tiistai 21. elokuuta 2012

Taiteilija vai prostituoitu?

Eräs kuvaamataiteenopettajani oli varsin kipakka tapaus.
Hän kuvaili sarjatöinä tehtyjä markettimaalauksia raiskatuiksi, ja taiteilijaa joka luo rahasta mitä vain, huoraksi.
Hän sanoi että maalauksessa pitää olla jokin idea ja sanoma, tai muuten teos on pelkkää tekniikkaa, ei taidetta. Monet, teknisesti erittäin lahjakkaat opiskelijat, hän tyrmäsi ideoiden puutteesta tai siitä että he teoksia luodessaan kopioivat sen vain kuvana, tuomatta esimerkiksi kuvattavan ihmisen persoonallisuutta oikeasti näkyville.
Opettajani sanat voi helposti ymmärtää väärin. Hän ei (ainakaan tietääkseni) tarkoittanut, ettei tilaustöitä saisi ottaa vastaan ja toteuttaa, vaan että jos niiden perimmäiset ideat sotivat taiteilijan omaa ajatusmaailmaa vastaan, hänen ei pitäisi väkisin luoda niitä. Saman maalauksen mekaanisessa monistamisessa taas ei voi olla kyse minkäänlaisesta "suuremmasta tunteesta", vaan ainoastaan kyseisen kuvan hyödystä.

Silmiä pullistavaa silmänruokaa


Kiinnitit varmaan yllä huomiota siihen, että teoksessa on oltava idea tai sanoma. Sanoma voi olla todellisuuden kuvaamista, taiteilijan mielestä upean maiseman ikuistamista tai vaikkapa symboliikkaa. Jos tietty maisema kuitenkin kuvataan vain siksi, että sen ikuistaminen saattaisi myydä, on taiteellinen arvo poissa ja teos on pelkkä tuote.
Eri taiteilijoilla on erilaiset tekniikat käytössään. Vertailukohteina Albert Edelfelt (1854-1905) ja Kalervo Palsa (1947-1987) ovat mitä mainioimmat: siinä missä Edelfeltin teokset ovat oikeaa silmänruokaa, on Palsan todellisuus yksinkertaistettu ja sarjakuvamainen. Silti molemmilla on ideaa töissään. Edelfeltin maalaus Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä oli Suomessa aikanaan outo maalaus, sillä se kuvasi jotain muuta kuin kauneutta tai kunniaa, ts. arkisen maailman. Toinen Edelfeltin maalaus, Lapsen ruumissaatto, kertoo todellisuuden karuudesta, jälleen kerran jättäen kauneuden ja kunnian pois. Molemmat maalaukset ovat kuvia tapahtumista jotka eivät ainakaan aikanaan olisi olleet "olohuone-kamaa".



Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887)

Lapsen ruumissaatto (1879)


Palsa puolestaan sai töillään aikalaistensa silmät suorastaan pullistumaan päästä. Vaikkakin totuuden kuvaaminen oli Edelfeltin tapaan myös hänen intohimonsa, hän ei kuvannut kaikkien näkyvillä olevaa arkea, vaan päinvastoin tahtoi murtaa tabut, ja tuoda arjessa näkymättömän kielletyn todellisuuden näkyviin, esimerkkeinä mainittakoon sukupuolielimet ja ihmisen eritteet. Palsa esimerkiksi kuvasi ahdistusta seksuaalisuuteensa työllä, jossa mies hirttäytyy omaan penikseensä (omasta mielestäni suorastaan nerokasta symboliikkaa). Palsa kuvasikin taiteilijoita seuraavasti: "ei riitä, että maalaa kukkia, täytyy maalata hirttosilmukoitakin", tarkoittaen että oikea taiteilija ei maalaa vain myydäkseen teoksiaan.

(Kalervo Palsan töitä löydät esimerkiksi googlaamalla. Ovat aikalailla K18-materiaalia, sikseivät päässet blogiin mukaan.)

