Voiko taidetta opiskella?

Minulta on viimeaikoina kysytty monesti miksen ole missään taidekoulussa, vaan opiskelen teologiaa. Pohdin asiaa junassa hyvän tovin, ja päädyin kolmeen pääsyyhyn:

1. En halua taiteen olevan minulle pakkopullaa. Olen ollut koko ikäni jossain taidekoulussa: Lasten ja nuorten kuvataidekoulun aloitin 6-vuotiaana, ja heti sen päätyttyä, 16-vuotiaana, aloitin kuvataidelinjan lukiossa. Kaikki valinnaisaineenikin ovat aina olleet kuvataidetta. Nyt on ensimmäinen kerta kun en ole missään kuvataiteeseen liittyvässä toiminnassa mukana, ja olo on vapaa kuin taivaan linnulla! Älkää siis käsittäkö väärin, nautin kyllä noissa kouluissa olemisesta, mutta olen huomannut että luovuus kukoistaa kun dead lineistä tai stressistä ei ole tietoakaan.

2. Ilman ohjeistusta saa tehdä mitä haluaa: materiaalinsa ja aiheensa saa valita itse ja vaikka aihe olisi kuinka naiivi ja toteutus kultaisen leikkauksen vastainen, ei kukaan välitä. Tai jos välittää, se on yleensä "samalla tasolla" oleva henkilö, eikä auktoriteettiasemassa oleva opettaja jonka kanssa on turha väitellä asiasta.

3. En halua kuvataidepainotteista ammattia, pääosin edellämainituista syistä. Olen harrastelijataiteilija henkeen ja vereen, ja haluan sellaisena pysyäkin.

Olen myös miettinyt sitä että saattaako taidekoulu viedä omaa tyyliä töistä, vai kannustaako se juurikin löytämään oman polun? Olisiko paras taiteenopetus sitä että käsketään kerran kokeilla kaikkia materiaaleja ja näytetään erilaisia taiteita, ja annetaan sitten oppilaan tehdä mitä hän haluaa?

Kuvataideopettajani sanoi kerran että oikealla taiteilijalla ei inspiraatiota ole, vaan taide on hikeä, verta ja kyyneliä. Ei kuulosta siltä mitä elämältäni tai taiteeltani haluan.

Tietenkin taidekoululla on hyviäkin puolia:

+ taidetta voi tehdä kouluajalla

+  sitä on "pakko" tehdä ja motivaatio kasvaa. Saa siis enemmän aikaan ja oppiikin nopeammalla tahdilla

+ kyllä niillä opettajilla taitaa oikeasti olla ihan oikeaa tietoa ja taitoa opettaa asiasta