Hyvää Eläinten päivää!

Eläinten päivän kunniaksi julkistan nyt uusimman näyttelytyöni, jolla ei valitettavasti ole vielä nimeä (myöhempi lisäys: maalaus on nimeltään Vihdoinkin). Maalaus on ollut  jo pidemmän aikaa suunnitteilla, mutta vasta nyt sain sen toteutettua.

Joskus kun maalausta suunnittelee liikaa, into sen tekemiseen lopahtaa jo alkumetreillä. Nyt ei onneksi käynyt niin, vaan sain tehdä tätä innokkaasti päivästä toiseen. Maalaus onnistui yli odotusteni, vaikka haasteita oli enemmän kuin alunperin kuvittelin.

Tykkäsin erityisesti maalata sialle kärsää ja korvia. Haasteita sen sijaan loivat kankaat sekä numerot ja kirjaimet. Meinasin aluksi maalata taustalle myös muita possuja, mutta lopulta päädyin korostamaan sian yksilöarvoa siten, että annan sille kaiken huomion. Tämä teos taitaa muuten olla yksi suurikokoisimmista, mitä olen tehnyt.

Teos on jo nyt herättänyt kummastusta etenkin vuokraisännässäni, joka halusi tulla katsomaan, mitä päivät pitkät tuijottelen huoneessani. Hän ei voi käsittää, miksi joku voisi haluta maalata possun. Mutta ihmetyksen aiheensa kullakin.

Vauhdikas kesä ja laimeahko (?) alkusyksy

Tein aivan valtavasti töitä kesän aikana, vaikka itse sanonkin: jaoin Synesteettisen Siveltimen mainoslehtisiä postilaatikoihin, päivitin aktiivisesti sometilejäni ja valmistin myyntituotteita erilaisiin tapahtumiin. Olin mukana muun muassa Mahdollisuuksien torilla, Sinkkolan Kulttuuripiha 2016 -tapahtumassa, Kulttuurikahvila Laiturin Osuuskuntarockissa, Sinkkola POP:issa sekä Ruskajuhlassa. Tein rutkasti taiteeseen liittyviä ja liittymättömiä vapaaehtoistöitä, valmistin hyväntekeväisyystuotteita, sekä loin ihan älyttömästi maalauksia ja piirroksia. Lomaakin ehdin onneksi pitämään, sillä olin kaasona ystäväni häissä, ja kalenterista oli varattava ainakin viikko, jotta polttarit ja muut asiaan kuuluvat jutut saatiin hoidettua rauhassa.

Tilauksia saapui oikein mukavasti aina elokuun loppuun saakka, vaikka aiempina vuosina kesät ovat olleet hiljaisinta aikaa. Nyt alkusyksyn myötä on sen sijaan ollut vaisumpaa, vaikka yleensä tämä on ollut se kaikista kiireisin kausi.

Touko-kesäkuun arvontavoittajalle valmistetut lyijykynätyöt Mocca- ja Ii-koirista.

Eilen tulivat muuten valtakunnallisten taiteilija-apurahojen päätökset. Olen odottanut niitä kuin kuuta nousevaa viimeiset puoli vuotta, joten tässä vaiheessa tuntui jo siltä, että ihan sama kumpi päätös sieltä tulee, kunhan ei tarvitsisi enää elää epätietoisuudessa. Päätös oli kielteinen. Ensi vuonna järjestettävästä taidenäyttelystäni tulee ymmärrettävästi paljon pienimuotoisempi kuin mitä siitä olisi apurahojen tuella tullut, mutta onneksi se on kuitenkin toteutettavissa. Näyttelyni tulee pohjautumaan eläinteologiaan, tarkemmin sanottuna kristinuskon ja eläinetiikan suhteeseen. Valmiina on jo viisi työtä, joita en ole kaikkia julkaissut netissä. Tarkoituksenani on luoda yhteensä vähintään kymmenen maalausta.

Olin viime viikonloppuna "hakemassa inspiraatiota" näyttelytöiden ideoimiseen eläinteologia-aiheisessa konferenssissa Ison-Britannian Cambridgessa.  Kaikkien oli pakko kertoa itsestään jotain, joten minä kerroin sitten tuosta tulevasta näyttelystäni. Siitä oltiin todella kiinnostuneita, ihmiset halusivat nähdä töitäni ja näytettyäni muutaman he pyysivät, että järjestäisin näyttelyn myös Britteihin. En sitten tiedä, olivatko kommentit vain sitä kuuluisaa brittiläistä kohteliaisuutta, mutta ainakin ne saivat minut toiveikkaalle mielelle. Konferenssi oli suurempi tapahtuma kuin mitä alunperin arvelin sen olevan. Paikalla oli muun muassa kuuluisa eläinoikeusaktivisti ja kirjailija Carol J. Adams.

Vasemmalla: Muotokuva Tuulispään Unelma-ketusta, joka myydään eniten tarjoavalle FB-sivuillani 18.9.2016 mennessä (lähtöhinta 20 €!). Tuotto annetaan kokonaisuudessaan Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle. Pitäisi yrittää ottaa parempi kuva Unelma-teoksesta, sillä se on oikeasti paljon parempi kuin miltä tuossa näyttää! 

