tiistai 7. helmikuuta 2017

Rakkautta ilmassa

Otsikko ei tällä kertaa koske minua ja Korppua, vaikka toki meillä rakkautta riittää. Tai no ehkä voisinkin kertoa ihan muutaman sanan meistä, kun olen näköjään viimeksi postannut aiheesta yli vuosi sitten. Eli nyt ollaan oltu yli vuosi kihloissa, hääpäivä on vihdoin varmistunut, kirkko varattu, hääpaikka valmiina ja mekkokin hommattu. Mekosta pistin jo viime kesänä sneak peekin Instagramiin, sitä voi sieltä käydä kurkkimassa. Häät tulevat kuitenkin olemaan vasta kesällä 2018, eli varmaankin vuoden päästä blogin lukijat joutuvat kestämään häihin liittyvää askartelua, sähellystä ja muuta lällyilyä. Olen yrittänyt säästää teitä siltä pitämällä aiheen tiukasti taiteessa.

Ja sitten mennään takaisin aiheeseen, sillä tämä postaus ei vieläkään ole meidän välisestä rakkaudesta, vaan ystävien välisestä. Eli ystävänpäivästä. Tiedän, tiedän: ystävänpäivä on hieman höntti juhla kaikessa kaupallisuudessaan. Ja vielä vähän höntimmän päivästä tekee, että siitä on alettu muuntaa jenkkityylistä Valentine's day:ta, jolla on ilmeisesti tarkoitus luoda ihan hirveät paineet sinkuille, ja saada ruusut sekä suklaa loppumaan kaupoista kesken.

Joulumarkkinoilta ylijääneitä nalleja, jotka on valmistettu akryylilangasta.
Silti ystävänpäivästä tulee minulle todella lämpimiä muistoja mieleen. Muistan, kun pujahdimme erään kaverini kanssa koulumatkalla pieninä ekaluokkalaisina kauppaan katsomaan ystävänpäiväkrääsää silmät ihastuksesta säkenöivinä. Koulumme vieressä sijaitsevassa kaupassa oli pinkki ja kimalteleva pino kaikkea mahdollista: nalleja, koristeruusuja ja sydäntyynyjä. Olimme molemmat sitä mieltä, että pyöreään lahjapakettiin pakattu ja vaaleanpunaiseen mekkoon puettu pieni piipittävä nallelelu (joka oli vielä tuolloin mielestämme hiiri) olisi upein lahja, minkä voisimme saada. Sen pystyi jopa laittaa roikkumaan imukupista ikkunaan! Jos me kumpikin saisimme sellaiset, voisimme leikkiä niiden olevan siskoksia. Päätimme yhdessä käydä molempien vanhempien luona kysymässä, voisimmeko saada rahaa ostaaksemme toisillemme ystävänpäivälahjaksi nuo hiiret - ja suureksi yllätykseksi saimme! Ystävänpäivälahjat taisivat jäädä tuohon kokemukseen, mutta lapsena oli silti vuosittain ihanaa tehdä ja vastaanottaa ystävänpäiväkortteja.

Vuosi vuodelta ystävänpäiväkorttien - kuten muidenkin korttien - lähettäminen on kuitenkin omalta taholtani vähentynyt. En oikein tykkää korttien väsäämisestä, mikä on tosin vain yksi syy, sillä voisihan niitä ostaa valmiinakin. Kai laiskuuteni asiaa kohtaan johtuu puhtaasti siitä, että älypuhelimen kautta on helppoa olla ystävien tavoitettavissa, asuivatpa he sitten missä päin maailmaa tahansa. Kortit siis tuntuvat vähän turhalta. Toooisaalta taas korttien vastaanottaminen tuntuu ihan erilaiselta kuin Whatsapp-viestin saaminen. 
Kierrätyspaperista valmistettuja ystävänpäivä-, kihla-, vuosipäivä- tai hääpäiväkortteja. 3 €/kpl.
En nyt oikein tiedä mitä hain tällä postauksella. Ehkä halusin vain purkaa tunnontuskiani, kun haluan samaan aikaan sekä myydä tuotteitani (esimerkiksi vetoamalla ystävänpäivään) sekä vastustaa kaupallisuutta? Siinäpä vasta ongelma. Toisaalta, yksikään sentti näistä korteista ei mene omaan taskuuni. Yhdestä kortista veroihin ja palvelumaksuihin menee yksi euro, painattaminen maksoi yhden euron, ja tuotto (1 €) jaetaan Unicefin sekä korttien suunnittelijan, eli pikkuveljeni, kesken. Jos satuit kiinnostumaan kuvien tuotteista, niin niitä voi tilata minulta sähköpostitse asiakaspalvelu (at) limppuwitick.fi tai nettisivuiltani www.limppuwitick.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiallista kielenkäyttöä sitten : )

Kiitos kommentista, tulen iloiseksi siitä!