keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mielikuvapossuilua

Taideteos aiheuttaa yleensä jonkinlaisen mielikuvan työssä vallitsevasta tunteesta, olipa se sitten piirustus, maalaus tai valokuva. Eilen luennolla käväisi käsissäni kirja nimeltä Ihmisten eläinkirja: muuttuva eläinkulttuuri. Kannessa, jonka voi nähdä muun muassa tuon linkin takaa, ihmistä katsoo hevonen. Koko kirja alkaa pienellä analyysilla kannesta: hevosen katseesta ja sen luomasta mielikuvasta. Kirjailija pohtii, kuinka kokee tuntevansa yhteyden tuon hevosen kanssa, muttei ole varma onko kyseessä vain kuvitelma. Tavallisuudesta poiketen aikeenani ei ole tässä postauksessa tuoda esiin ihmisen ja eläimen suhdetta. Aion myös yrittää pitää mielipiteideni julkituonnin minimissä ja pohtia ainoastaan kantaaottavan mainonnan ja taiteen vaikutusta niiden näkijään.

Mietitäänpä aluksi erään lihantuottajan uutta mainosta, jossa lehmät juoksevat onnellisina laitumelle ja possu tepastelee karsinan käytävällä. Mainos ei ole - onneksi - täysin epärealistinen ja lihateollisuus on päässyt edes vähäsen enemmän irti siitä mielikuvamainonnasta, josta sitä alunperin kritisoitiin. Eläimet eivät näytä mitenkään liioitellut onnellisilta mutta eivät kärsiviltäkään. Kaikki voivat nähdä, että possuja on ihan jumalattoman paljon pienessä tilassa. Tietysti iskevät lausahdukset, liikuttava musiikki ja sisun kuvaaminen saavat suomalaisen puristamaan kätensä nyrkkiin ja tirauttamaan liikutuksen tipan silmäkulmastaan: olemme me hyviä. Mutta se nyt on ihan normaalia mainontaa, sillä sen tarkoitushan on juuri synnyttää mielikuvia ja positiivisia mielleyhtymiä.
Otetaan tämän jälkeen vertailukohdaksi Oikeutta Eläimille -järjestön tiedonlevitys. Päinvastoin kuin lihateollisuuden mainonnassa, eläimet näyttävät onnettomilta, niillä on haavoja ja selviä sairauksia. Tämäkin on tietysti ymmärrettävää, sillä järjestön tarkoitus on levittää tietoisuutta eläinten pahoinvoinnista ja pyrkiä parantamaan niiden oloja. Myös Oikeutta Eläimille -järjestön videoihin on lisätty liikuttava musiikki, joka tosin aiheuttaa aivan erilaisen olon kuin edellinen video.
Näiden kahden videon tapa herättää katsojissa tunteita sai minut pohtimaan mielikuvia ja mielleyhtymiä. Jos minulle sanoo sanan "Atria", posahtaa ensimmäisenä mieleeni jokin iso tila, jossa muutama possu tuijottelee ympärilleen tai nukkuu. Jos minulle sanoo "Oikeutta eläimille", posahtaa mieleen kuva kituvasta eläimestä. Loogisesti jälkimmäisestä tulee negatiivinen reaktio. Oikeutta eläimille = kituva kana. Tämä mielleyhtymä ei ole hyvä juttu, sillä kituva kana ei ole järjestön tavoite, vaan ihan päinvastainen asia.

Tämän pitkän johdannon jälkeen herääkin kysymys: jos taiteella tai tiedonlevityksellä haluaa vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, miten ihmeessä se pitäisi tehdä? Jos maalaan possun, joka katsoo kyynelsilmin ihmistä, herättää se negatiivisen olon niin eläinoikeustoimijoita kuin kasvissyöntiä tai lihan vähentämistä kohtaan. Jos taas maalaan iloisen possun, on kuin hätää ei olisikaan. Voiko taiteella - tai mainonnalla ja tiedon levittämisellä ylipäätään - ottaa kantaa eläinten oikeuksiin, aiheen vahvan tunnepitoisuuden vuoksi? Varmasti voi, mutta se vaatii luovuutta ja uusia keinoja. 

Luonnostelin possun samalla kun mietin niiden ulkonäköä. Usein sanotaan, että siat ovat jotenkin rumia eläimiä. Itse olen tosin aina tykännyt niiden ulkonäöstä. Nehän on vähän niin kuin pokemoneja :D
Toinen melko samankaltainen kysymys, jonka jätän ilmaan, on seuraava: olemmeko jo tottuneet kantaaottavan taiteen ja markkinoinnin ainaiseen järkyttämisenhaluun vai ohjaako tämä järkytys meitä tahattomasti väärään suuntaan sen synnyttämän huonon olon vuoksi? Kun teininä kuulin ensimmäistä kertaa eläinten huonosta olosta ja näin kuvia turkistarhoista, se tepsi. Nykyään en enää järkyty kuvia nähdessäni, vaikka tehotuotantoa ja turkistarhausta äänekkäästi vastustankin.

Loppukevennyksenä tämä pieni possu:


5 kommenttia:

  1. Mie olin viikon hoitamassa sikoja sikalassa kun kuului opintoihin ja sanottasko että se todellisuus minkä mie siellä näin oli enempi tota atriaa kun oikeutta eläimillle - tyyppistä. Toki sielläki oli emakot porsimishäkeissä ja sitä jätettä ja melua oli kiitettävästi ja kärpäsiäkin... Mutta en ainakaan nähnyt kituvia sikoja, sillä tilalla ei ollut hännänpurentaa yms.... Mutta mulla pyöri siellä ollessa koko ajan just noi järkyttävät kuvat mielessä ja totesin että vois olla pahempikin, näillä on itse asiassa asiat ihan hyvin! Mutta saa kyllä aika velho olla semmonen joka sais jotenkin taiteiltua tuon "keskitien". Toki sekin auttaisi lihatuotannon kasvokuvaa jos noita keskitien tiloja tai sitä parempia ois enempikin. Tolla sun possulla on kyllä ihan kivan neutraali ilme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt oo varma liittykö tää mitenkään sinun tekstiin, tuli vaan sikalasta mieleen toi yllä oleva :D

      Poista
    2. Tosi mielenkiintoinen kommentti, kiitos siitä! :) En ole itse käynyt sikatilalla kuin kerran, eikä sielläkään onneksi ollut kovin huonovointisen näköisiä eläimiä.

      Poista
  2. Mainonnasta: OE ei pyri samalla lailla mielikuvamainontaan, vaan valistamiseen ja asioiden tuomiseen julki. Kyseinen inhon yms mielikuva taas toivotaan katsojan päässä yhdistyvän lihantuottajaan, eikä OE järjestöön. Mutta ymmärrän että se kuitenkin helposti muodostaa OE järjestöön yhdistyvän negatiivisen mielikuvan, mikä ei tosiaan ole tarkoitus ja on ikävää järjestön kannalta...

    Possupiirros on kuiten söpö. :3

    VastaaPoista
  3. Jep, ymmärrän toki mihin OE yrittää pyrkiä, toivottavasti se ei toimi päinvastaisesti muilla kuin minulla :/ Ja kiitos! :)

    VastaaPoista

Asiallista kielenkäyttöä sitten : )

Kiitos kommentista, tulen iloiseksi siitä!