Tekotaiteellisuuden ongelma

Olen monta kertaa miettinyt mistä tunnistaa tekotaiteellisuuden. Mistä esimerkiksi tiedämme, ettei Palsa halunnut järkyttää ihmisiä vain julkisuutta saadakseen (kuten useat nykyään tekevät)? Tai ettei ainut syy, miksi joku maalasi suutelevan pariskunnan, ollut saada julkisuutta maalausta ihastelevien teinityttöjen avulla (kuten useat nykyään tekevät)? Tai että teoksesta on tahallaan tehty niin outo kuin mahdollista, ja merkitys sille keksitty vasta myöhemmin (kuten useat nykyään tekevät)?
Joku saattaisi kysyä että mitä väliä? No totta helkkarissa sillä on väliä! Taiteen vaikutusvalta ja sen ilmauksellisuus rapistuisivat jos tekotaide-kakkaa alettaisiin suosia esimerkiksi taidenäyttelyissä.  Tärkein tekotaiteellisuuden tunnusmerkki onkin, että sen tekijä tavoittelee rikastumista taiteellaan, kaiken muun unohtuessa. Toisin sanoen emme voi välttämättä koskaan paljastaan tekotaiteilijoita. Opettajaani lainaten: vain pieni osa horatsuista hankkii toimiluvan, loput työskentelevät salassa.

Hyvä artikkeli aiheesta: http://hikipedia.info/wiki/Taiteellisuus

Mitä mieltä sinä olet?


Kuinka paljon taiteessa on oltava ajatusta? Onko vain rahastusmielessä tehty taide taidetta, mikäli se kuitenkin katsojassa herättää jotain syvempää? Vai vaativatko etenkin nykyajan valokuvaus- ja kuvankäsittelymahdollisuudet taiteeseen jotain enemmän?

Oikeita vastauksia ei ole, ja tulen hyperiloiseksi jokaisesta joka viitsii kommenteissa liittyä pohdintaan mukaan :)

ps. jos satut joskus katsomaan dokumentin nimeltään Joki taivaalla (2004), se jos jokin on tekotaiteellisuuden perikuva... http://www.imdb.com/title/tt0898927/

6 kommenttia:

  1. Loistavaa pohdintaa.

    Mutta, miten sää näet ittes? Oletkos sä horotsu?

    T: Ohikulkija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, en ole koskaan tehnyt (rahasta tai ilman), sellaista taidetta, jota en haluaisi itse tehdä.
      Toisaalta, en ole sitoutunut ainoastaan yhteen tilaajaan, vaan teen tauluja kaikille joiden ideat miellyttävät... tekeekö tämä minusta jonkinmoisen lutkan? ;)

      Poista
  2. Taide on monisyinen juttu.

    "katsojassa herättää jotain syvempää" Mielestäni ei taiteen tartte herättää aina jotain syvällistä tunnetta tai ajatusta. Lisäksi en pelkästään sen lopputuloksen tai vaikutuksen perusteella taidetta arvioisi. Monesti aukenee vasta, kun taiteilija kertoo teoksestaan, ja gallerioissa on näitä skriptuureja joissa selitetään teoksia. Toisaalta voisin uskoa, että joku voi vahingossa tehdä 'taidetta' eli voi saada kokijan ajattelemaan jotain tai tuntemaan jotain uutta tai erilailla, vaikka ei tekijä sitä tarkoittaisikaan.

    Taiteeksi siis itse (kai) määrittelen sellaisen teoksen, joka herättää uusia tai muuten heräämättömiä ajatuksia tai tunteita kokijassa, usein vielä jokin tarkoitus tai teema niiden takana eikä vain random-ajatuksia. Taiteeksi varmaankin siis pääsisi lähes kaikki teokset, kun sitä nyt noilla kriteereillä ajattelee. Tietty sitten jokaisella on tämä oma ajatus, että 'kuinka' taidetta teos on. 'Onko jokin taidetta?' sijaan ehkä tulisi kysyä kuinka taidetta jokin on, ja tämä on minun mielestä kuitenkin hyvin subjektiivista.

    Yleisesti tekotaiteeksi ymmärrettävä rahastus- tai muista 'epätaiteellisista' syistä tehty teoksisto voi olla kaunista ja syvällistä. Itse asiassa voisin haastaa teidät antamaan esimerkkejä tekotaideteoksista ja varmasti joku niistä löytää kuitenkin jotain... jotain.

    Lopullinen määritelmä:
    Taide... jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pohdinnasta! : )
      Hyvin sanottu tuo, että määrittelet taiteeksi sellaisen joka herättää heräämättömiä ajatuksia ihmisisessä. Tuli mieleen että ensimmäinen tyyppi, joka toi vessanpöntön taidenäyttelyyn, saattoi olla nero, mutta jos sen jälkeen joku tuo lavuaarin näyttelyyn samoilla perusteluilla, on hän matkija, ei keksijä.
      Samoin kuin jos itse alkaisin nyt maalailemaan peniksiä järkyttääkseni katsojia - järkyttäisikö se muka enää ketään?
      Tai jos maalaisin verisiä vauvoja ja kertoisin teoksen olevan abortin vastustamisesta - aikamoista huomionhakua, jossa halutaan vain saada julkisuutta järkyttämällä, herättämällä oikeastaan mitään uutta katsojassa? Idea on vanhentunut.
      Taiteilijan oma kertomus teoksestaan paljastaa myös aika paljon. Mikäli hän ei osaa selittää miksi maalasi juuri sen teoksen, tai päinvastoin suorastaan ylianalysoi maalaamaansa neliötä paperin keskelle, on selvää että taiteilija ei ole kokenut minkäänlaista "valaistusta" työtä tehdessään.

