Hertta, 2016

Viime jouluna pidin arvonnan, jonka pääpalkintona oli A4-kokoinen piirros haluamastaan eläimestä. Arpaonni suosi espanjanvesikoira Hertan omistajaa, ja nyt kevään myötä sain viimein toteutettua piirroksen Hertasta. Herttaa oli mukava piirtää, hänellä oli niin ihanan kiiltävä ja kiehkurainen turkki sekä varsinainen koiranpentukatse. Taustalle ja eteen voittaja pyysi minua piirtämään muutamia ruohonkorsia ja oksia.

Aikaa tähän piirrokseen kului noin 36 tuntia, ellei luonnosteluvaiheita lasketa mukaan.

Tällä hetkellä Facebookin puolella on taas käynnissä arvonta, jonka voittaja saa itselleen jopa kaksi lyijykynäpiirrosta, itselleen ja ystävälleen. Käy kommentoimassa FB:ssä kenelle sinä antaisit toisen piirroksista, niin olet mukana arvonnassa. Jos arpaonni ei suosi, niin ensi viikolla järjestän aika suuren alennuskampanjan, mikä kannattaa myöskin käyttää hyväkseen.

Epäonnistuneita omakuvia vuosien varrelta

En ole vieläkään onnistunut tekemään omakuvaa, joka ei vääristyisi aina jostain kohtaan. Piirsin tuota uusinta koko viikonlopun (yhteensä melkein 24 tuntia), mutta siltikään mittasuhteet eivät osuneet kohdalleen. Olen nyt hinkannut, korjannut ja kumittanut piirroksen vasenta silmää maanantai-aamun, mutta lopputuloksena on suttuinen musta läntti. Taitaa mennä roskiin tämä luonnos, argaah.

En tajua mikä noissa omakuvissa on se vaikea juttu. Tai no oikeastaan syitä taitaa olla montakin: ensinnäkään kyseessä ei ole tilaus, joten ei ole tarpeeksi motivaatiota piirtää sitä kunnolla. Toiseksi käytän omakuviin huomattavasti vähemmän aikaa kuin tilauksiin, koska teen niitä "vapaa-ajallani". Kolmanneksi omaa naamaansa yrittää kai alitajuisesti korjailla jatkuvasti, jolloin aina jokin kohta vääristyy. Onneksi pieleen mennyttä omakuvaa voi vertailla aina vanhoihin omakuviin. Silloin piristyy edes vähäsen, kun näkee kehittymisensä. Tai sitten voi tehdä huonon muokkauksen, jolla peittää virheensä:

Ehkäpä selviän tästäkin epäonnistumisesta ja pystyn jatkamaan elämääni. Piirroksen jäätelöannos voisi auttaa siinä. Kauppaan siis.

Oma mökki Mahdollisuuksien torilta!

Sain hankittua maailman söpöimmän mökki-hökkelin Joensuun Mahdollisuuksien torilta. Mökistä käsin esittelin toimintaani ja myin tuotteitani. Tai pääosin Korppu hoiti esittelyn, hän on minuun verrattuna aikasmoinen supliikkimiäs. Korppu pyöri alueella jakamassa muun muassa esitteitä ja auttamassa kaikessa mahdollisessa.

Onnellinen Limppu mökkerössään

Tapasin torilla monia kivoja ja kiinnostuneita ihmisiä, ja sain tehtyä vähän kauppaakin. Myynnissä oli kuvittamiani kelloja, valmistamiani koruja, teettämiäni postikortteja ja käsitöitä (kuvia myyntituotteista alla). Lapset rakastivat virkattuja kaktuksia, nuoret kelloja sekä koruja ja vanhemmat taas Hilpuri-Hippoa. Suosituin myyntituote oli kuitenkin yllätyksekseni postikortit. Etenkin Uteliaat dodot -maalauksesta tehdyt kortit menivät kuin kuumille kiville: niitä ostettiin asiakkaiden mukaan niin seinälle kehyksiin, vessan peiliin (?) kuin ystävillekin lähetettäviksi. Ihmisiä kiinnostivat myös eläinteologiset aiheet, ja monet halusivat jo nyt tietää tulevan näyttelyni päivämäärän. Valitettavasti en vielä osannut sitä antaa.

Korvakoruja ja avaimenperiä alehinnoin. Näitä on tulossa myyntiin myös nettikauppaan!

Kaktuksia sisustamiseen tai sitten vaikkapa neulatyynyiksi.

Hilpuri-Hippo ja muita myyntituotteita

Vielä pari vuotta sitten en olisi varmaan ikinä uskaltanut mennä tällaiseen tapahtumaan mukaan. Animalia Joensuussa toimiminen on kuitenkin tehnyt pöydän pitämisestä tutumpaa hommaa, joten  nyt oli pienempi kynnys osallistua.

