perjantai 18. lokakuuta 2013

Pieni merenneito, 2013



Eilen minun oli tarkoitus oli lukea tenttiin, mutta - kuten yleensä opiskellessa tapahtuu - muut kiinnostuksen kohteet saivat vallan. Tällä kertaa lukemiseen varattuna aikana syntyikin Pieni merenneito. Hirveä inspiraatio Mariskan musiikin siivittämänä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Pieni merenneito kertoo niistä, joiden ääntä ei kuulla. Kuten pienen merenneidonkin, joidenkin ihmistenkin ääni on vaimennettu kokonaan. Tästä esimerkkeinä tahtomattaan seksityöläisiksi jääneet, ihmiskaupan uhrit tai esimerkiksi mielipiteidensä vuoksi vangitut. Kun kirjoitin toiseen blogiini joidenkin "aikuisviihteessä" työskentelevien ihmisten huonoista oloista, sain pääosin vihaista palautetta. Siksi tämä piirros kertoo etenkin niistä, joita kukaan ei edes viitsi yrittää auttaa, koska avuton tila tuo hyötyä tai nautintoa muille ihmisille. Kysymys kuuluikin, kumpi on pienempi paha: yhden ihmisen kärsimys vai toisen luopuminen yhdestä nautinnostaan.
Ehkä jollain tavoin sain myös inspiraation tähän Docventuresin "Whore's Glory"-jaksosta, vaikken kyseistä dokkaria olekaan nähnyt - onhan se ollut paljon otsikoissa.

Pieni merenneito toki antaa äänensä vapaaehtoisesti pois, jotta voisi päästä helpommin tavoitteeseensa. Kuitenkin juuri äänen menettämisestä tulee se asia, mikä estää merenneidolta onnen, ja lopulta merenneito liukenee meren vaahdoksi, kuten kuvassa tapahtuu. Andersenin sadussa myös toistetaan monet kerrat, kuinka merenneito ei voi saada sielua, ellei sitä rakasta, mikä omasta mielestäni muistuttaa paljon ajattelutapaa siitä, ettei henkilö, jonka ääni on viety, ole ihminen vaan objekti, ellei joku tuo tätä inhimillisyyttä ilmi. Piirros siis muistuttaa siitä, kuinka tärkeää sellaisten ihmisten rakastaminen on, joita muut halveksuvat tai jotka unohdetaan. Pienen merenneidon alkuperäisen, mutta lyhennetyn version voit lukea täältä.
Työhöni olen pyrkinyt saamaan melko paljon symboliikkaa, hyvä jos edes itse muistan kaikkea. Naamio on koristeellinen, mutta peittää neidon todelliset kasvot. Lisäksi sen yläkulmassa olevat timantit sulavat pikkuhiljaa ja valuvat pois ("timantit ovat ikuisia"). Merenneidon ilme ei ole surullinen tai vihainen, vaan se voisi olla tuntemattoman kadun tallaajan kasvoilla, joka vilkaisisi sinua pikaisesti. Paha olo ei aina tarkoita itkua tai surua.

Huh, nyt tuli kyllä deeppiä settiä.

2 kommenttia:

  1. Sun kasvon piirteitä tässä työssä mun mielestä;) Mikä mariskan kappale antoi inspistö ? Upea työ ja ihana postaus :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, nenä ja suu on mun :) Muuhun en sitten mallia ottanutkaan, mikä jälkikäteen hieman harmittaa koska lopputulos olisi ollut paljon parempi, luulisin :D Ehkä teen vielä merenneito II:n. Biisi oli nimeltään "Vapauslaulu". Kiitos kehusta!

      Poista

Asiallista kielenkäyttöä sitten : )

Kiitos kommentista, tulen iloiseksi siitä!