Aika monet tilaustöitä tekevät kertovat luovansa muotokuvia vain tarpeeksi isojen ja selkeiden kuvien pohjalta. Myös omilta nettisivuiltani löytyy ohjeet siitä, millainen on hyvä mallikuva: kuva on sen verran tarkka, että esimerkiksi koirilla karvojen kasvusuunta erottuu selkeästi. Sitä ei ole otettu salamalla, mikään kohta ei ole ylivaloittunut, eikä valo saa tulla mallin takaa (koska kasvot jäävät varjoon ja takaa tulevaa valoa on vaikea ikuistaa valkoiselle paperille). Ohjeet on luotu kahdesta syystä: ensinnäkin lopputulos harvoin muistuttaa mallia, jos jokin ehdoista ei täyty. Taiteilijan on hankala päätellä epätarkasta kuvasta, minkä näköinen malli oikeasti on. Esimerkiksi koiranomistajan voi olla hankala ymmärtää tätä, koska hänen aivonsa täydentävät automaattisesti kuvasta puuttuvat yksityiskohdat. Toiseksi taiteilijalle tuottaa ylimääräistä vaivaa pähkäillä, kuinka varjojen, valojen, heijastumien ja muiden yksityiskohtien kanssa tulisi menetellä. Täytyy etsiä todella monia kuvia samannäköisistä koirista eri kulmista kuvattuna ja hahmotella pitkän aikaa, miltä mallikuvien koira saattaisi niiden pohjalta näyttää.
Mutta kuinka sitten toimia, jos tilaaja kertoo haluavansa esimerkiksi lemmikistään muotokuvan, eikä hänellä ole lähettää ainuttakaan ehtoihin sopivaa kuvaa? Rakas perheenjäsen on saattanut menehtyä vastikään, jolloin tilanne on ymmärrettävästi herkkä, eikä uusia kuvia mahdollista ottaa.
Tätä olen pohtinyt viime aikoina melkoisesti. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että parasta on olla asiakkaalle rehellinen ja kertoa, ettei näillä kuvilla pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja kysyä sitten uudelleen, haluaako asiakas kuitenkin tilata työn.
Tässä työssä ongelma oli edelläkuvatun kaltainen. Asiakas oli todella ymmärtäväinen, joten tartuin tuumasta toimeen. Ja onneksi tartuin, koska lopputulos onnistui paremmin kuin alun perin olisin luullut.
Silmät olivat toisessa kuvassa aika ylivaloittuneet, joten etsin samaa rotua olevien kuvia googlettamalla. Kun samanmuotoinen silmä löytyi, otin siitä mallia iiriksen ja pupillin kuvitukseen. Kuonoissa oli jonkin verran haastetta, sillä Turbon kuono näytti melkein kokonaan vaalealta salaman vuoksi, kun taas Decolla se ei heijastanut juuri ollenkaan ja oli siis kokonaan musta. Oli pakko tehdä siis kompromisseja kummankin kaverin suhteen, jotta ne näyttäisivät samaan kuvaan kuuluvilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallista kielenkäyttöä sitten : )
Kiitos kommentista, tulen iloiseksi siitä!