Kellot eivät menneet perhoskelloa lukuun ottamatta kaupaksi, joten nekin tulevat pian myyntiin nettikaupan puolelle. Jos haluat varata kellon, laita sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu(at)limppuwitick.fi. Kellot maksavat 105 - 125 euroa.

Sain viime kuussa yliopisto-opintoni päätökseen, ja välittömästi valmistuttuani aloitin tilaustöiden tekemisen ohessa luomaan myös myyntituotteita. Tein töitä 12 tuntia päivässä, joskaan se ei tuntunut työltä. Olisin itse asiassa halunnut taiteilla vieläkin enemmän, mutta aika ei ihan riittänyt.

Kuvittamani pöllökellon lahjoitin Animalia Joensuun arpajaispalkinnoksi. Onnetar suosi ilahtunutta 5-vuotiasta Lemmyä.

Ikävä kyllä jätin monta viimeistelyä kaipaavaa hommaa tehtäväksi toria edeltävään iltaan, koska "parissa tunnissahan ne hommat hoituvat". Kun vielä yhdeltä yöllä hääräsin minkä vain ehdin, alkoi suunnitelma jo hieman kaduttaa. Päästyäni sänkyyn en tietenkään saanut unta, vaan tori pyöri mielessä. Toripäivänä kärsin väsymyksen lisäksi kauheasta allergisesta nuhasta, silmien kutiamisesta, päänsärystä ja hienoisesta jännityksestä, mutta niistä huolimatta päivä oli kyllä paras pitkään aikaan. Itse torilla tunnelma oli loistava ja asiakkaat huippuja. Sain myös hauskoja kommentteja. Eräs lapsi huudahti ilahtuneena Hilpurin nähdessään: "Kato äiti, lehmä!"

Monet kertoivat tulleensa torille ihan vain taidettani katsomaan, ja vielä useammat tunnistivat kevytyritykseni nimen perusteella. Olen todella ilahtunut ja samanaikaisesti hitusen hämmentynyt, että Synesteettinen Sivellin on saanut näkyvyyttä.

Kuvissa on myynnissä olleita postikortteja, joista etenkin dodo-kortit olivat suosiossa. Myös näitä on myynnissä nettikaupassa. Olisin lisäksi halunnut teetättää kolibri-maalauksesta lakkiaiskortteja, mutta budjetti ei enää venynyt. Ehkä ensi kesänä niitäkin on myynnissä.

Suurin osa pöytäni luokse tulleista oli kiinnostunut ostamaan lyijykynäpiirroksia, ja siksi voisin tähän lopuksi mainostaa KKY:n huutokauppaa. Kodittomien koirien ystävät ry on järjestänyt Facebookissa huutokaupan, jonka tuotto menee kokonaisuudessaan Romaniassa tehtävään eläinsuojelutyöhön. Nyt onkin oiva mahdollisuus tehdä samaan aikaan hyväntekeväisyyttä ja saada taidetta: voit nimittäin huutaa 190 €:n arvoisen lyijykynäpiirroksen valitsemastasi eläimestä lähtöhintaan 79 €. Valmistan korkeimman tarjouksen huutaneelle piirroksen hänen toiveidensa mukaan ja vegaanisin työvälinein. Huutokauppa sulkeutuu huomenna (9.5.2016) klo 20.00. Pääset huutokauppaan klikkaamalla tästä.

Seuraava tapahtuma, johon osallistun on Joensuun Noljakassa järjestettävä Kulttuuripiha 2016, joka pidetään 30.6.2016. Tervetuloa osallistumaan sinnekin! Lisätietoa on muun muassa Facebook-tapahtumassa.

Mitä tapahtuu opintojen jälkeen?

Työharjoittelun jälkeinen elämä on ollut tekemisrikkaampaa kuin olin kuvitellut. Heti palattuani paikkakunnalle minua odottivat kaiken maailman kirkolliset psykologiset soveltuvuustestit, päätösillalliset, Animalian tapahtumien järjestäminen ja ylipäätään paluu tavalliseen arkeen. Lisäksi sain tietää, että minun pitäisi maaliskuun aikana kirjoittaa kahdeksan esseetä, jotta saisin valmistuttua toukokuuhun mennessä. Tällä hetkellä olen panostanut yksi essee/ kaksi päivää -periaatteeseen, joka on toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Esseet tosin ovat aika kökkelöitä, mutta kirjallisuuden olen mielestäni onnistunut sisäistämään poikkeuksellisen hyvin noinkin lyhyessä ajassa. Ikävä kyllä kirjallisuutta on vaikea haalia, sillä yhtä teosta en ole löytänyt mistään päin Suomea ja toista on yliopiston kirjastossa vain yksi kappale (ja siihen tietysti on pitkät jonot).