Oikealla: Muotokuva tilaajan isän 60-vuotispäivän kunniaksi.

Kuten yllä olevan kuvan tekstistäkin voi päätellä, olen viime aikoina valmistanut taidetta ja tuotteita Eläinsuojelukeskus Tuulispään laidunkeräystä varten. Tuulispää kerää rahaa, jotta voisi ostaa isomman laitumen eläimilleen:

"Yksi merkittävimmistä lähitulevaisuuden tavoitteista Tuulispäässä on lisämaan osto. Lisämaa tarjoaisi enemmän tilaa nykyisille eläimille, mahdollistaisi uusien eläinten vastaanoton sekä antaisi mahdollisuuden laajentaa myös adoptio-ohjelmaamme.
Tuulispäähän tarjotaan jatkuvasti eläimiä, erityisesti hevosia. Toistaiseksi olemme joutuneet kieltäytymään uusista laiduntavista eläimistä. Ensisijainen tavoite on ostaa maata mahdollisimman läheltä."

Tuulispäälle valmistamiani hyväntekeväisyystuotteita.

Tuotteita voi tilata keräyksen hyväksi Facebookin lisäksi myös nettisivuiltani. Esimerkiksi kaikista joulukorteista lahjoitetaan tuotto hyväntekeväisyyteen! Vielä ei ole ollut kauheaa yleisöryntäystä ostamaan hyväntekeväisyystuotteita, eivätkä esimerkiksi Facebook-päivitykseni aiheesta ole näkyneet juuri kenellekään. Toivottavasti saisimme kuitenkin kasaan vaikka ihan pienen summan rahaa.

Tässäpä olivat hieman töksähdellen esitetyt kuulumiset kesältä ja alkusyksyltä. Aiheeseen kuulumattomasti hihkaisen tähän loppuun muutaman sanan joulusta: joululahjatöiden luominen on aloitettu, ja niitä voi tilata nettisivuiltani 15.10.2016 saakka. Viimeistään nyt siis kannattaa ruveta etsimään hyviä valokuvia maalattavaksi tai piirrettäväksi.

Puudelit, 2016

Tässäpä tilaustyö, jonka aloitin jo viime vuoden puolella. Minua pyydettiin maalaamaan muotokuva kahdesta puudelista, isosta ja pikkuisesta. Työ oli varmaankin haastavin tilaus tähän mennessä. Ensinnäkin minulla oli hieman käytännön pulmia, sillä F8-kokoiset possuttomat maalauspohjat tuntuivat loppuneen Suomesta juuri, kun niille olisi ollut tarvetta. Lopulta sopiva maalauspohja kuitenkin löytyi, vaikka sitä piti etsiä kissojen ja koirien kanssa. Toiseksi, jouduin juuri teoksen olleessa inspiroivimmillaan muuttamaan Lappeenrantaan seurakuntaharjoitteluun. Otin työn mukaan tarkoituksenani jatkaa sitä uudella paikkakunnalla, mutta ei maalaamisesta sitten tullutkaan mitään.

Teknisiä ongelmia puolestaan tuottivat mallikuvat. Molemmat koirat oli kuvattu eri kuvakulmista (iso ylhäältä päin ja pieni vähän alakulmasta), joten ne oli hankalaa saada järkevästi samaan maalaukseen. Lopulta päädyin laittamana pienen puudelin nojailemaan maalauksen kulmaan. Kokoeroa oli myös hankalaa havaita, sillä koirista ei ollut yhteiskuvaa, josta olisin sen nähnyt. Onneksi tilaaja auttoi minua hahmottamaan sitä. Kolmas  ongelma oli valaistus. Pieni koira oli kuvattu ulkona, iso taas sisällä. Niinpä isoon puudeliin kohdistuva valaistus oli kellertävää ja ylhäältä päin tulevaa, pieneen koiraan taas valkoista ja sivulta paistavaa.

Kovan väkertämisen ja ähinän saattelemana sain kuitenkin puudelit samaan kuvaan ilman, että ne näyttäisivät aivan päällekäin liimatuilta. Iso kiitos tyytyväiselle asiakkaalleni, joka jaksoi odottaa maalauksen valmistumista arvioitua pidemmän ajan!

Kehittymissä havaittavissa tänäkin vuonna

Viikonlopun aikana tein meidän Viltsu-koirasta taas uuden pikapiirroksen. Viltsu on jo 15,5-vuotias, ja tuli meille asumaan kun olin 9-vuotias. Hänestä piirrettyjä kuvia onkin kertynyt varastoon paljon. Tässä muutamia:

Pekdoro's Devil, paremmin tunnettu nimellä Viltsu, Vili, Vili Villahousu, Viltsukkeli tai Viltsukka

Lähikuva pikapiirroksesta. Oli niin kuuma viikonloppu, että koko paperi rypistyi käsien hiotessa.