piirtäisin kanan räpyttämään noiden joutsenten keskelle. Taiteelliset näkemyksemme selvästi eroavat jonkin verran toisistaan.
Vietän tänään syntymäpäivääni, ja sain sen kunniaksi Korpulta lahjaksi monia taidevälineitä: uusia synteettisiä siveltimiä (!), tusseja ja suklaata. Jospa tuo viimeksi mainittu taideapuväline saisi minut pitämään peppuni penkissä edes yhden työn tekemisen ajaksi. Jostain syystä suklaa nimittäin auttaa keskittymään paremmin.
Tänä vuonna minua lahjottiin ihan kunnolla.
Loppuun vielä pieni mainos: Uusia maalausvälineitä etsiville joensuulaisille tiedoksi, että Iso Myy -kauppakeskuksessa on tällä viikolla Myynjäristys. Yleensä sen aikana Suomalainen Kirjakauppa kauppaa varsin edullisesti muun muassa siveltimiä, maalauspohjia ja akryylimaaleja. Itse lähden vasta huomenna tsekkaamaan tarjousvalikoiman, joten ihan varmasti en osaa tästä vuodesta sanoa. Jos et ehdi Myynjäristykseen (tai jos taidetarjouksia ei ole), suosittelen tutustumaan Mikartiin, josta löytyy  aina edullisia ja laadukkaita taidetarvikkeita.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Arkkipiispa, 2015

Viime viikonloppuna halusin harjoitella hieman vakavampien kasvojen piirtämistä. Tulin sitten piirtäneeksi arkkipiispa Kari Mäkisen. En enää muista, miksi päätin raapustaa juuri hänet. Olen muuten huomannut, että minulla on uusi inhokkikohta piirtää, nimittäin korvat. En millään jaksa tehdä niistä hyviä, ellei kyseessä ole tilaustyö...

Arkkipiispa, 2015

Suomen merkittävimmät miehet

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Linnan juhlat, julkimoita ja Martti Alanen

Lupasin ensimmäistä kertaa vuonna 2013 piirtää lukijoiden ehdottamia julkkiksia. Ehdotuksia (vieläpä varsin hyviä ehdotuksia) toki tuli, mutta silti koko juttu jotenkin vain jäi.
Seuraavana vuonna kuulin jostain muualta, että julkkisten piirtäminen kannattaa, jos haluaa kehittyä piirtämisessä. Myös lukijoiden on helpompaa antaa rakentavaa kritiikkiä niistä, koska kasvot ovat lähes kaikkien tunnistettavissa. Innostuin ideasta, mutta taas se jotenkin jäi.
Tänä vuonna aloitin Samuli Putron piirtämisen eräänä perjantai-iltana, mutta hukkasin paperin lauantaihin mennessä. Pohdin, että mikä minulla on noiden julkkisten kanssa, kun ei vain jotenkin onnistu. Saavatko suorituspaineet minut lykkäämään julkimoiden piirtämisen ja kenties myös hukkaamaan piirroksen alitajuntaisesti? Tuskinpa. Kiire? No ei se selitä paperin hukkaamista. Jokin lapsuuden trauma? Viimeisen kysymyksen jälkeen mieleeni päsähti tapahtuma, jonka olin haudannut muistojen luutarhaan jo kauan sitten, mutta joka nyt kipusi ikävästi mullastaan ylös. En tosin usko, että se on mitenkään minua traumatisoinut, mutta koko tarina on niin kummallinen, että päätin kirjoittaa sen tänne teille ylös:

Kun olin noin 10-vuotias, eräs kaverini pyysi minua tekemään piirroksia hänelle. Olin imarreltu ja piirsin mielestäni tosi hyviä kuvia. Seuraavalla viikolla menin tämän kyseisen kaverin luokse ja hän ilmoitti haltioissaan: "Me päästään Linnan juhliin!" Kysyin tietysti syytä, johon kaveri ilmoitti, että hänen äitinsä oli lähettänyt minun piirtämäni työn tasavallan presidentille kaverini nimellä varustettuna ja presidentti varmaankin ottaisi pian yhteyttä. Olin tietysti ihan tyrmistynyt ja suutuin, ettei niin voi tehdä. Menin varmuuden vuoksi kysymään kaverin äidiltä, oliko juttu totta, johon tämä äiti vastasi: "Mitä sitten, vaikka lähetimme sinun työsi? Samaltahan kaikkien lasten piirrokset näyttää. Se piirros näytti muutenkin niin paljon Tarja Haloselta, että säälihän se olisi jättää hänelle näyttämättä." Sitten hän iloitsi vielä jotain Linnan juhlista ja minä lähdin parkuen kotiin. Olin ihan 100 % varma, että piirustukseni oli presidentin seinällä kunniapaikalla ja kaverini saisi suuret kiitokset siitä.

Lienee turhaa sanoa, etteivät tuolloinen kaverini saati hänen vanhempansa päässeet Linnan juhliin. Nyt myöhemmin aloin kylläkin miettimään, että miltä kaveristani tuntui, kun tämän äiti ei hyväksynyt oman lapsensa piirroksia presidentille näytettäviksi, vaan lähetti sen sijaan minun tekemäni työn. Hmmm...

Noh, tämän pitkän johdannon saattelemana pääsen vihdoin asiaan: sain piirrettyä julkkiksen! 
*TORVENSOITTO SAAVUTUKSEN ANSIOSTA*
Kyseessä on Alasen Martti, jonka tein sunnuntai-maanantai -yönä harjoitustyönä tv:tä katsellessani.

Martti Alanen, 2015 (Harmittaa, että tuo nenä unohtui noin tummaksi... noh, onneksi ympäriltä voi varjostaa vielä lisää, niin sitä ei välttämättä huomaa.)

Pääsisinköhän Linnan juhliin, jos lähettäisin tämän Niinistölle?