Vasemmalla: keskeneräinen yksityiskohta keskeneräisestä tilaustyöstä. Oikealla: yöllistä random-luonnostelua. Mittasuhteet menivät pieleen jo alussa, joten motivaatio jatkamiselle on puhdas nolla.

Olen pohtinut paljon opintojen jälkeistä elämää, mutta epävarmuutta on edelleen ilmassa: minulla ei ole mitään hajua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kotipaikkakunnalleni Kokkolaan avautui juuri puoleksi vuodeksi seurakuntapastorin viransijaisen paikka, mikä viimeistään sekoitti pääni. Viransijaisuus kuulostaa kuin minulle tehdyltä, ja lisäksi sen ansiosta olisi mahdollista saada pappisvihkimys jo tämän vuoden puolella. Toisaalta haluaisin viimeinkin oikeasti kokeilla siipiäni taiteen suhteen, niin kuin suunnitelmissani on ollut jo monia vuosia. Päässäni risteilevät toimeentulo, riskit, haaveet, realismi ja muiden mielipiteet ammatinvalinnan suhteen. Tällä hetkillä edelleen vahvempana vaihtoehtona mielessäni on päätoimisen taiteilemisen aloittaminen.

Keskeneräisiä minipiirroksia. Jostain syystä kännykkäkamerani muuttaa ne suttuisen näköisiksi.

7.5.2016 täällä Joensuussa järjestetään muuten Mahdollisuuksien tori -tapahtuma, josta varasin itselleni paikan. Teetän Toria varten esitteitä kevytyrityksestä ja valmistan myyntituotteita, jotta saisin sanaa leviämään bisneksestäni. Myyntituotteiksi valmistan tosin enemmän käsitöitä kuin taidetta. Tähän on neljä syytä: ensinnäkin piirustuksia ja maalauksia on ensinnäkin vaikea laittaa näytille. Toiseksi niiden tekemiseen kuluu aikaa. Kolmanneksi kevytyritykseni tarkoituksena on ennen kaikkea asiakkaan valokuvan tai idean kuvittaminen, eikä niinkään oman taiteeni myyminen. Neljänneksi värikkäät käsityöt koetaan usein helpommin lähestyttäviksi kuin taideteokset. Jos vain ehdin, niin mielelläni valmistan muutaman maalauksen ja piirroksen myös näytille. Lisäksi paikan päällä tulee olemaan myynnissä kuvittamiani kelloja. Päätarkoitukseni on saada ennen kaikkea saada ihmiset tietoiseksi palvelustani ja kenties tienata edes hieman "alkupääomaa". Olisi tosi kiva, jos blogin lukijatkin pääsisivät moikkaamaan minua tuohon tapahtumaan!

Mahdollisuuksien torille valmistan muun muassa afrikankukka-hippoa. Tällä hetkellä sen peppu muistuttaa enemmänkin baskeria.

Tulipa yhtäkkiä mieleen, että pidin tässä viime viikolla myös ihka ensimmäisen luentoni yliopistolla! Minua pyydettiin sanomalehti Karjalaisen tekemän haastattelun johdosta luennoimaan Yrittäjyys ja työelämä -kurssille. Kokemus oli hirmuisan jännittävä. Kävin koko 45 minuutin oppituntini kahdesti peilin edessä läpi ennen kuin uskaltauduin esittämään sen luentosalin eteen. Luentosalissa meni uudelleen pupu pöksyyn, joten päätin pitää osuuteni loppujen lopuksi tietokoneen takaa PowerPointiin turvautuen. Aihe oli onneksi helppo, sillä kerroin kevytyrittämisestä ja Synesteettisen Siveltimen toiminnasta. Yksi vaikeimmista ja suosituimmista minulta kysytyistä asioista kosketti hyväntekeväisyyttä: mitä lisäarvoa hyväntekeväisyys, ekologisuus ja eläineettisyys tuo kevytyritykselle? Vastasin rehellisesti, ettei ainakaan vielä kovin montaa ihmistä kiinnosta nuo asiat taidetta tilatessaan, mutta tulevaisuudessa ne toivottavasti nousevat ihmisten tietoisuuteen.

Sotkuinen maalauspöytäni ja kaverille valmistettu Mörkö.

Hyväntekeväisyyden tekemistä on tosin pakko rajoittaa, jos edes yritän elättää itseni taiteella. Lahjoitan luultavasti vielä keväällä kellon Animalialle arvontatuotteeksi, ja Kodittomien koirien ystävät ry:n toukokuun huutokaupassa on mahdollisuus voittaa itselleen tekemäni lyijykynäpiirros koirastaan. KKY:n huutikseen voi osallistua toukokuussa KKY:n Facebook-sivulla.