      Poista
  3. (anonyymi kiti)

    Hankala aihe, josta on varmaan sata eri mielipidettä.
    Mutta taiteilija, joka ei saisi aina toteuttaa mielipidettään töissään, olisi nälkään nääntynyt taiteilija. On melko mahdotonta elää taiteella, jos ei toteuta tilaajien toiveita.
    Tällä logiikalla ne, jotka harrastavat huvinvuoksi kotona taiteen tekemistä olisivat "kunnon taiteilijoita".
    Ja kuka on sanomaan mikä työ on tekotaiteellisuutta. Jos vaikka joku olisi maalallnut verisen vauvan aborttia vastaan, on jollekin melko tylsä ja tekotaide, niin maalaajalle se on saattanut olla hänen näkemyksensä aiheesta. Kaikki eivät harrasta niin paljon symboolia tai filosofiaa, kätkeäkseen ja muotoilakseen työnsä mystisen kiehtovaksi. Jotkut pitävät simppelistä, kun taas jotkut kokevat sen tekotaiteeksi.
    On hankalaa kaikesta näkökulmasta katsottuna väittää mikä on tekotaidetta. Joka teoksen tekemisen aikana syntyy jonkinlainen side teokseen, jopa tikku ukkoihin. Omana mielipiteenäni, jos teos on kopioitu ja "hitusen" muokattu, on varsin tekotaidetta ja varastamista, jos sen vielä julkaisee omalla nimellä. (harjoittelu on sallittua)
    Lyhyesti sanottua aina on taide pitänyt olla myytävää, joten kaikki taiteilijat ovat prostituoituja eli kukaan ei ole prostituoitu.

    VastaaPoista
  4. Kyllä taiteessa on oltava ajatusta. Se onkin sitten aivan eri asia minkälaista sen on
    oltava ja kenen on oltava ajattelijana.

    Olen törmännyt usein ihmisiin, jotka eivät
    koe ymmärtävänsä teoksen sanomaa ja/tai
    ideaa ja suuttuvat ja alkavat ihmetellä
    kuvataidetta tai nykytaidetta. Mielestäni tällöin on onnistuttu kuitenkin
    erinomaisesti. Kuva on kirvoittanut
    pohdintaa taiteen olemuksesta ja teoksen toimimisesta.

    Jos taas teos ei herätä mitään ajatuksia
    tai tuntemuksia niin ollaan ainakin
    lähellä taiteettomuutta. Vaan onko sitten
    välinpitämättömyyskin tunne. Olisi jännä koittaa joskus koota näyttely nimeltä
    "Mitäänsanomaton" ja koittaa haalia sinne teoksia, jotka herättävät mahdollisimman
    vähän katsojaa ajattelemaan ja tuntemaan.

    Mitä tulee huoraamiseen niin hieman
    ihmettelen, että opettaja, joka saa
    palkkaa työstään kehtaa käyttää termiä huoraaminen tuomitsevaan sävyyn. Minusta huoraaminen on itsensä myymistä, sama
    miten sitä tekee. Kaikki palkkatyö on huoraamista mutta jollakin täällä on
    elettävä. Se, että tekee välillä
    kompromisseja ja kuuntelee muitakin
    ei tee taiteilijasta minusta yhtään
    huonompaa ihmistä.

    Taidemaailmassa on mukana paljon
    jeesustelua, jolla yritetään nostaa
    taiteilijat tavallisen kansan yläpuolelle.
    Luin joskus määritelmän, että taiteilija
    on ihminen, joka elättää itseään taiteella.
    Eli myymällä töitään ja hankkimalla
    apurahoja. Huoraamista sanon minä. Mutta
    mikäs minä olen sanomaan, kun en elätä
    itseäni taiteella vaikka haluaisinkin.

    Wannebe huora :)

    VastaaPoista

Asiallista kielenkäyttöä sitten : )

Kiitos kommentista, tulen iloiseksi siitä!